Ohjaaja Klaus Härö: Suomessa on iso yksinäisyyden ongelma

Kansainvälisestikin palkittuja elokuvia tehnyt Klaus Härö sanoo, että Suomessa toisen ihmisen auttamista vaikeuttaa se, ettei apua osata pyytää. Auttaminen on aiheena myös hänen uusimmassa elokuvassaan.

elokuvat
Yksinäinen paperinen ihmishahmo.
Yle

Suomi on ohjaaja Klaus Härön mukaan verrattain vapaa maa, jossa saa puhua ajatuksensa ilman, että siitä rangaistaan. Hänestä sopii kysyä, jätämmekö silti toiset ihmiset yksin ongelmiensa kanssa.

– Tänä päivänä asiassa on valinnanvaraa. Sillon kysymys on, että valitsemmeko aikaa läheisemme kanssa vai oman ajan, joka kuluu esimerkiksi harrastuksissa. Joskus tuntuu, että oma aika yhteisöllisyyden sijaan on huono valinta.

Härön mielestä Suomessa on iso yksinäisyyden ongelma, joka vain kasvaa. Ihmisten elintaso on parantunut, ja he ovat vähemmän riippuvaisia toisistaan. Tämä aiheuttaa Härön mukaan sen, että ihmiset ovat enemmän ja enemmän yksin.

– Meihin suomalaisiin on juurtunut syvään sellainen piirre, että pitää pärjätä. Suomessa arvostetaan sitä, että lapset itsenäistyvät nuorina, ja osaavat jo seitsemän tai kahdeksan vuoden ikäisinä kulkea itse kaupungilla. Kun lapset pistetään liian nuorina maailmaan, se synnyttää pystyvyyttä ja pärjäävyyttä, mutta samalla myös yksinäisyyttä. Lapsi oppii, ettei kukaan auta, mutta pärjätä pitää. Silloin luottamus muihin on aika heikko.

Klaus Härö istuu Kajaanin Biorexin salissa.
Klaus Härö vieraili Kajaanissa kertomassa uudesta elokuvastaan.Eeva Pentikäinen / Yle

– Autettavana oleminen onkin vaikeampaa kuin auttaminen, Klaus Härö sanoo.

Pienilläkin teoilla voi olla suuri merkitys

Toisaalta auttaminenkin on vaikeaa, kun toinen ei myönnä tarvitsevansa apua.

– Olen itsekin nähnyt näitä, että joku ihminen on jopa vuosikymmeniä koettanut auttaa toista, mutta muutosta ei tapahdu niin kauan, kun toinen väittää, että ongelmaa ei ole. Usein vaikkapa alkoholi- tai peliongelmat pimitetään. Se on todella ikävää, mutta on kuitenkin toiveikasta, että se apu voi olla lähellä esimerkiksi avioliitossa tai ystävyyssuhteissa sitten, kun sen on valmis ottamaan vastaan, Härö pohtii.

Olen omassakin elämässäni kokenut, että oikea sana oikeana hetkenä voi rohkaista todella pitkälle.

Klaus Härö

Härö sanoo, että nykyään turvaudutaan helposti ammatilaisten apuun, vaikka oikeat sanat saattaisivat löytyä lähempääkin.

– On hienoa, että ammattilaiset osaavat avata solmuja ja näyttää asiakkaalle peiliä. Mutta kaikki ongelmat eivät kaipaa ammattiapua, vaan että autettava itse pyytää apua kaverilta. Joskus hyvinkin pienellä avulla voi olla suuri merkitys. Läheiset voivat vain kuuntelemisella ja parillakin ajatuksella auttaa. Olen omassakin elämässäni kokenut, että oikea sana oikeana hetkenä voi rohkaista todella pitkälle.

Luottamus, auttaminen, silmätikuksi joutuminen

Kuvittele yhteiskunta, jossa et voi luottaa naapureihin tai edes omiin perheenjäseniisi. Yhteiskunta, jossa et voi auttaa toista, vaikka näkisit hänellä olevan ongelmia, koska herättäisit näin liikaa huomiota ja voisit vaarantaa oman vapautesi. Tällaiseen yhteiskuntaan sijoittuvat Klaus Härön uutuuselokuvan Miekkailijan tapahtumat.

Miekkailijan miljöönä on virolainen pikkupaikkakunta Haapsalu 1950-luvun alussa. Nuori mies matkaa Leningradista Haapsaluun liikunnanopettajaksi pakoillakseen salaista poliisia. Hän on taitava miekkailija ja alkaa pitää koulun lapsille miekkailukerhoa.

Kuva elokuvasta Miekkailija. Opettaja ohjaa oppilasta, jolla on miekka kädessä.
Opettaja Endel Nelis (Märt Avandi) kasvaa Miekkailija-elokuvassa oppilaiden isähahmoksi.Tuomo Manninen / Nordisk Film

Vaatimattomana kerhona alkavasta toiminnasta kasvaa lapsille henkireikä ja voimistelunopettajasta tulee isähahmo lapsille, joista monet ovat menettäneet omat isänsä Venäjän miehityksen aikana. Käy kuitenkin juuri niin kuin tuohon aikaan oli Virossa tapana, ja liikunnanopettaja joutuu koulun rehtorin suurennuslasin alle.

– Jos pyrki auttamaan toisia ihmisiä, erottui joukosta. Se taas herätti kysymyksiä ja teki ihmisestä epäilyttävän. Virossa saattoi joutua silmätikuksi, vaikka ei olisi ollut kovin poliittinen tai vastustanut virkamiehiä, kuvailee ohjaaja Klaus Härö.