Pilkkiavannon paikka on metripeliä

Tähän aikaan vuodesta näkee jäällä istuvia miehiä ja naisia. He saattavat olla siellä muuten vaan, mutta todennäköisesti he ovat pilkillä.

ilmiöt
Kairaus todistaa, että jäätä on Urpolanlammella jo kolmisenkymmentä senttiä.
Sari Selin / Yle

Jyväsjärven jäällä tuulee. Tuulee niin kovaa, että siihen voi vähän nojata. Siellä täällä jäällä istuu jakkaroilla ihmisiä. He kuuluvat ulkopuolisten silmin erikoiseen rotuun, pilkkijöihin.

Ei-pilkkijän on vaikea ymmärtää mikä vetää istumaan jäälle pakkasen ja tuulen purtavaksi.

– Aina odotetaan, että sieltä nousee kalaa. Se tuo iloa ihan kokemuksen muodossa. Hyvän ruoan ystävä ajattelee myös sitä, että kyllähän siitä syömistäkin saa, sanoo Liisa Alaoutinen Kalastusseura Kala ja Kulaus ry:stä.

Jyväsjävestä nouseekin pientä ahventa, parhaimmillaan liki niin nopeasti kuin sitä ehtii ylös vetää. Pilkkimisen ensikertalainen Joel Huovinen kiskoi Jyväsjärvestä kahdeksassa minuutissa kolme ahventa. Viisikin olisi tullut, mutta kaksi pääsi koukusta.

– Mummo, mitä tälle tehdään, huutelee Huovinen.

– Annetaan kissalle, ehdottaa mummo.

– Eikä!

– Paistetaan?

– Joo!

– Parhaimmillaan pilkkiminen on tällaista, että kun siiman saa alas, sen saa heti nostaa ylös. Riippuu paikasta, sanoo Joel Huovisen pilkkiopettajana toiminut Maiju Partanen

Avanto on tarkka paikka

Siinä missä Joel Huovinen kiskoo avannostaan ahvenia niin nopeasti kuin pystyy, viiden metrin päässä olevalla toisella avannolla ei samalla syötillä edes nyi.

Onko se todella näin paikallista, että missä kala syö?

– Kyllä se voi olla. Siinä on jokin pohjan muoto tai jokin vastaava, joka sen tekee, sanoo Tarmo Muuri Kalastusseura Kala ja Kulaus ry:stä.

Vierailla vesillä pilkkiavannon paikkaa pitää katsella kartasta.

– Pohjan muotoja kannattaa seurata. Esimerkiksi tässä Jyväsjärvellä Mattilanniemen kupeessa etsisin ensin jonkin syvänteen tai menisin tuohon puron suulle. Jokin massasta eroava paikka, Muuri sanoo.

Voisiko oikotienä käyttää muita pilkkijöitä – katsoo kenellä on hyvä saalis, ja kurauttaa oman reikänsä siihen viereen?

– Onhan sekin tietysti yksi taktiikka, voi olla hyvinkin toimiva, mutta saattaa herättää pahennusta, Muuri Nauraa.

Kun paikka on löytynyt, itse pilkkiminen on helppoa: reikä jäähän, syötti koukkuun, koukku alas ja saalis talteen. Toistetaan niin monta kertaa kuin hyvälle tuntuu.

Kirjoittaja on pilkkiummikko.