Reissumies Rautavaara ei juuri lapsilleen laulanut – koti oli "pyhä paikka"

Tapio Rautavaaran syntymästä on kulunut sata vuotta. Reissumies, viihdetaiteilija ja urheilija asui lähes koko elämänsä Helsingin Oulunkylässä. Hän lauloi ja kiersi jatkuvasti, mutta lapsilleen hän ei liiemmin laulanut. Kotona hän nautti halkojen hakkaamisesta, tytär Leena Rautavaara muistelee.

Kotimaa
Tapio Rautavaara laulaa ja soittaa kitaraa TV2:n ohjelmassa Kurvi.
Antero Tenhunen

Reissumiehenä tunnettu viihdetaiteilija Tapio Rautavaara oli lempinimensä veroinen. Hän kiersi uransa aikana jatkuvasti ympäri Suomea muun muassa erilaisissa iltamissa, tavarataloissa ja harjakaisissa.

Perheen koti sijaitsi Helsingin Oulunkylässä. Siellä ei liiemmin soitto soinut, muistelee Rautavaaran nuorin tytär Leena Rautavaara.

– Koti oli sellainen pyhitetty paikka, jossa sai olla oma itsensä. Työasiat hoidettiin muualla. Hän lauloi kotona vain silloin kun harjoitteli, meille lapsille hän ei esiintynyt koskaan. Korkeintaan jouluna saatettiin laulaa yhdessä joululauluja, ne olivat kivoja hetkiä.

Kotona ollessaan Rautavaara luki paljon ja harrasti myös pihatöitä. Erityisesti halkojen hakkuuta hän rakasti.

– Siinä yhdistyivät samalla kertaa huvi ja hyöty, mikä oli hänelle luontevaa.

Oulunkylä oli elämän keskipiste

Muutamaa lapsuusvuotta lukuun ottamatta Tapio Rautavaara asui koko elämänsä Helsingin Oulunkylässä.

Leena Rautavaara tuntee isänsä historian ja kotikulmat läpikotaisin. Hän oli 1990-luvun puolivälistä alkaen aktiivisesti mukana puuhaamassa Rautavaaralle muistomerkkiä Oulunkylään.

Viisi vuotta myöhemmin sellainen lopulta saatiin: Veikko Myllerin tekemä näköispatsas paljastettiin Oulunkylän torilla vuonna 2000. Lähistöllä on paljon muitakin Rautavaaran historiaan nivoutuvia paikkoja.

– Tästä patsaalta noin kilometrin päässä on ensimmäinen huvila, jonka vanhempani vuokrasivat silloin, kun he menivät naimisiin.

– Niin ikään vähän matkan päässä on Teinintie 4, jossa oli heidän 50-luvun alussa valmistunut omakotitalonsa. Nyt se on valitettavasti purettu. Isoäidin, eli isän äidin mökki oli myös tässä lähellä. Sitä ei enää ole, mutta liiteri on jostain syystä säilynyt, Leena Rautavaara kertoo.

Olympiakulta oli saavutus yli muiden

Leena Rautavaara muistaa isänsä äärettömän kilttinä miehenä, joka oli paljon poissa kotoa.

– Hän oli paljon keikoilla, mutta eiväthän 50-luvun isät niin paljoa lastensa perään katsoneet.

Suuri yleisö muistaa Rautavaaran monilahjakkuutena, näyttelijänä, laulajana ja urheilijana. Hänelle itselleen yksi saavutus oli selvästi tärkeämpi kuin muut.

– Hän arvosti olympiakultamitalia yli kaiken. Laulaminen oli arkipäivää, ammatti, joka toi leivän pöytään. Kultamitali oli hänelle rakas. Hän sanoi, että maailmanmestaruuksia voi saavuttaa, mutta ne menevät aina rikki. Kultamitali sen sijaan pysyy, Leena Rautavaara muistelee.

Hirtehinen huumorintaju

Osa Tapio Rautavaaran suosiota ja viehätysvoimaa oli hänen karismaattinen tapansa kertoa tarinoita.

Peter von Bagh haastattelee Suomen tunnetuinta reissumiestä vuonna 1977.

Tästä saa hyvän käsityksen Peter von Baghin tekemästä, vuonna 1980 ilmestyneestä tv-ohjelmasta ”Tapsa”. Miehen ulosanti on kuin jatkuvaa pientä tarinaa.

Hän kertoo seikkaperäisesti esimerkiksi siitä, kuinka aliravitusta pikkupojasta kasvoi maailman paras keihäänheittäjä.

– Oulunkylän kunnanlääkäri Saraste neuvoi, että poika sun pitää ruveta urheilemaan, muuten tulee noutaja, Rautavaara kertoo.

Lääkärin neuvosta hän myös aloitti urheilun, mutta oli omien sanojensa mukaan kaikessa viimeinen. Mukavaa puuhaa oli kuitenkin kivenheitto, josta oli lyhyt matka keihäänheittoon. Loppu onkin suomalaista urheiluhistoriaa.

Hyvän näytteen Rautavaaran hirtehisestä huumorintajusta antaa puolestaan Leena-tyttären kertoma tapaus.

– Kuulemani mukaan hän oli jossain reissullaan katsellut ikkunasta ulos. Siellä näkyi kaupungin silhuetti ja risti kirkon katolla. Hän siinä sitten totesi, että ajattelepas, jos Jeesus olisi aikanaan hirtetty, niin jokaisen kirkon katolla olisi ristin sijaan hirsipuu.