Äänimuistotkin ovat katoavaisia – Vieläkö muistat miltä kuulosti, kun lankapuhelimen rullasta valittiin numeroita?

Osa elämämme äänistä on jo kadonnut arjestamme. Äänimaisemat muuttuvat ja katoavat muistista, ellei niitä laiteta talteen. Ja pelkkää ääntä ei kannata tallettaa, sillä sekin tarvitsee tarinan ympärilleen tullakseen ymmärretyksi.

ilmiöt
Äänimaisemista kertätään kertomuksia ja kokemuksia.
Professori Heikki Uimonen ja tutkijatohtori Meri Kytö.Birgitta Vuorela/Yle

Äänimaisemat muuttuvat. Aika nopeastikin.

Arkipäivästä katoavat äänet säilyttävät kuitenkin muistoja ja nostavat ne esiin, jos äänen vuosien jälkeen kuulee jälleen. Vai muistatko vielä, miltä kuulosti, kun lankapuhelimesta pyöritettiin haluttu numero ja puhelin raksutti numerovalintaa?

Sibelius-Akatemian professori Heikki Uimonen ja tutkijatohtori Meri Kytö Tampereen yliopistosta ovat äänimaiseman tuntijoita ja keräävät suomalaisten äänimaisemamuistoja talteen. Molemmat ovat mukana Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -hankkeessa, jonka kautta äänimaisemia tallennetaan.

– Äänimaisemat muuttuvat aika kovalla vauhdilla. Jossain vaiheessa ollaan tilanteessa, että se osa historiaa jää kokonaan tallentamatta, Heikki Uimonen perustelee arkipäivän äänimaisemien tallentamista.

– Tarkoitus ei ole se, että tallennetaan yksittäisiä ääniä, otetaan pelkästään ne talteen ja viedään arkistoon. Sehän ei välttämättä kerro kahdenkymmenen vuoden päästä kuulijalle mitään. Tallennamme myös ihmisen omat kokemukset siitä, mitä se ääni tekee, millälailla se on merkityksellinen ja liittyykö siihen muistoja, Heikki Uimonen sanoo.

Mikä sitten on äänimaisema?

Äänimaisemasta ja sen tutkimuksesta löytyy tietoa 1960-luvulta lähtien.

– Äänimaisema on kaikkien ympärillä. Tutkimuksen kohteena ovat nimenomaan ihmiset ja heidän kokemuksensa, Heikki Uimonen toteaa.

– Äänillä on merkittävä rooli ihmisen identiteetin rakennukselle. Esimerkiksi äänet vanhalla kotiseudulla voivat herättää vahvojakin muistoja, Uimonen sanoo.

Meri Kydön mukaan äänimaisema huomataan liian usein vasta silloin, kun siitä tulee ongelma.

– Äänimaisema on muuttuvaa sorttia oleva olio. Kaikki infrastrukturaaliset muutokset ja kulttuuriset muutokset vaikuttavat siihen suoraan. Se muuttuu jatkuvasti, ja jos siihen ei kiinnitetä huomiota, se saattaa muuttua sellaiseksi, että sen keskellä ei enää viihdytä, Kytö sanoo.

Oman elämänsä äänimaisemiin pystyy kuitenkin vaikuttamaan ainakin jonkun verran.

– Onneksi meillä on tilanne, että teknologia on niin edistynyttä, että ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa äänimaisemaansa kuulokkeilla, reittivalinnoilla ja esimerkiksi sillä, meneekö jonnekin autolla vai käveleekö, Kytö miettii.

– Jumppatunnitkin voi valita sen mukaan, millainen musiikki siellä on – tai nimenomaan jättää menemättä tunnille, jos musiikkimaku ei natsaa ohjaajan kanssa, Meri Kytö sanoo esimerkin.

Luonnon äänimaisema on yleisin, muttei välttämättä kiinnostavin

Vaikka lempiäänet ovat erilaisia, löytyvät ne usein luonnosta.

– Ajattelisin mielelläni, että ihmiset kuuntelevat ympäristöään jokainen eri tavalla, ja niinhän tietysti tehdäänkin. Mutta äänimieltymysasioita kyseltäessä luonnon äänet nousevat usein esille. Ne ovat aika ilmeinen (äänimaisema), eivätkä tutkijalle hyvin mielenkiintoisia, kun taas joskus esille tulee semmoista, mitä ei ole osannut ajatella. Ja aina on mielenkiintoista se, mistä ihmiset eivät pidä, Heikki Uimonen pohtii.

– Sydäntä lähellä olevat äänet ovat usein sosiaalisia ääniä ja kertovat yhdessä olemisesta tavalla tai toisella, Meri Kytö toteaa.

Molemmat äänimaisemien tuntijat osaavat nimetä myös tämänhetkiset lempi- ja inhokkiäänensä.

– Koiran äänet ovat varmaan molempia. Koirat ovat maailman hienoimpia eläimiä, mutta jos niiden ääni tulee väärään aikaan vuorokautta, se sama ääni saattaa muuttua varsin ärsyttäväksi, Heikki Uimonen sanoo.

– Naapurissani on kaksi pientä kouluikäistä poikaa. Kuulen, kun he lähtevät aamulla kouluun ja vielä käytävässäkin neuvottelevat siitä, onko kouluun pakko mennä. Siinä tulee ilmi naapuruutta ja omiakin lapsuusmuistoja mieleen. Se on ehkä lempiääneni tällä hetkellä, sanoo Meri Kytö.

– Ja inhokkiääneni liittyy säähän. En jaksaisi odottaa, että kevät alkaisi. Tietty märän rännän lätinä, kun kävelen töihin – en pidä siitä yhtään, Kytö toteaa.