Sisämaassakin voi elää koko elämänsä ruotsiksi – seniorikodissa jopa suomenkieliset innostuvat praattaamaan

Tampereen asukkaista vain puolisen prosenttia on ruotsinkielisiä, mutta silti kaupungista löytyy heille palvelut päiväkodista senioritaloon. Ruotsin puhuminen herättää huomiota – nykyään lähinnä myönteistä.

Kotimaa
De Gamlas Hem -seniorikodin kolme rouvaa istumassa sohvalla.
Petra Ketonen / Yle

Tampere on suomenkielisen Suomen suurin ruotsinkielen saareke, vaikka vain puolisen prosenttia asukkaista on virallisesti ruotsinkielisiä. Muita kielisaarekkeita ovat Kotka, Oulu ja Pori.

Tampereen yhteisö on pieni mutta tiivis. Moni tuntee toisensa jo päiväkodista ja koulusta lähtien, ja vanhuutta voi viettää yhdessä De Gamlas Hem -senioritalossa. Myös ruotsinkielinen seurakunta, eläkeläiskerho ja ruotsalainen klubi järjestävät tapahtumia ja vaalivat yhteishenkeä.

– Svenska Klubben i Tammerfors perustettiiin 130 vuotta sitten. Sen tehtävänä on tarjota ruotsinkielisille tilaisuuksia tavata toisiaan ja keskustella, kertoo rahastonhoitaja Rikard Bjurström.

– Meillä on 238 jäsentä, ja määrä on kasvussa. Puolet jäsenistä on suomenkielisiä, jotka puhuvat mielellään ruotsia.

Ensi syksynä ruotsalaisen klubin lähelle avautuu Nordens Hus, joka tarjoaa päivittäistä toimintaa lapsille, nuorille ja vanhuksille.

– Tavoitteena on ehkäistä syrjäytymistä ja saada yhteisöstä mukavampi, kertoo Rikard Bjurström.

Ruotsinkieli kiinnittää huomiota

Tampereen yliopiston opettaja Zea Kingelin-Orrenmaa puhuu ruotsia sekä kotona että työssä. Arki sujuu toisella kotimaisella, vaikka sisämaassa ollaan.

Yllättävän paljon ihmiset huomaavat, että puhun lapsille ruotsia. Saan siitä hyvää palautetta ja myös palvelua ruotsiksi.

Zea Kingelin-Orrenmaa

– Se on kiinni itsestä ja omista valinnoista. Meidän perheemme on kaksikielinen, joten aamu alkaa sillä, että puhun lasten kanssa ruotsia, kun taas heidän isänsä puhuu suomea. Päiväkodin pihassa puhun henkilökunnan ja muiden vanhempien kanssa ruotsia. Olen ruotsinkielen yliopisto-opettaja, joten puhun työssäkin pääasiassa ruotsia.

Kieli herättää Zea Kingelin-Orrenmaan mukaan Tampereella huomiota - mutta myönteistä sellaista.

– Yllättävän paljon ihmiset huomaavat, että puhun lapsille ruotsia. Saan siitä hyvää palautetta ja myös palvelua ruotsiksi. Kyllä sitä täälläkin osataan ja halutaan puhua ruotsia.

Aina ei ole ollut helppoa

Tampereen keskustassa sijaitsee senioritalo De Gamlas Hem, jonka asukkaista neljäsosa on ruotsinkielisiä ja loput suomenkielisiä. Siellä viihtyy myös Evy Åkerberg, joka on aluperin kotoisin saaristosta Houtskarista. Aviomiehen työ toi ruotsinkielisen lapsiperheen Tampereelle 60 vuotta sitten.

– Halusin heti tutustua ruotsinkielisiin, ja heitä löytyi ruotsalaisen seurakunnan kirkkokuorosta. Menin myös mukaan diakonia-työhön, jossa ompelukerhomme keräsi rahaa vähävaraisille vanhuksille. Työ oli minulle hyvin tärkeää.

Moni on oppinut ruotsia oppikoulussa ensimmäisenä vieraana kielenä. Aika moni asukkaistamme myös rohkaistuu puhumaan sitä.

Birgitta Dahlström

Evy Åkerbergilla on sekä hyviä että huonoja kokemuksia ruotsinkielisyydestä Tampereella.

– Aluksi ruotsi oli hyväksytympää, mutta sitten siitä tuli vaikeampaa. Bussissa jouduin kieltämään lapsia puhumasta kovaan ääneen. Meille sanottiin joskus, että "roskaväki ulos". En kulkenut mielelläni kaupungilla iltaisin tai odotellut bussia yksin.

Vuosikymmenten aikana suomi ei ole juuri tarttunut Evy Åkerbergiin. Perheelle löytyi ruotsia puhuva lääkäri, mutta kauppareissuilla piti varsinkin alkuaikoina turvautua tulkkiin.

– Tuohon aikaan kaupoissa asioitiin myyntitiskeillä, joten minun oli pakko puhua ruotsia. Minulla oli yleensä tulkkki mukana, ja tutuissa lähikaupoissa oli hyvä asioida. Nykyään kaupoissa on helpompaa. Voin käydä Stockmannilla sanomatta sanaakaan, joten tämä ei enää häiritse minua niin paljon.

Senioritalossa raikaa ruotsi

Evy Åkerbergin naapuri Kristina Franck on päässyt helpommalla, sillä hän oppi suomenkielen pienenä muilta lapsilta. Joskus Franck joutui kepposten uhriksi.

– Pihan lapset käskivät minua sanomaan suomeksi naapuritalon lapsille jotakin. Sitten kun menin sanomaan, naapurin lapset löivät. Se olikin ollut jotain rumaa.

Tuohon aikaan kaupoissa asioitiin myyntitiskeillä, joten minun oli pakko puhua ruotsia. Nykyään on helpompaa. Voin käydä Stockmannilla sanomatta sanaakaan.

Evy Åkerberg

– Kävin ruotsalaista koulua, samoin lapseni, ja he ovat pärjänneet hyvin. Työssä kirjakaupassa minulla ei ollut mitään vaikeuksia, koska opin suomenkielen niin pienenä. Hyvin on elämä mennyt. Aina silloin tällöin tapaa jonkun, jonka itsetunto on niin huono, että pitää haukkua ruotsinkielisiä, mutta en ole koskaan pelännyt sitä. Tampere on hyvä kaupunki.

Kristina Franck kuvailee ruotsinkielisiä tiiviiksi yhteisöksi.

– Me pidämme toisistamme huolta. Olen vastikään muuttanut keskustaan, ja täällä on kaikki palvelut lähellä. Ruotsinkielistä palvelua tosin saa hakemalla hakea.

De Gamlas Hemissä ruotsinkieliset ovat vähemmistö. Toiminnanjohtaja Birgitta Dahlströmin mukaan ruotsia puhutaan silti paljon.

– Moni on oppinut ruotsia oppikoulussa ensimmäisenä vieraana kielenä. Aika moni asukkaistamme rohkaistuu puhumaan sitä. Nykyäänhän kaikki nuoret puhuvat englantia. Ruotsissakin jos yrität puhua ruotsia, niin siellä vastataan englanninkielellä. Mutta täällä uskaltaa ja saa puhua ruotsia.