Ukin aseläjästä on tulossa pääkaupunkiseudulle muuttaneiden perillisten ongelma

Suuret ikäluokat vanhenevat ja samalla perintöaseiden määrä kasvaa rajusti. Ukki-vainaan hirvikivääristä on tulossa etelään muuttaneiden päänvaiva. Aseita ei haluta omaan kaappiin, koska aseita ei tarvita ja nykyinen lupaprosessi on työläs.

Kotimaa
aseita
Simo Kymäläinen / Yle

Poliisin asehallintoyksikössä Riihimäellä valmistaudutaan maaliskuun asehuutokauppaan. Hyllyssä yli 300 asetta, jotka etsivät uutta omistajaa. Suurin osa huutokaupattavista aseista on tavallisia metsästyshaulikoita ja hirvikivääreitä. Hyllyyn on päätynyt monen erämiehen luottoase. Sitä on kannettu käsissä enemmän kuin omaa lasta.

– Meille tulee yhä enemmän perikuntien aseita myyntiin, vahvistaa poliisin asehalllinnon ylitarkastaja Jukka Kaski.

Metsästäjäkaarti ikääntyy vauhdilla. Se tarkoittaa, että ukin tai isän vuosien varrella hankkimista aseista on tulossa työn perässä pääkaupunkiseudulle muuttaneiden perillisten ongelma. Aseet ovat todellinen rasite, sillä jälkipolvi ei välttämättä enää metsästä.

Aseperijällä on käytännössä neljä vaihtoehtoa perintöpyssyille: hankkia niille hallussapitoluvat, myydä aseet eteenpäin, luovuttaa ne korvauksetta valtiolle tai kiikuttaa ne poliisin huutokauppaan, josta voi saada kulujen jälkeen rahaakin.

Kaikissa tapauksissa on edessä iso paperisota. Perillisellä on puoli vuotta aikaa selvittää asesotku.

Puolison asearsenaali yllättää vaimot

Tammisaaressa asuva Metsästäjäliiton nuorisotyöryhmän puheenjohtaja Bo-Krister Lindholm on auttanut perintöaseiden kanssa tuskailevia.

– Varsinkin iäkkäät naiset joutuvat aseiden kanssa melkoisen myllerrykseen, kun puoliso kuolee. Lupaviidakko on aikamoinen. Lisäksi poliisi on heidän silmissä korkea viranomainen, jonka kanssa ollaan tekemisissä vain, jos jotain sattuu. Kynnys kysyä apua poliisilta on suuri, Lindholm sanoo.

Ennen miehet eivät juurikaan kertoneet aseistaan puolisolle. Innokkaalle erämiehelle on voinut kertyä vuosikymmenten saatossa kymmenenkin asetta. Lindholmin mukaan lähes jokaisen metsästäjän talosta löytyy vähintään kivääri ja haulikko. Suomessa on metsästäjiä todella ison kaupungin verran, yli 300 000.

Varsinkin iäkkäät naiset joutuvat aseiden kanssa melkoisen myllerrykseen kun puoliso kuolee.

Bo-Krister Lindholm

Lindholmin mukaan perikuntien aseista löytyy paljon suoranaista romua, josta olisi päästävä helposti eroon. Perintöaseet eivät ole vielä suuren luokan ongelma, mutta tilanne muuttuu totaalisesti kun suurten ikäluokkien aseet päätyvät perikunnille.

– Kun ruvetaan ottamaan vastaan heidän aseita, niin sitten tulee kiire. Poliisilla on jo nyt tungosta – sinne ei kohta enää mahdu aseita säilytykseen, Lindholm korostaa.

Perikunnan pyssyt usein arvottomia

Poliisin rekisterissä on noin 1,6 miljoonaa asetta. Suuri määrä johtuu Suomen vahvasta metsästyskulttuurista. Nykyinen, tiukka aselupakäytäntö on hyydyttänyt edullisten käytettyjen aseiden kaupan. Poliisin vaatima aseenhankkimislupa maksaa 79 euroa. Se on paljon, kun käyttökelpoinen metsästyhaulikko irtoaa reilusti alle 200 eurolla.

Asekauppiaitten liiton varapuheenjohtaja Timo Huikkala sanookin, että perikuntien aseläjissä saattaa olla ehkä yksi arvokkaampi ase ja loput käyttökelpoisia, mutta arvottomia.

– Niille ei ole ostajia, Huikkala painottaa.

Tällä hetkellä rehellisiä ihmisiä pompotetaan aivan turhaan.

Timo Huikkala

Huikkalan mielestä lupamaksuakin suurempi este on aseenostajan luparumba. Poliisilaitoskella joutuu käymään jopa puolenkymmentä kertaa, ennen kuin kaikki on kunnossa.

– Nyt tarvitaan aselain kokonaisvaltaista uudistusta. Tällä hetkellä rehellisiä ihmisiä pompotetaan aivan turhaan. Voi olla, että monet eivät edes lähde hakemaan lupia, kun systeemin on niin hankala. Se ahdistaa ihmisiä. Tämä kaikki tulee silmille vasta, kun se ukki tosiaan kuolee, Huikkala sanoo.

Huikkalan mielestä työläs ja kallis lupakäytäntö on tehnyt sen, että luparumbaan lähtijä ostaa mieluummin kalliimman uuden aseen, kuin edullisen käytetyn. Se tarkoittaa, että aseiden määrä ei vähene, vaan lisääntyy.

– On käynyt just niin kuin ei ole haluttu, Huikkala korostaa.

Asekauppa kuuluu metsästyskulttuuriin

Suomen Metsästäjäliiton toiminanjohtaja Panu Hiidenmies vastaa puhelimeen Saksasta, Nürnbergistä. Hiidenmies on maailman suurimmilla retkeilyn ja eränkäynnin IWA-messuilla. Metsästysmatkailu on kasvava elinkeino ja siihen kuuluvat luonnollisena osana aseet.

– Kyllä asekauppa kuuluu suomalaiseen metsästykseen. Se luo työpaikkoja, mikä on tärkeää tässä taloudellisessa tilanteessa, Hiidenmies sanoo.

Myös Hiidenmiehen mukaan nykyinen aselaki kaipaa pikaista remonttia.

– Se on kaikkien kannalta työläs ja hidas. Meille on tullut myös ikäviä esimerkkejä kuinka ihmisiä pompotellaan luukulta luukulle, Hiidenmies sanoo.

Porkkanalla solmu auki

Nykyinen aselaki säädettiin pikavauhtia kouluampumisten jälkeen. Sillä haluttiin estää aseiden joutuminen vääriin käsiin. Metsästäjien mielestä nykyisestä aselaista kärsivät eniten tavalliset, lainkuuliaiset suomalaiset. Aseen ostaminen psykologisine testeineen kävi niin työlääksi, että asekauppa hyytyi. Metsästäjät lakkasivat ostamasta aseita. Nyt aselain ylilyönteihin haluttaisiin muutos ja pattitilenne avata.

Metsästäjäliiton toiminanjohtaja Panu Hiidenmies kannattaa turhista aseista luopumista.

– Jos asetta ei tarvitse, niin miksi siitä ei voisi luopua. Sellainenkin ajatus on tullut esille, että niitä voitaisiin luovuttaa metsästysseuroille nuorisotoimintaan.

Asekauppiaitten liiton varapuheenjohtaja Timo Huikkala ehdottaa romutusmaksua.

– Valtio maksaisi vaikka 50 euroa, kun tuo aseen romutettavaksi. Näin saataisiin pois paljon turhia, arvottomia aseita, Huikkala korostaa.