Nilsiän kirkkonäytelmä kertoo talvisodan verisimmästä taistelusta: "En todellakaan voinut siitä kieltäytyä"

Nilsiässä perjantaina ensi-iltansa saava kirkkonäytelmä Unohdettujen saari on kunnianosoitus Petäjäsaaren taisteluissa kaatuneille ja kadonneille suomalaisille. Näytelmällä nähdään yhtymäkohtia myös nykypäivään.

teatteritaide
Kohtaus näytelmästä Unohdettujen saari Nilsiän kirkossa.
Timo Heikura / Yle

Nilsiässä saa perjantaina ensi-iltansa kirkkonäytelmä Unohdettujen saari. Se on kunnianosoitus talvisodan ankarissa Petäjäsaaren taisteluissa kaatuneille ja kadonneille suomalaisille sotilaille ja heidän jälkeläisilleen. Erityisen pahasti taistelut veivät Rantasalmen ja Nilsiän pitäjien nuoria miehiä.

Näytelmän on käsikirjoittanut ja ohjannut nilsiäläinen Matti Pajula, joka on tehnyt harrastajateattereiden kanssa yhteistyötä tiiviisti jo vuosikymmenten ajan. Nilsiän Aholansaaren vieressä Syvärin rannassa Keyrityn kylässä asuva Pajula on tuotannossaan ennenkin keskittynyt sotahistoriallisiin teemoihin.

– Kun sitä minulta pyydettiin, en todellakaan voinut siitä kieltäytyä. Kauhistelin kuitenkin tehtävän vaativuutta, mutta se kuitenkin toteutui yllättävän hyvin. Jotenkin tuntuu että tässä on isommat voimat liikkeellä. Näiden viimeiseen mieheen -taistelijoiden henki oli läsnä ja yllättävän hyvin se sujui ja sain draamankin syntymään kaikesta isosta aiheesta huolimatta.

Toisena rakkaana perusaiheena Pajulalla on ollut herännäisjohtaja Paavo Ruotsalainen. Niinpä myös Unohdettujen saari -näytelmässä kuullaan itseoikeutetusti upea Paavon virsi. Näytelmän alkuvaiheet eivät olleet Pajulan mukaan helppoja.

– Aluksi se tuntui erittäin vaativalta tehtävältä. Annettiin runko, jossa piti kuvata koko talvisodan kulku jollain tavalla, ja hieman yli tunnin draamaan piti saada mahtumaan itse Petäjäsaaren taistelu.

Kaatuneiden määrä niin suuri, että voi todella sanoa heidän taistelleen viimeiseen mieheen.

Matti Pajula

Unohdettu taistelu oli talvisodan verisin

Pajulan mukaan näytelmä on kunnianosoitus taisteluissa kaatuneille ja heidän jälkeläisilleen.

– Se on tärkeä myös siksi, että tämä on niitä unohdetuimpia taisteluita. Nimikin Unohdettujen saari kertoo tästä. Ylivoima oli niin murskaava vihollisella ja kaatuneiden määrä niin suuri, että voi todella sanoa heidän taistelleen viimeiseen mieheen. Siitä ei ole kehdattu puhua niin paljon kuin siitä olisi pitänyt puhua. Tämä oli varmasti verisin taistelu, mitä käytiin. Tietysti suuria taistelua oli muun muassa Äyräpäässä, mutta suhteessa tämä oli kaikkein suurin.

Nilsiäläisiä kaatui Petäjäsaaressa 23, Rantasalmelta 46.

Pajula kehuu näytelmän näyttelijöitä, jotka hän valitsi itse.

– Teatterihan on ennen kaikkea näyttelijöiden taidetta. Tämä ei ole mikään helppo näytelmä, mutta tutut näyttelijät ja erittäin asiaansa vihkiytynyt näyttämöporukka tekivät siitä paremman kuin oletin siitä koskaan tulevan.

"Rakastan työtäni harrastajateatterilaisten kanssa"

Pajula on tällä hetkellä 78-vuotias. Hän kertoo rakastaneensa aina työtänsä harrastajateatterin parissa.

– Kun muutin Helsingistä tänne, kaikki kysyivät, että mitä ihmettä sinä sinne menet ja vielä harrastajia ohaamaan ja heille kirjoittamaan. Mutta olen erittäin tyytyväinen tähän valintaani ja olen nauttinut työstäni kovasti. Ehkä tämä on viimeinen ohjaukseni, mutta kirjoittaminen kyllä jatkuu.

Kirjailija-toimittaja ja innokas harrastajanäyttelijä Antti Heikkinen kehuu Matti Pajulan tyyliä työstää tekstiä.

Jokseenkin yleinen mielipide vuonna 1938 ja 1939 oli, että ei meitä mikään uhkaa.

Antti Heikkinen

– Jutut ovat mukavia näytellä, koska ne ovat hyvin kirjoitettuja.

Heikkisellä on näytelmässä sotaan joutuvan perheenisän rooli. Kotiin jäävät vaimo ja kaksi pientä lasta.

– Lapsuudessani kuulin tarinoita taistelusta ja kerran haastattelin yhden mukana olleen lasta. Nyt kun on saanut perehtyä tarkemmin nilsiäläisten talvisotareissuun, niin kyllä tämä on ollut antoisaa. Kyllä tässä ihminen on hiekanmurusena historian rattaissa jälleen kerran. Onhan aika karua, että tämä on aika ajankohtainen nykyäänkin. Olen lueskellut historiaa ja kyllä jokseenkin yleinen mielipide vuonna 1938 ja 1939 oli, että ei meitä mikään uhkaa.

Heikkinen naureksii, että hän on näytellyt 15-vuotiaasta asti ja nyt keski-iän kynnyksellä körttiläinen, tyyni perheenisä ja työmies on roolina hieno juttu.

"Kunnioitus veteraaneja kohtaan on paikallaan"

Jouko Lehtolainen on eläkkeellä oleva kulttuurisihteeri. Unohdettujen saari -näytelmässä hän esittää luutnatti Suhosta, joka tarjoituu uhrautumaan miestensä puolesta, jos muille annetaan lupa vetäytyä murskaavan ylivoiman edessä. Kenraali Hägglund ei kuitenkaan lupaa anna, vaan vaatii taistelemaan viimeiseen mieheen.

– Kyllä se vaati pohtimista ja miettimistä, rooliin menemistä. Kyllä täkäläisiä miehiä kaatui sodassa niin paljon, että kunnioitus verteraaneja kohtaan on paikallaan.

Nilsiän harrastajateatteriin on tullut viime aikoina mukaan runsaasti myös nuoria.

– Sillä on hyvä tulevaisuus, Lehtolainen hymyilee.