Näkökulma: Lääkkeiden vangit ja vartijat

Lääke parantaa. Näin meidät on opetettu ajattelemaan. Silti potilas ei pysty arvioimaan lääkkeiden turvallisuutta lääkäriltä saadun tiedon valossa, kirjoittaa Satu Krautsuk.

Näkökulmat
Lääkkeitä annostellaan dosettiin
Yle

Lääkärit ja lääketiede tekevät ihmeitä, se on ihan selvä asia. Silti se kansanosa, joka joutuu kärsimään lääkkeiden sivuvaikutuksista, ei saa ääntään kuuluviin. Kun keräsin materiaalia kahta lääkeaiheista juttuani varten, tutustuin lähes sadan ihmisen henkilökohtaiseen kokemukseen fluorokinoloni-antibiootin aiheuttamista sivuvaikutuksista. Oireet jatkuvat monella vuosia kuurin jälkeen. Heillä kaikilla on yhteinen viesti: lääkärit eivät kerro potilailleen tarpeeksi lääkkeiden sivuvaikutuksista. Kun potilas sitten saa lääkkeestä haittavaikutuksen, asia usein kielletään tai ohitetaan olankohautuksella. Yhteys lääkkeeseen on myönnetty vasta, kun on jo liian myöhäistä.

Toinen ongelma on turhien lääkekuurien määrääminen. Monet ovat joutuneet maksamaan pikkuvaivaan määrätystä lääkkeestä aivan liian korkean hinnan.Lääkeyhtiöt tilastoivat lääkehaittoja, mutta niillä on omat sidonnaisuutensa. Suomessa lääkärit voivat oman harkintansa mukaan ilmoittaa lääkkeiden turvallisuutta valvovalle Fimealle, jos potilaalla ilmenee lääkkeestä vakavia sivuvaikutuksia. Lääkäreiden toimintaa valvovan Valviran mukaan sillä ei ole mitään mahdollisuutta valvoa, minkä verran tätä tapahtuu.Kuinka moni ilmoitus mahtaa jäädä tekemättä, jos lääkäri vähättelee asiaa tai jopa kieltää sen olemassaolon? Potilaat yleensä uskovat lääkäriä.

Lääkehaittojen todellista esiintyvyyttä voi arvioida yhtä huonosti kuin ylinopeuksien todellista määrää liikenteessä.

Lääkäreillä on valtava auktoriteetti etenkin iäkkäiden keskuudessa.Myös potilailla on ollut parin vuoden ajan mahdollisuus tehdä Fimealle ilmoitus kokemastaan haittavaikutuksesta. Moni potilas ei kuitenkaan edes tiedä, että hän voisi näin tehdä.Fimean mukaanlääkehaittarekisteri (siirryt toiseen palveluun)on puutteellinen väline lääkehaittojen havaitsemiseen. Lisäksi se toivoo ilmoituksia vain uusista sivuvaikutuksista, joista ei löydy merkintää lääkkeen valmisteyhteenvedossa. Tästä saa sen käsityksen, että harvinaisten – mutta pakkauksessa kuitenkin mainittujen – sivuvaikutusten todellisesta määrästä ei olla kovinkaan kiinnostuneita.

Kuulostaa oudolta, sillä harvinaiset sivuvaikutukset ovat yleensä niitä vakavia.

Fimea itse vertaa ilmi tulevien lääkehaittojen määrää ylinopeussakkoihin. Lääkehaittojen todellista esiintyvyyttä voi arvioida tilastojen perusteella yhtä huonosti kuin ylinopeuksien todellista määrää liikenteessä ylinopeussakkojen perusteella. Vertaus kertoo siitä, että tilanne on huolestuttava. Kun kattavaa tilastoa lääkehaitoista ei ole ja haitoista ilmoittaminenkin on vähän niin ja näin, kuka lopulta tietää totuuden lääkkeiden turvallisuudesta? Juuri nyt lääkkeiden sivuvaikutuksista käydään vilkasta nettikeskustelua Ylen sivuilla. Kommenttien perusteella Suomessa on paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet lääkkeistä jos ei vakavia, ainakin todella hankalia sivuvaikutuksia. Virinneen keskustelun pitäisi olla hyvä asia myös lääkärien kannalta, joiden pyrkimys on tietysti parantaa potilas. Sata ihmistä on sinällään pieni otos eikä todista mitään. Kuinka monta tarinaa jää kertomatta?

10.3.2015 Tekstiä korjattu: lääkäreiden ei ole pakko ilmoittaa haittavaikutuksista Fimealle, vaan he voivat ilmoittaa niistä oman harkintansa mukaan.