Laila Karttunen kehitti omalaatuisen kuvakirjontatyylin, joka muistuttaa öljyvärimaalausta

Kansanomaisia kudontamalleja kerännyt tekstiilitaiteilija Laila Karttunen teki huomattavan elämäntyön hämeenlinnalaisen Wetterhoffin Kotiteollisuusopiston suunnittelijana, opettajana ja taiteellisena johtajana. Laila Karttusta pidetään modernin tekstiilitaiteen uranuurtajana ja hyvin vahvana tekijänä, joka loi oman kuvakirjontatyylin.

Kotimaa
Ryijyjä roikkuu seinällä.
Ville Välimäki / Yle

Laila Karttunen (1895-1981) oli valtavan ahkera suunnittelija, kutoja, opettaja, tekstiilitaiteilija ja tekstiiliperinteen kerääjä.

Näin kuvailee Hämeenlinnan Taidemuseon amanuenssi Päivi Viherluoto museon uuden STUDIO-näyttelyn tekijää. Laila Karttusen töissä Viherluodon sytyttää moni asia.

– Näyttelyä rakentaessani olen saanut muun muassa ihailla hänen huikean taidokasta käsillä tekemisen taitoaan. Kun olen päässyt katsomaan töitä oikein läheltä, niin niistä löytyy hienoja, pienen pieniä yksityiskohtia, joita ei nopealla vilkaisulla huomaa.

– Toisaalta Laila Karttunen on mielestäni todella hyvä sommittelija Hänen töistään löytyy modernin taiteen rytmiikkaa ja hän on osannut leikitellä muodoilla.

Hämeenlinnan Taidemuseon STUDIO-näyttelyssä on esillä noin 60 tekstiiliteosta ja luonnosta taiteilijan taidemuseolle testamenttaamasta kokoelmasta, johon kuuluu kaikkiaan 2 500 maalausta, tekstiiliteosta, luonnosta ja mallipiirustusta.

– Karttusen töistä huomaa sen, että hänen luomiskausissaan on eroja. Joskus on voimissaan hyvin vahva ilmaisu, jonain toisena kautena hyvin herkkä ja naisellinen.

Taidemuseon STUDIO-näyttelyn vanhin teos on Lintu laskeutuu pesälle vuodelta 1921. Siitä on esillä sekä luonnos että valmis kuvakudos. Myös Karttusen viimeisin valmistunut työ on osa Taidemuseon testamenttikokoelmaa.

– Kuvakirjontatyö Joutsen-aihe on valmistunut vuonna 1980, kertoo Päivi Viherluoto. Siina näkyy hyvin Karttusen käsiala – hän maalasi kirjomalla.

Kansanperinteen kerääjä ja tallentaja

Tekstiilitaiteilija Laila Karttusen työteliäs ja pitkä ura kesti noin 60 vuotta. Hän haaveili taidemaalarin urasta ja kävi Turun Piirustuskoulun, mutta taloudellisista syistä hän päätyi lopulta tekstiilitaiteilijaksi. Hän hallitsi sidokset ja tekstiilitaiteen tekniikat.

– Joissakin hänen teoksissaan on hyvin akvarellimainen tuntu, joissakin puolestaan reliefimäinen, kuvailee Päivi Viherluoto. Laila Karttusta pidetään modernin tekstiilitaiteen uranuurtajana ja hyvin vahvana tekijänä.

Tekstiilitaideteos seinällä.
Laila Karttusen Joutsen-aihe on vuodelta 1980. Se on tiettävästi hänen viimeisenä valmistunut työnsä, kertoo amanuenssi Päivi Viherluoto.Ville Välimäki / Yle

Karttusen töissä on Viherluodon mukaan vivahteita kansanomaisesta käsityöperinteestä, mutta myös kansainvälisistä moderneista taidesuuntauksista. Karttunen paneutui kansan- ja käsityöperinteen tutkijana ja kerääjänä karjalaiseen käsityöperinteeseen ja kirjontamalleihin sekä revinnäistöihin.

– Käyttötekstiilien pohjalta hän kehitteli omaa tekniikkaansa revinnäiskirjonnasta kuvakirjonnaksi, joka muistuttaa lopulta öljyvärimaalausta.

Hämeenlinnan Taidemuseon testamenttikokoelmassa on paljon myös Karttusen keräämiä kansanomaisia kudontamalleja. Kokoelmasta löytyy myös yhä myynnissä olevien ryijymallien luonnoksia.

Hän kehitteli omaa tekniikkaansa revinnäiskirjonnasta kuvakirjonnaksi, joka muistuttaa lopulta öljyvärimaalausta.

Päivi Viherluoto

– Hän suunnitteli Wetterhoffille muun muassa ryijymalleja, joista myynnissä on yhä seitsemän mallia, Viherluoto kertoo. Kestosuosikki on Peikkomuorit-ryijy.

Viherluoto kertoo, että fantasia ja sadunomaisuus näkyvät paljon Laila Karttusen laajassa tuotannossa. Peikkomuorit esimerkiksi olivat tekstiilitaiteilijalle erityisen rakas aihe, josta on olemassa useita eri luonnoksia.

Digitointityö tuo teokset helpommin käsille

Edellisen kerran Laila Karttusen töitä oli isommin esillä Hämeenlinnan Taidemuseossa vuonna 1995, jolloin tekstiilitaiteilijasta tehtiin myös väitöskirja. Väistöskirja ja Päivi Viherluodon tietämys Laila Karttusesta ovat tarpeen Lotta Hannukselalle, joka on digitoinut Laila Karttusen töitä viime marraskuusta lähtien.

– Olen ottanut valokuvia luonnoksista ja tekstiiliteoksista. Lisäksi olen ottanut kuntokuvia, eli jos jossakin työssä on vaikka repeämä, niin myöhemmin, kun töitä tutkitaan tai tarvitaan, niin nähdään, missä kunnossa työ on, kertoo Lotta Hannuksela.

Tällä hetkellä hän on digitoinut noin 1 200 Karttusen työtä. Lisäksi hän on tarkistanut eri lähteistä Karttusen töiden tietoja.

Tärkeintä on, että työt ovat saavutettavissa.

Lotta Hannuksela

– Tärkeintä on, että työt ovat saavutettavissa. Ne viedään Museoiden kokoelmahallintajärjestelmään eli Muusa-tietokantaan, josta ne ovat esimerkiksi tutkijoiden käytettävissä, Hannuksela selvittää. Digitointityöstä on ollut jo apua esimerkiksi tämän STUDIO-näyttelyn tekemisessä.

Laila Karttusen töitä on esillä monissa seurakunnissa ja esimerkiksi Hämeen keskiaikaisessa linnassa. Pro Finlandia -mitalin lisäksi Karttunen sai useita palkintosijoja Milanon triennaaleissa vuosina 1933, 1951 ja 1954. Hänen teoksiaan on kotimaisten kokoelmien lisäksi esillä myös Gemeente Museumissa Hollannissa ja Nordenfjeldske Kunstindustrimuseumissa Norjassa.

Laila Karttusen tekstiilitaiteeseen ja luonnoksiin voi tutustua Hämeenlinnan Taidemuseossa syyskuun loppupuolelle saakka.