Kummelin Mauno Ahonen lähti Ohranjyvään viikoksi – toiset ovat istuneet siellä vuosikymmeniä

50-vuotisjuhliaan viettävä legendaarinen tamperelaisravintola Ohranjyvä pitää sisällään monta tarinaa. Ravintola tuli tunnetuksi tv- ja lehtiväen kantapaikkana, jossa puitiin kuuluvasti uutisia ja ajankohtaisia asioita.

Kotimaa
Kanta-asiakkaiden tuoppeja ja silhuettikuvia Ohranjyvän seinällä.
Ohranjyvän alkuperäinen kanta-asiakasjoukko elää siluettikuvissa.Jan Hynnä / Yle

Suomalaisen tv-viihteen konkari Jussi Tuominen muistelee istuneensa ensimmäistä kertaa Ohranjyvän pöytään vuonna 1966 penkinpainajaisia edeltävänä iltana. Hänen Ohranjyvä-taipaleensa juhlii täysiä kymmeniä vajaata vuotta syntymäpäiväsankaria myöhemmin.

Ravintolan alkutaipaleella Ohranjyvä miellettiin puhtaasti keskusteluravintolaksi. Kun omistaja kaavaili musiikin tuomista ravintolakansan viihdykkeeksi, nousivat kanta-asiakkaat vastarintaan.

Keskusteluravintolan maineesta huolimatta osattiin pöydissä olla myös hiljaa. Jussi Tuominen kertoo ravintolan legendaarisen tarjoilija Vilman olleen eräänä iltapäivänä varsin huolissaan mahdollisesta riidasta , kun hän yhdessä Jarmo "Porski" Porolan kanssa istui "iltapäiväteellä" toista tuntia puhumatta toisilleen. Väärinkäsitys oikaistui, kun Tuominen kertoi parivaljakon tulleen ravintolaan viihtymään, ei keskustelemaan.

Junttisuoralta huudeltiin vieraisiin pöytiin

Ohranjyvän kanta-asiakasjoukko koostui pitkälti TV 2:n väestä ja lehdistön toimittajista. Myös Kummeli-sarjan uutisreportteri Mauno Ahonen viihtyi kertomansa mukaan siellä. Kun joukkio oli tälläinen, keskustelun aiheet pysyivät pitkälti työssä eli uutissa ja ajankohtaisissa asioissa.

Toivoisin, että sillä porukalla joka täällä nyt istuu, olisi yhtä kivaa kuin meillä silloin aikoinaan.

Jussi Tuominen

Kanta-asiakkaat istuivat pitkälti junttisuorassa, Tuomisen sanojen mukaan kuin kanat orrella. Sisäänpäinlämpiävä joukko niin sanotusti huuteli suoraltaan vieraisiin pöytiin.

Usein ravintolaan tultiin suoraan töistä, ja näin ollen myös työasiat tulivat junttisuoralle asiakkaiden mukana. Tuomisen mukaan näin oli parempi, sillä niitä tarvinnut viedä enää mukana kotiinsa.

– Väite, että parhaimmat ideat keksitiin täällä, ei pidä kuitenkaan paikkaansa. Säihkyvät ideat pikemminkin hiipuivat, mitä enemmän tuopit edessä tyhjenivät, painottaa Jussi Tuominen.

Elämänsä kunnossa ja luomisen tuskassaan kokoontunut joukko sai välillä aikaan pienimuotoisia konfliktejakin, mutta riidat jäivät sanojen asteelle.

– En muista, että täällä olisi koskaan ollut mitään tappelunnujakkaa, kuten olutkapakoissa on tapana, Tuominen vakuuttaa.

Kantajengi elää siluettikuvissa

Vanhan kanta-asiakkaan tie ei enää vie Ohranjyvään entiseen malliin. Nykyään ravintolalla onkin jo uudet kanta-asiakkaat, mutta silloin tällöin Tuominen yhä piipahtaa ravintolassa syömässä.

Mies pitää tuoppia kädessään
Jan Hynnä / Yle

Yksi syy tähän on se, että kuolema on korjannut satoaan entisen kanta-asiakasjoukon keskuudessa. Junttisuoran täyttäneistä ihmisistä on Tuomisen laskujen mukaan hengissä enää vajaat puoli tusinaa.

Kanta-asiakkaista on tehty ravintolaan siluettikuvia. Yhdessä vaiheessa ajatuksena oli, että henkilön kuoleman jälkeen hänen kuvansa yhteyteen pistettäisiin risti, mutta ajatus haudattiin pian.

– Me totesimme, että ei tästä mitään mauselomia tehdä, vaan tämä on elävä paikka, Tuominen naurahtaa.

Entinen kanta-asiakas toivottaakin elävälle ja voimissaan olevalle viisikymppiselle yhä pitkää ikää.

– Toivoisin, että sillä porukalla joka täällä nyt istuu, olisi yhtä kivaa kuin meillä silloin aikoinaan. Toivottavasti Ohranjyvä jatkaa vielä seuraavatkin 50 vuotta, sanoo Jussi Tuominen.