Huono ansioluettelo ei kerro, mitä työnhakija oikein osaa

Hakemus on alkupala, joka herättää ruokahalun. Jos se ei ole hyvä, voi ansioluettelo jäädä syömättä eli lukematta. Ansioluettelon eli CV:n yleisimpiä puutteita taas on se, että osaaminen jää kertomatta. Vaikka osaamista ei olisi ehtinyt kertyä paljon, sitä voi kaivella työharjoitteluissa onnistumisista ja saaduista kehuista, neuvoo asiantuntijavalmentaja.

Kotimaa
Nuori työnhakija työpaikkahaastattelussa.
Sari Gustafsson / Lehtikuva

Asiantuntijavalmentaja, vastuukouluttaja Heli Maunula valmennustalo Spring Housesta pitää ansioluetteloiden eli CV:iden yleisimpinä puutteina sitä, että ettei niissä kerrota tarpeeksi hakijan osaamisesta. Pelkkä ala ja nimike tehdyistä töistä eivät riitä, sillä työnantaja haluaa tietää, mitä saa, jos ottaa työhön.

– Kannattaa kertoa esimerkkien kautta. Mitä on tehnyt, onko työssä ollut vastuuta, onko ollut kehittämässä työtään. Onko toiminut osana tiimiä vai yksilönä? luettelee Maunula.

Jos kokemus on vielä vähäistä, voi aloittaa vaikka miettimällä, miten työharjoitteluissa on mennyt.

– Missä on ollut onnistumisia ja missä on kehuttu. Sieltä voi lähteä kasaamaan osaamisalueitaan, Maunula kannustaa.

Esiin kannattaa nostaa myös kiinnostuksen kohteet: millaisia näkemyksiä on tulevaisuudesta, missä on hyvä, millaiset tehtävät kiinnostavat. Harrastuksetkin kertovat hakijasta:

– Jos on vaikka pelannut sählyä, siinä on saanut tiimityötaitoa ja toisten huomioimista.

Myös persoonallisuutensa voi tuoda esiin CV:ssä vaikkapa kirjoittamalla profiilin eli luonnekuvan siitä, millainen ihminen on kyseessä.

Selkeyttä tekstiin, persoonaa kuvaan

Vaikka tietoa kannattaa syventää, ansioluettelon on oltava selkeä ja helppolukuinen. Työnantaja on tottunut lukemaan rutinoidusti, joten esimerkiksi henkilötiedot, koulutus ja työkokemus on hyvä kirjoittaa helposti silmäiltäviksi.

Fontilla ei kannata kikkailla, vaan Maunula suosittelee selkeää peruskirjasinta koossa 11. Koukerot käyvät katsojan silmille:

– Voi asettua toisen asemaan: mitä itse haluaisi lukea. Millainen teksti on helppoa ja mitä ajatuksia taas herättää vaikkapa oikein koukeroinen kaunokirjoitusfontti.

Kuva on nykyään välttämättömyys, ja Maunula kehottaa panostamaan siihen: hämärä ja epätarkka selfie huonoa taustaa vasten ei kanna. Kuva voi joskus jättää vahvat muistijäljet:

– Kerran rekkamies otti kuvan rekan vieressä, laittoi sen hakemukseen – ja haki rekkamiehen paikkoja. Se kertoi työnhakijasta heti jotain.

Se paljonko pilkun paikka vaikuttaa, on työnantajasta kiinni. Kirjoitusvirheitä ei toki toivota olevan.