Heraldinen lilja jäi Turussa naisen jalkoihin jo 20-luvulla

Mikäli satunnainen markkinointiviestinnän kuluttaja kaipaa uusia katsantokantoja heraldiseen liljaan, niin Lilja-patsaalla se onnistuu. Siinä se nimittäin on: kiveen hakattuna, kolmiulotteinen lilja, Turussa ja Lilja-patsaan alaosassa.

kulttuuri
Turun Lilja Runebergin puistossa.
Wäinö Aaltonen on ikuistanut kolmiulotteisen heraldisen liljan Lilja-patsaan alaosaan.Sannimari Lehtilä / Yle

Maaliskuun kahdeksas on hameväen armorikas juhlapäivä, kansainvälinen naistenpäivä. Juhlan kunniaksi on paikallaan patsastella Turun Runebergin puistossa. Voihan siellä neljänkymmenen denierin sukkahousuissa tulla vähän kylmä, mutta onneksi siellä täl pual jokke saa kehoonsa kuumottavaa ajateltavaa.

Piskuisen, Aurajoen rannalla sijaitsevan, puiston ehdoton merkkipaalu on Lilja-patsas. Kaksi metriä ja kaksikymmentä senttiä pitkällä varrellansa seisova kaunotar on tervehtinyt ohikulkijoita kauniina, alastomana ja kurvikkaana jo vuosikymmenien ajan. (Houkutteleva näky – ja olen muuten melko varma, että Paavo Nurmikin ihan kivenheiton päässä Liljasta, juoksee omassa patsaassaan juuri siitä syystä juuri tähän suuntaan.)

Lilja-patsas on nyt erityisen ajankohtainen: kansalliskuvanveistäjämme Wäinö Aaltonen veisti neidon 1920-luvulla ja kun kuvanveistäjä itse vokotteli kaupungin päättäjiä hankkimaan patsaan Runebergin puiston kaunistukseksi, niin hän kirjoitti päättäjille vakuuttavasti.

Aihe sinänsä on sopiva Turun kaupungille, koska Turun vaakunassakin esiintyy sama lilja-oornamentti, joka on veistetty tähän veistokseen symboliksi, kaunistukseksi ja tueksi.

Nämä kansalliskuvanveistäjämme nimikkomuseon nettisivuilta lainatut sanat taisivat olla oikeanlaisia, sillä Lilja-patsas pääsi arvokkaalle paikalleen vuonna 1928. Patsas on vieläpä Turun kaupungin ensimmäinen julkinen taidehankinta, joka sekään ei lainkaan vähennä patsaan merkitystä.

Lilja-neitoa ympäröivästä maasta tunkevat keväisin esiin uhmakkaat sipulikukkien alut. Ovat monena vuonna tainneet olla niitä Turku-tulppaaneja, mutta tänä keväänä katse kannattaa erityisesti suunnata patsaan jalkopäähän, sillä siihen taiteilija on veistänyt kolmiulotteisen liljan, mainitsemansa lilja-oornamentin. Ja kyllä – kyse on ihan samasta liljasta kuin siinä hiljattain pauhanneessa vaakunagatessakin, joka heräsi Turun kaupungin uudistettua markkinointilogonsa. Uutta vauhtia vauhkoamiseensa voi nyt hakea Runebergin puistosta.

Mikäli siis satunnainen markkinointiviestinnän kuluttaja kaipaa uusia katsantokantoja heraldiseen liljaan, niin Lilja-patsaalla se onnistuu. Siinä se nimittäin on, kiveen hakattuna, kolmiulotteinen lilja, Turussa ja Lilja-patsaan alaosassa. Naisen jaloissa.

Miksi Lilja sitten on niin ajankohtainen juuri nyt? Lilja-neitohan on turkulaisten huomion kohteena oikeastaan vain vappuisin, jolloin patsas pestään ja lakitetaan ylioppilaiden toimesta. Vaan miksi huomioida yksi Turun symboleista vain kerran vuodessa? Mikäpä esimerkiksi estäisi uuden perinteen synnyttämisen Lilja-patsaalla esimerkiksi kansainvälisenä naistenpäivänä? Siskot voisivat juhlia upeaa olemassaoloaan yhden aaltoslaisen naiskauneusihanteen komeimman ilmentymän eli Turun Liljan ympärillä. Sillä sen lisäksi että 8. maaliskuuta on kansainvälinen naistenpäivä, on se sattumalta myös kansalliskuvanveistäjämme Wäinö Aaltosen syntymäpäivä. Tuplajuhlan paikka!

Toivotan siis kaikille valtakunnan asukkaille nautinnollista naistenpäivää ja luovaa Wäinö Aaltosen syntymäpäivää. Ja te, jotka ette pääse Liljalle juhlimaan, voitte vaikkapa viedä onnittelukukkasenne Tampereelle Aaltosen veistämille Hämeensillan veistoksille tahi piipahtaa Helsingissä Aleksis Kiven muistopatsaalla Rautatientorilla.

Pidetään silti mielessä, että se kaikkein kaunein ja paras Lilja nököttää Aurajokirannassa ja on olemassa muutenkin kuin vain vappuna. Niin kuin me naisetkin olemme olemassa muutenkin kuin vain naistenpäivänä.