1. yle.fi
  2. Uutiset

Vapaaehtoistyö oli viedä hengen – edes puukonisku selkäytimeen ei vienyt auttamisen halua

Yli kolmenkymmenen vapaaehtoisvuoden ajalta kajaanilainen Paavo Kuvaja on saanut Saapas-toiminnasta kuin toisen kodin. Vaikka henkikin on melkein lähtenyt, ei mies vaihtaisi vapaaehtoisvuosiaan pois.

ilmiöt
Paavo Kuvaja on tehnyt vapaaehtoistyötä Kajaanin Saappaassa yli 30 vuotta.
Katja Oittinen / Yle

Vuoden 1985 tammikuussa Paavo Kuvaja lähti mukaan vapaaehtoistyön Saapas-toimintaan tarkoituksenaan olla nuorten turvana kadulla.

Reilun puolitoista vuotta vapaaehtoistoiminnan aloittamisesta 24-vuotias Kuvaja oli partioimassa kadulla totuttuun tapaan, kun homma tyssäsi kuin seinään. Lokakuussa 1986 päihteiden sekakäytön seurauksena hallusinoiva nuori löi Kuvajaa veitsellä selkään.

– Puukonisku osui selkäytimeen, joka halvaannutti minut kokonaan navasta alaspäin.

Hänet toimitettiin kuntoutukseen. Parantumiselle ei annettu juurikaan toiveita. Kuvajan vanhemmille lääkäri oli kertonut ennusteena, ettei hän koskaan enää kävele. Mies kiittää lääkäreitä, ettei hänelle itselleen kerrottu tätä ennustetta.

– Olin kiinni sängyssä, kun minut vietiin Rovaniemen kuntoutuskeskukseen. Sieltä tulin tammikuussa 1987 ulos keppien kanssa. Viisi prosenttia on kiinni hoidosta ja loput 95 prosenttia itsestä.

Puukotuksen jälkeen Kuvaja myöntää olleensa katkera teolle ja tekijälle, sillä puolitoista kuukautta aiemmin hän oli vasta mennyt naimisiin. Alussa tuntui, että elämä murenee, mutta ajan myötä hän oppi antamaan puukottajalle anteeksi. Hän kirjoitti kirjeen vankilaan joutuneelle nuorelle, jossa hän kertoi antaneensa tälle anteeksi. Kuvaja tapasi tekijän pariin otteeseen myöhemmin – puukotustapaus pysäytti Kuvajan, muttei tekijää. Tämä päätyi rikosten ja päihdekierteen kautta myöhemmin omaan turmioonsa.

– Jos en olisi voinut antaa anteeksi, oma elämäni olisi ollut loppu.

Vaellusmatka sauvoilla ja paluu Saappaaseen

Kymmenen kuukautta halvaantumisen jälkeen Saapas-vapaaehtoiset tekivät vaellusretken Norjan Lappiin, ja mukana oli kepeillä liikkuva Kuvaja. Paluu Saapas-toimintaan tapahtui jo syksyllä.

– Minä vain sanoin, että minä tuun nyt takas. Se oli siinä.

Jos en olisi voinut antaa anteeksi, oma elämäni olisi ollut loppu.

Paavo Kuvaja

Kuvaja sanoo, että liikuntakyvyn heikentymisen myötä oli otettava erilainen lähestymistapa vapaaehtoistyöhön. Hän otti mukaansa huumorin. Kaveeraamalla nuorten kanssa hän sai laskettua lukemattomissa tilanteissa uhkaavuuden riskiä. Kuvaja kokee, että kaveeraus on myös lisännyt nuorten luottamusta Saapas-työtä kohtaan.

Vuonna 1989 Kuvaja muutti silloisen vaimonsa perässä Turkuun. Matka jatkui Turun kautta Rovaniemelle. Useamman muuttamisen jälkeen Paavo Kuvaja oli ehtinyt nähdä Saapas- sekä muuta auttamistoimintaa ympäri Suomea. 2006 Kuvaja palasi Kajaaniin takaisin ja myös Kajaanin Saappaaseen.

Rakkaudesta lajiin

Nyt 53-vuotias Paavo Kuvaja miettii hetken ennen kuin vastaa kysymykseen ollaanko hänen kohdallaan vapaaehtoistyössä plussan vai miinuksen puolella.

– 98 vastaan 2 – sen verran ollaan plussalla tässä hommassa.

Juoksemaan en pysty, mutta kait ne yöjuoksut on juostu.

Paavo Kuvaja

Kuvaja on päässyt kuulemaan vuosien varrella myös onnellisia tarinoita. Työn suurimpia hetkiä ovat olleet ne, jolloin hän saa soittoja, missä entiset päihteisiin koukussa olevat nuoret kertovat elämän raiteille saamisesta ja jälkikasvun syntymisestä.

Kuntoutuksen myötä puukotuksen jäljiltä halvaantuneista jaloista toinen toimii täysin, ja Kuvajan sanojen mukaan toinen tulee perässä.

– Juoksemaan en pysty, mutta kait ne yöjuoksut on juostu.

Lue seuraavaksi