Naamioteatterissa voi kuulla mykän puhuvan

Naamioteatterissa jokaisella liikkeellä on tarkoitus ja naamion yhden ilmeen takana on monta tarinaa. Pitkän linjan teatterimiehen mukaan ihmiset, jotka kuvittelevat tietävänsä, mitä naamioteatteri on, eivät sitä tiedä.

teatteritaide
Timo Hytönen / Yle Keski-Suomi

Kun ohjaaja, käsikirjoittaja ja musiikintekijä Antti Viitamäki näki ensimmäisen kerran naamioteatteria, hän lumoutui. Yksi syy lumoutumiseen saattaa olla siinä, että Viitamäen mielestä jokainen katsoja kokee naamioteatterin eri tavalla.

– Voin valehtelematta sanoa, että olen nähnyt hahmojen puhuvan. Se on hämmentävää, hän sanoo – ja kyllä hämmentävänä kokemusta voi pitää, sillä naamioteatterissa ei puhuta.

Voin valehtelematta sanoa, että olen nähnyt hahmojen puhuvan.

Käsikirjoittaja-ohjaaja-musiikintekijä Antti Viitamäki

Näyttelijän koko pää on peitossa: kasvoilla on naamio ja päässä peruukki tai hattu.

Merkkimies Jyväskylän ylioppilasteattteri
Antti Viitamäki / JYT

Ensimmäiseen esitykseen mennessään Viitamäellä ei ollut mitään odotuksia.

– Se oli ihan käsittämätöntä, mitä siellä tapahtui. Jos ihmiset kuvittelevat tietävänsä, mitä naamioteatteri on, niin voin sanoa, etteivät he tiedä.

Hämmentäviä kokemuksia on torstaista alkaen tarjolla Jyväskylän ylioppilasteatterissa, kun vuoden työn tuloksena Merkkimies saa ensi-iltansa.

Näyttelijä menettää kasvonsa

Antti Viitamäki sai ensimmäisen kosketuksensa naamioteatteriin nähdessään kaksi Suvi Salomaan ohjausta. Merkkimies syntyi Jyväskylän ylioppilasteatteriin Viitamäen ja Salomaan yhteisenä ponnistuksena käsikirjoituksen ja ohjauksen osalta.

Naamioteatterissa kaikki on hyvin korostettua, jokaisella tekemisellä on jokin merkitys, jokainen liike tarkoittaa jotain.

Käsikirjoittaja-ohjaaja Suvi Salomaa

Englannissa näyttelijäksi valmistuneelle Salomaalle naamioteatterista tekee kiehtovan se, että siinä näyttelijän kaksi tärkeintä työkalua – puhe ja kasvot – otetaan pois.

– Siinä joutuu miettimään yhtäkkiä aivan uudella tavalla, kuinka kehoaan käyttää. Naamioteatterissa kaikki on hyvin korostettua, jokaisella tekemisellä on jokin merkitys, jokainen liike tarkoittaa jotain. Myös rekvisiitta on tärkeässä roolissa.

Yksi ilme, monta tarinaa

Täysin äänetöntä naamioteatteri ei ole, sillä Viitamäen säveltämä musiikki puhuu Merkkimiehessä omaa kieltään.

Naamiot sen sijaan ovat Salomaan käsialaa. Ne tehdään savesta, jonka päälle muotoillaan kerros muovia kuumentamalla.

Katsoja ikään kuin kuulee päässään dialogin.

Käsikirjoittaja-ohjaaja Suvi Salomaa

– Sitten naamio maalataan, lakataan ja siihen porataan reiät silmille ja peruukille, tarvittaessa myös nenälle, Salomaa kertoo.

Maskilla on yksi perusilme, mutta sekin pystyy Salomaan mielestä välittämään paljon, koska se muuttuu katsojan silmissä tekemisen kautta.

– Katsoja ikään kuin kuulee päässään dialogin. Naamioteatterin rikkaus on juuri siinä, ettei kokemuksen tarvitse olla samanlainen kuin vieressä istuvalla.

Yksilön paineita yhteiskunnassa

Viitamäen mukaan Merkkimiehessä on kyse yksilöstä, mutta sen teemat ovat vakavia.

– Mitä ymmärretään yksilön oikeuksilla ja velvollisuuksilla? Millaista vastuuta me koemme yhteiskunnan taholta, millainen taakka on tehdä jotain asioita tietyllä tavalla ja mitkä asiat saa tehdä yksilöllisesti? Se paine on välillä aika murskaava, eivätkä kaikki ihmiset eivät kestä sitä.

Salomaa toivoisi, että näytelmä herättäisi katsojissa ajatuksia.

– Toivoisin, että jokainen uskaltaisi – ympäristön paineesta huolimatta – löytää itsensä.

Suvi Salomaata ja Antti Viitamäkeä haastatteli Virpi Kotilainen.