"Hänet tuomitaan, häntä jumaloidaan" - Patti Smith Robert Mapplethorpesta

Kiasman suurnäyttelyn taiteilija, yhdysvaltalaisvalokuvaaja, Robert Mapplethorpe, nousi maailmanmaineeseen veistoksellisilla alastonkuvillaan. Mukana menestystarinassa oli aimo annos kultapölyä tunnettujen ystävien kuten pitkäaikaisen elämänkumppanin Patti Smithin ansiosta.

Self-Portrait, 1988. Kuva: Robert Mapplethorpe Foundation

Yksi maailman tunnetuimmista valokuvaajista ei ensin uskonut valokuvaan taiteenlajina. Silti tarttuessaan ensi kertaa kameraan, hän tiesi jo koko lailla sommitelmista, valoista ja varjoista, koska oli opiskellut graafista suunnittelua, kuvanveistoa ja maalaustaidetta.

Mapplethorpen houkutteli kuvaamaan ystävä ja naapuri, taiteilija, elokuvaohjaaja, Sandy Daley, 1970-luvun alussa. Daleylla ja Mapplethorpilla oli aikaa opiskella valokuvaa Daleyn vitivalkoiseksi maalaamassa huoneistossa legendaarisessa Chelsea Hotel -hotellissa, sillä Mapplethorpen asuinkumppani Patti Smith työskenteli kirjakaupassa elättääkseen itsensä ja Robertin.

Mapplethorpe otti ensimmäiset kuvansa Polaroid-kameralla. Jotkut niistä päätyivät osaksi Tom of Finland -henkisiä taidekollaaseja, joita Mapplethorpe tuolloin teki. Vuonna 1973 avattiin hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä Polaroids Light Galleryssa New Yorkissa.

Patti Smith oli Mapplethorpin kohtalo

Patti Smith, 1979. Kuva: Robert Mapplethorpe Foundation

Mapplethorpe oli tajunnut olevansa homoseksuaali jo nuorena, mutta häälyi epämääräisessä välitilassa omien halujensa kanssa. Suhde Patti Smithiin oli silti tiisvis. He tarketuivat toisiinsa kuin eksyneet lapset, eivätkä osanneet päästää irti.

Tarina pariskunnan ensikohtaamisesta tai oikeastaan toisesta, loppuelämään vaikuttavasta, tapaamisesta on esitetty identtisenä sekä Patricia Morrosroen kirjoittamassa Mapplethorpen elämäkerrassa sekä Patti Smithin kirjassa Ihan kakaroita (Just Kids). Smith oli yksin ja varaton. Hän oli ajautunut treffeille rahakkaan vanhemman miehen kanssa ilmaisen aterian toivossa. Kun Smith istui puiston penkillä miehen kanssa hän tuli toisiin ajatuksiin ja alkoi etsiä pakotietä tilanteesta. Samassa hän näki kerran kirjakaupassa tapaamansa komean nuorukaisen kävelevän puiston käytävää pitkin. "Voitko teeskennellä poikaystävääni?" kuiskasi Smith Mapplethorpin korvaan ja halasi tätä. Nuorukainen suostui. Tämän jälkeen heidän elämänsä ja taiteensa nivoutuivat yhteen Mapplethorpin varhaiseen kuolemaan saakka.

New Yorkin yöstä taiteen pyhätöihin

Self-Portrait, 1980. Kuva: Robert Mapplethorpe Foundation

Oman kuvionsa suhteeseen tekiväthuumeet. Legendaariseen Chelsea Hoteliin pariskunta päätyi etsimään apua, sillä Mapplethorpella oli huumeidenkäyttäjälle tyypillinen haavainen ientulehdus ja kova kuume. He onnistuivat saamaan huoneen, enemmän taidekommuunia kuin hotellia muistuttavasta majapaikasta, vakuuttamalla omistajalle, että heistä tulee vielä jotain, jonain päivänä.

Chelsea Hotellin omistajan kannatti luottaa rahattoman, nälkiintyneen ja rähjäisen pariskunnan vakuutteluun. Päästyään jaloilleen kaksikko ryhtyi verkostoitumaan New Yorkin alakulttuuri- ja rockpiireihin. Molemmat loivat myös itsestään taideteoksen. He satsasivat koruihin ja pukeutumiseen. Mapplethorpelle tarjoitui jopa mahdollisuus suunnitella oma korumallisto, mutta taiteilija ei innostunut asiasta. Jotain suurempaa oli tulossa.

New Yorkissa Mapplethorpelle avautui mahdollisuus tutkia seksuaalisuuttaa uudella tavalla. Hän heittäytyi kaupungin yön vietäväksi. S/M- ja homobaareista ja -piireistä löytyi malleja, mesenaatteja ja pidempiaikaisia suhteita. Mapplethorpe yritti miellyttää niin baarien miehiä kuin yläluokkaisia taiteen keräilijöitäkin.

Elämänkumppani, isähahmo, yläluokkainen taiteen tuntija ja mesenaatti Samuel (Sam) Wagstaff lahjoitti Mapplethorpelle Polaroid-kameraa järeämmän Hasselbladin. Se sinetöi Mapplethorpen uran. Hänestä tulisi valokuvaaja ja muu taide saisi jäädä.

Maine tuli, Smith lähti

Lisa Lyon, 1982. Kuva: Robert Mapplethorpe Foundation

Kumppani taiteessa ja elämässä, Patti Smith, loi samaan aikaan uraa runoilijana. Hän julkaisi useita runokokoelmia ja  säesti runoesityksiään vimmaisella musiikilla. Vuonna 1975 julkaistu ensialbumi, post-punk-henkinen,Horses, räjäytti pankin. Levyltä jäi elämään muun muassa klassikoksi muodostunut kappale,Gloria.

Horses-albumin kansikuvan, kuten useat Patti Simth-levyjen kannet sen jälkeen, otti Robert Mapplethorpe. Smith ja Mapplethorpe jatkoivat kanssakäymistään vuoteen 1980, jolloin Smith perusti perheen MC5-yhtyeen kitaristin Fred Sonic Smithin kanssa ja hävisi julkisuudesta.

Mapplethorpen kuvat alkoivat jakautua kahteen kategoriaan. Useammin kuin kerran niitä nähtiin kahdessa samanaikaisessa näyttelyssä.Toisaalla nähtiin muotokuvia, kukkia ja patsaita, sovinnaisempaan makuun. Toisaalla taas homoeroottisia kuvia pornografisin ja sadomasokistisin maustein.Taiteilija itse teki näyttävän sisääntulon molempiin.

Mapplethorpe laajensi aihepiiriään miehisestä kauneudesta naisen kehoon tavattuaan kehonrakentaja Lisa Lyonin vuonna 1980. Hänen kanssaan syntyi muun muassa valokuvakirja Lady. Myös Lyon käytti huumeita pystyäkseen treenaamaan ja selvitäkseen julkisuuden tuomista haasteista.

Lähestyessään neljääkymmentä Mapplethrope oli saavuttanut kuvaajana arvostetun aseman ja laajan yleisön. Kun hänen muotokuviansa kokoava teos, Certain People, julkaistiin, taiteilija otti ylistävät kritiikit vastaan luksusloftissaaan New Yorkin Manhattanilla. Sekä hän että asunnon hänelle hankkinut Sam Wagstaff olivat jo menettäneet useita ystäviään taidepiirejä niittäneelle aidsille. Mapplethorpe kieltäytyi uskomasta olevansa riskiryhmää. Hän kärsi korvatulehduksista ja turvonneista rauhasista, muttei yhdistänyt näitä HI-viruksen aiheuttamiin oireisiin.

Mapplethorpe jätti jälkensä maailman valokuvahistoriaan

Ken Moody and Robert Sherman,1984. Kuva: Robert Mapplethorpe Foundation

Sam Wagstaff kuoli aidsin aiheuttamaan keuhkokuumeeseen 1987. Kaksi vuotta myöhemmin hänen suojattinsa seurasi perässä. Viimeiset vuotensa Mapplethrope omisti työlleen ja nauttimaan vihdoin saavuttamastaan maailmanlaajuisesta menestyksestä.

Aids toi myös Mapplethorpin ja Patti Smithin yhteen vielä kerran. Smith oli työstämässä uutta albumia yhdessä aviomeiehensä Kanssa. Hän kuuli Mapplethropen sairaudesta ja halusi tämän ottavan kuvan tulevan levynsä kanteen. Smith ei ollut julkaissut musiikkia liki kymmeneen vuoteen. 1988 päivän valon nähnyt Dream of Life ei ollut kaupallinen menestys, mutta siitä jäi elämään kappale nimeltään People Have the Power, jota pidetään yhtenä Smithin uran tärkeimmistä.

Mapllethorpen ensimmäinen retrospektiivinen näyttely avautui Whitney Museum of American Art -museossa 1988. Samana vuonna taiteilija perusti säätiön, jonka tehtävänä oli tukea valokuvataidetta, sitä esittäviä museoita sekä kerätä rahaa aidsin vastaiseen taisteluun.

Valokuvaajan töiden esittäminen julkisesti ei ole aina ollut helppoa. Teosten siveettömyyttä on puitu oikeusasteita myöten erilaisissa yhteyksissä.

Mapplethorpe kuoli vuonna 1989 aidsin aiheuttamiin komplikaatioihin. Hänen töitään on tänä päivänä maailman merkittävimpien museoiden ja tärkeimpien keräilijöiden kokoelmissa.

Nykytaiteenmuseo Kiasmassa avautuu torstaina 13. maaliskuuta Mapplethorpen laaja retrospektiivinen näyttely. Syyskuun puoliväliin asti avoinna olevassa näyttelyssä on esillä 250 keskeistä teosta.