Eduskunta hyväksyi ilmastolain – uusia velvoitteita vain hallinnolle

Ilmastolaki velvoittaa virkamiehet laatimaan ilmastopolitiikan suunnitelmia neljän vuoden välein. Kotitalouksille tai yrityksille laki ei määrää uusia vaatimuksia. Lain on määrä tulla voimaan tulevan vaalikauden alussa.

Kotimaa
Kemian tehtaan savupiippuja.
Kemiantehtaan savupiippuja Kiinan Tianjinissa.Ryan Thong / EPA

Eduskunnan perjantaina iltapäivällä hyväksymä ilmastolaki ei tuo suoraan muutoksia suomalaisen arkeen. Ilmastolaki ei määrittele miten nopeasti tai mistä päästöjä pitäisi vähentää, vaan ohjaa hallintoa tekemään suunnitelmia ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Eduskunta hyväksyi luvuin 150 puolesta 33 vastaan.

– Tämä auttaa pitkäjänteisen ilmastopolitiikan suunnittelussa. Laki on myös signaali Suomen edelläkävijyydestä juuri tänä vuonna, kun valmistaudutaan Pariisin ilmastokokoukseen, kuvaa ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (Kok.) uuden lain hyötyjä.

Perussuomalaiset vastustivat lakia.

- Ihmettelen perussuomalaisten piittaamattomuutta tulevista sukupolvista, suomii ministeri oppositiopuoluetta.

Ilmastolain mukaan jokaisen hallinnonalan on kerättävä vuosittain tiedot ilmastovuosikertomukseen, jota käytetään ilmastopolitiikan suunnittelun pohjana. Lisäksi virkamiestyötä tarvitaan pitkän ja keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmien sekä ilmastonmuutoksen sopeutumisohjelman tekoon. Valtioneuvosto hyväksyy sopeutumissuunnitelman sekä pitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman vähintään kerran kymmenessä vuodessa ja keskipitkän aikavälin suunnitelman kerran vaalikaudessa.

Keskipitkän aikavälin suunnitelmassa tarkastellaan, millaisiin kansainvälisiin ilmastosopimuksiin Suomi on sitoutunut ja millä politiikan keinoilla päästövähennyksiin pitäisi päästä. Suomen päästövähennysvelvoitteet tulevat pitkälti Euroopan unionilta.

Ilmastolain mukaiset politiikkasuunnitelmat koskevat vain nk. päästökaupan ulkopuolista sektoria, eli esimerkiksi liikennettä, maataloutta ja asumista.

– Keskipitkän aikavälin suunnitelmassa voi olla suunnitelma vaikkapa liikenteeseen, jossa voidaan lisätä biopolttoaineiden ja sähköautojen osuutta, arvioi Grahn-Laasonen.

Päästökauppasektori lain ulkopuolella

Valtaosa energiantuotannosta ja energiavaltaisesta teollisuudesta on päästökaupan piirissä, ja niitä uusi ilmastolaki ei koske. Päästökauppasektorin vähennysvelvoitteet tulevat EU:n päästökauppadirektiivistä, jonka mukaan päästöjen pitäisi olla vuonna 2020 21 prosenttia pienemmät kuin vuonna 2005.

Suomen päästökaupassa mukana olevien laitosten päästöt olivat vuonna 2013 yhteensä 29,5 miljoonaa hiilidioksiditonnia. Yhteensä Suomesta tuprusi ilmakehään 60,6 miljoonaa hiilidioksiditonnia vastaava määrä kasvihuonekaasuja.

Ainoa uuteen ilmastolakiin kirjattu vähennystavoite on EU:n linjan mukainen vaatimus päästöjen vähentämisestä vuoteen 2050 mennessä. Tuolloin päästöjen pitää olla vähintään 80 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990. Tämä velvoite koskee sekä päästökauppasektoria että sen ulkopuolisia päästölähteitä.

Laissa ei oteta kantaa siihen, miten iso osa päästövähennyksistä pitäisi saada aikaan vaikkapa seuraavan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden aikana.

– Vuoden 2050 päästövähennystavoite antaa myös tuleville hallituksille yhteisen päämäärän, ja tuo siksi ennustettavuutta meidän ilmastopolitiikkaan, arvioi ympäristöministeri Grahn-Laasonen.

Suomen malli kiinnostaa Ruotsia

Suomalaisista tieteentekijöistä koostuvan Ilmastopaneelin puheenjohtaja, ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen arvioi, että nyt hyväksytty laki ei ole kunnianhimoinen.

– Lain pääsisältö on määrätä hallinto ja hallitus politiikan systemaattisempaan raportointiin. Laki on vaatimaton esimerkiksi päästöjen välitavoitteiden asettamisen suhteen, hän tiivistää.

Ollikainen ei kuitenkaan pidä lakia merkityksettömänä.

– Jos lain vaatiman raportoinnin nojalla osataan tehdä järkeviä ja proaktiivisia johtopäätöksiä kansallisen ilmastopolitiikan kehittämiseen, niin silloin laista voi olla paljonkin hyötyä, hän muotoilee.

Professori kertoo, että Suomen laki on kiinnostaa myös Ruotsissa. Hänen vieraanaan on käynyt ruotsalaisen elinkeinoelämän etujärjestön Svenskt Näringslivin edustajia tutustumassa Suomen ilmastolakiin.

– He pohtivat, millainen ilmastolaki sopisi parhaiten Ruotsiin; tulisiko sen olla Ison-Britannian lain kaltainen laki, joka ohjaa lainvoimaisesti päästömääriä, vai enemmän Suomen lain kaltainen puitelaki, sanoo Ollikainen.

Suomen Elinkeinoelämän keskusliitto ei vastustanut lakia, sillä se ei tuo uusia vaatimuksia yrityksille.