Hiihtoputki-idean isää pidettiin hulluna – "Huomasin, etten kelpaa joukkoon"

Maailman ensimmäistä hiihtoputkea pidettiin hulluna ideana ja idean isää hulluna. Vastustus tuntui jopa kiusalta.

urheilu
Kaksi hiihtäjää Vuokatin hiihtoputkessa.
Jarkko Remahl / Yle

Vuokatin Hiihtoputkea (siirryt toiseen palveluun) pidettiin aikoinaan hulluna ideana. Hiihtoliikunnan moninaistamisesta kiinnostunut, hiihtoputken "isä" Vesa-Pekka Sarparanta sai osakseen vastustusta.

– Sen aikaista vastustusta kutsuttaisiin tänä päivänä työpaikkakiusaamiseksi. Ihmiset sanoivat, että tyhmää, täällä on metri lunta talvella! He eivät nähneet lumen ja hiihtämisen arvoa. Siihen aikaan ihmiset siirtyivät liikkumaan halleihin – liikuntahalleihin ja kuntosaleille, Sarparanta muistelee.

Sarparanta tunsi olonsa ulkopuoliseksi.

– Huomasin, etten kelpaa joukkoon. Minua ei kutsuttu klubeihin, minua vierastettiin – kun minulla oli hulluja ajatuksia. Se ei kestänyt kauan. Aina ympäristössä on ihmisiä niin puolesta, kuin vastaankin. Loppukädessä se vastustajien joukko oli aika pieni.

Toisaalta mies pitää kriittisyyttä hyvänä asiana.

– Yhteiskunnassa tarvitaan ihmisiä, joilla on unelmia ja päämääriä. Mutta tarvitaan myös kriitikkoja, ihmisiä, jotka eivät heti hyväksy kaikkea. Monesti löydetään yhteinen hyvä ratkaisu.

"Hullunahan ne piti"

Ideaa Sarparanta kypsytteli kymmenisen vuotta ajatusta. Vuonna 1997 valmistunut Vuokatin hiihtoputki oli ensimmäinen laatuaan koko maailmassa.

– 1987 aloin miettimään, että voitaisiinko suomalaista hiihtoliikuntaa elvyttää ympärivuotiseksi niin kuin Keski-Euroopassa. Ajattelin, että ei sen kylmän tekeminen ole niin monimutkaista, se on perustekniikkaa ja sen täytyy onnistua.

Yhteiskunnassa tarvitaan ihmisiä, joilla on unelmia ja päämääriä. Mutta tarvitaan myös kriitikkoja. Ihmisiä, jotka eivät heti hyväksy kaikkea.

Vesa-Pekka Sarparanta

Valmentajan töissä Vesa-Pekka Sarparanta kyllästyi matkusteluun ja epävarmoihin olosuhteisiin.

– Hiihdimme Alpeilla, jossa lunta alkoi olla vuosi vuodelta enää korkeammalla. Jäätikkö oli huonoa, jouduimme hiihtämään 3 000 metrin korkeudessa, mikä lisäsi sairastumisia. Lisäksi lentoliput olivat kalliita, mikä vei rahaa itse toiminnasta.

Vuokatin urheiluopiston säätiön peruskirja toimi myös innoittajana.

– Kirjassa sanotaan, että säätiön tehtävänä on huolehtia suomalaisesta talviliikunnasta kaikilla eri tasoilla ja kaikilla eri muodoilla. Ajattelin jo silloin, että hiihtoputkea voisi kehittää entisestään.

Kun tieto Vuokattiin rakennettavasta, maailman ensimmäisestä hiihtohallista kiiri Val di Fiemmen MM-kisoissa pidetyn presentaation jälkeen maailmalle, muttui monen kainuulaisen mielipide.

– Kainuulaiset vastustivat ideaa – hullunahan ne piti. Sitten tieto levisi kansainvälisiin tiedotusvälineisiin. Kainuulaiset huomasivat, että tämähän voikin olla ihan fiksu juttu., Sarparanta kertoo.

Jatkuvaa pohdiskelua

Urheiluvalmentajana toiminut Vesa-Pekka Sarparanta oli tottunut siihen, etteivät kaikkien ajatukset mene aina yhteen.

Olin urheiluvalmentaja ja opin, että kun ihmisten intohimot eivät aina kohtaa, niin tuntui luonnolliselta, että jotkut käyvät kimppuun.

Vesa-Pekka Sarparanta

– Olin urheiluvalmentaja ja opin, että kun ihmisten intohimot eivät aina kohtaa, niin tuntui luonnolliselta, että jotkut käyvät kimppuun. On merkittävää, että niihin ei saa kompastua eikä lannistua. Pitää uskoa itseensä, olla omat päämäärät ja tavoitteet. Ja sehän on juuri sitä unelmaa.

Pitkälle tulevaisuuteen 90-luvun lopulla kiikaroinut Vesa-Pekka Sarparanta kannustaa haaveiluun – ja ennenkaikkea haaveiden toteuttamiseen.

– Joskus oli tuskaista, kun ihmiset eivät ymmärtäneet, että mihin Suomen talvi on menossa. Sanoin silloin, että lumi tulee olemaan meille vielä kultaakin kalliimpaa. Nythän lunta ammutaan tykillä ja pyritään kehittämään lumetusjärjestelmiä.

– Kannattaa panna itsensä likoon. Hullu saa olla, muttei tyhmä.

Omien sanojensa mukaan päämäärätietoutta ja ripauksen haaveilijaa omaava Vesa-Pekka Sarparanta haaveilee edelleen erilaisista liikuntaprojekteista ja niiden kehittämisestä. Hän kertoo miettivänsä jatkuvasti, miten jotakin voitaisiin tehdä paremmin. Mutta mitä mies sanoisi henkilölle, joka väittää ettei haaveilu kannata.

– Joillekin ihmisille ei oikeastaan kannata sanoa mitään. Elämässä omat unelmat, tavoitteet ja unelmat ratkaisevat.