1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Näkevätkö robotit pian unia? Yle haastatteli japanilaista robottigurua

Japani on erikoistunut ihmisiä muistuttaviin humanoidirobotteihin. Alan uranuurtajana pidetään Kansain alueella työskentelevää professori Hiroshi Ishiguroa. Yle sai professori Ishigurolta harvinaisen haastattelun.

kulttuuri
Robotti

Kioton laitamilla sijaitseva kalseanharmaa rakennus kätkee sisäänsä jotakin odottamatonta ja yllättävää: ATR:n eli Advanced Telecommunications Research Institute Internationalin tiloissa keksitään ja kehitetään humanoidirobotteja ja sitä kaikkein hienostuneinta robotiikkaa. Primus motorina ja ehkäpä Victor Frankensteininakin toimii professori Hiroshi Ishiguro, joka on jo vuosikymmenen ajan hämmästyttänyt maailmaa huikeilla luomuksillaan. Megaluokan julkisuutta Ishiguro sai rakennettuaan itsestään näköisrobotin, Geminoidin, ja tämän jälkeen toisen vastaavanlaisen, vieläkin kehittyneemmän omakuvan.

Täydellisyyden tavoittelusta kertoo muun muassa se, että roboteissa on käytetty Ishiguron omia hiuksia.

Hieman rock-tähden oloinen, mustiin pukeutunut Ishiguro vie minut työhuoneeseensa. Haastattelu tehdään robotteihin liittyvän kokeen tauolla. Tunnelma on tiheä, ehkä hieman odottavakin, mutta minulle ei paljasteta, millaisesta kokeesta on kyse. Ilmeisestä kiireestä ja tilanteen hektisyydestä huolimatta Ishiguron vastaukset putoilevat rennosti mutta mietitysti.

Robotti, Hiroshi Ishiguro
Geminoid™, kehittänyt HIL ja ATRJussi Mankkinen / Yle

Robotti peilaa ihmisyyttä

– Mitäkö tunnen katsoessani Geminoidia? Se on minulle kuin kaksoisveli. Luulisin, että jos minulla olisi oikea kaksoisveli, tuntisin samalla tavalla. Ei tässä sinänsä ole mitään omituista: ymmärrän kyllä loogisesti, että kyse on puhtaasti kopiostani, Ishiguro toteaa.

Humanoidirobottiensa takia Ishigurosta on kasvanut myyttinen ja mystinen, ehkä hieman outokin hahmo, mutta tämä ei ole estänyt sitä, etteikö häntä olisi palkittu tiedemaailmassa useaan otteeseen. Esimerkiksi vuonna 2007 Ishiguro listattiin sadan maailmassa yhä elävän neron joukkoon, ja hän on myös voittanut Best Humanoid -palkinnon lukuisia kertoja. Hän on rakentanut näköisrobotin muun muassa tyttärestään sekä tunnetusta japanilaisesta uutisankkurista.

Ishiguron mukaan intohimo humanoidirobotteja kohtaan johtuu varsin yksinkertaisesta henkilökohtaisesta syystä.

– Olen kiinnostunut itsestäni ja ihmisistä, ja etenkin siitä, mikä ihminen oikestaan on. Robotti taas peilaa hyvin ihmisyyttä. Neurotiede ja tietojenkäsittelytiede ovat yksi tapa ymmärtää ihmisyyttä, mutta ne keskittyvät vain hyvin pieneen osaan aivoja. Minä haluan ymmärtää ihmistä huomattavasti kokonaisvaltaisemmin.

Robotti
Geminoid™Jussi Mankkinen / Yle

Telerobotoituja unia

Ishiguron tavoitteena onkin tutkia, millaista sosiaalista ja tiedollista vuorovaikutusta ihmisen ja robotin välille voi syntyä. Alun perin hän teki autonomisia eli itsestään liikkuvia robotteja, mutta etenkin humanoidirobottien kohdalla lopputulos oli toisinaan kömpelö. Niinpä Ishiguro ryhtyi valmistamaan näköisrobotteja, jotka toimivat teleoperaatioperiaatteella: oikea ihminen voi siirtää tunteensa, liikkeensä ja äänensä robotille. Scifi-maailmassa asiaa voi verrata vaikkapa siihen, miten esimerkiksi Wachowskin veljesten Matrix-elokuvassa ihminen kontrolloi virtuaaliminäänsä, tai kuinka James Cameronin Avatarissa ihminen hallitsee avaruusolentomaista hybridiään.

En halua erottaa taidetta ja teknologiaa toisistaan. Mielestäni tekninen toteutus – etenkin tällaisissa asioissa – vaatii aina taiteellista silmää.

Ishiguro itse pitää humanoidirobottejaan paitsi tiede-, myös taideteoksina: itse asiassa robottiprofessorista piti alun perin tulla taidemaalari. Ilmeitä on luotu muun muassa motion capture -periaatteella, kasvojen lihaksiston liikkeitä on tutkittu ja kuvattu loputtomiin, ja kaiken tämän ympärille on rakennettu tietokoneohjelmia.

– Olen käyttänyt vuosia ihmisenkaltaisten joustavien ihosensorien kehittämiseen. Myös mekaniikan suunnittelu on hyvin tärkeää. Liikkeisiin tarvitaan aivan toisenlaista mekaniikkaa kuin perinteisissä roboteissa. Tällä hetkellä minä ja ryhmäni olemme itse asiassa menossa enemmän autonomiseen ja interaktiiviseen suuntaan, joten kehitämme äänentunnistimia ja puheeseen liittyviä asioita. Etenkin äänentunnistimiin liittyy haasteita, emmekä voi vielä esimerkiksi käyttää robotteja meluisissa paikoissa.

– En halua erottaa taidetta ja teknologiaa toisistaan. Mielestäni tekninen toteutus – etenkin tällaisissa asioissa – vaatii aina taiteellista silmää.

Robotti
Hiroshi Ishiguro ja Geminoid™Jussi Mankkinen / Yle

Robotti = näyttelijä

Piinallisen pikkutarkkoja näköisrobotteja on käytetty myös teatteriesityksissä oikeiden näyttelijöiden rinnalla. Lopputulos on ollut filosofisessa mielessä vähintäänkin hämmentävä: robotin ja näyttelijän roolisuoritukset eivät oikeastaan eroa toisistaan millään lailla. Moni yleisön edustaja on poistunut Sayonara-esityksestä liikuttuneessa, ehkä vähän järkyttyneessäkin mielentilassa.

– Katsojat kertoivat tunteneensa, että androidilla oIi selvästikin sydän ja mieli. Ihmisnäyttelijä ja androidi pystyvät itse asiassa suoriutumaan annetusta tehtävästä ja roolista samoin, heidän mielensä toimivat ohjatussa esiintymistilanteessa samalla tavalla.

Robotti
RobottikäsiJussi Mankkinen / Yle

Robotit ovat ystäviä

Erilaisissa dystopioissa robotti on yleensä ihmiskuntaa tuhoava tappokone, tai ehkä jotakin vieläkin pahempaa, ihmisen omaa identiteettiä ja todellisuudentajua hämärtävä ja nakertava painajainen. Hiroshi Ishiguron näkemys roboteista on aivan toisenlainen. Viime aikoina Ishiguro on keksinyt uuden Telenoid-robotin. Kun robotin kohtaa, ensimmäinen mielikuva on... hellyyttävä. ATR:n ja Osakan yliopiston kanssa kehitetyn sukupuolettoman ja iättömän, pikkulapsen kokoisen Telenoidin ideana on, että mielikuvitusta käyttämällä siihen on helppo yhdistää ja projisoida kenet tahansa. Telenoid olisi ikään kuin kaukana olevan ystävän lihallistuma kommunikaatiotilanteessa, ja se voisi myös huolehtia vanhuksista.

– Yleisesti ottaen robotit voisivat auttaa ikääntyneitä ihmisiä fyysisissä asioissa, ja monia tällaisia robotteja on jo käytössä. Toinen puoli liittyy psyykkisiin asioihin. Yleensähän sairaan- ja kodinhoitajat keskustelevät vanhusten kanssa saadakseen selville kuinka nämä voivat.

– Olenkin halunnut kehittää Telenoidista robotin, joka voisi kommunikoida vanhusten kanssa ja myös selvittää, missä kunnossa vanhus oikeastaan on. Ja koska Telenoidilla ei ole muita persoonallisia piirteitä kuin ääni, kommunikoivan osapuolen on helppo kehittää sen ympärille positiivisia mielikuvia ja kokea se turvalliseksi.

Robotti
Telenoid™, kehittänyt Osakan yo, HIL, ATRJussi Mankkinen / Yle

Robotit ja uskonto

Japanin hallitus haluaa panostaa robotiikkaan, yksi syy tähän on juuri väestön ikääntyminen, toinen taas japanilainen kulttuuri, jossa mielikuvitus ei tunne rajoja. Japanissa teollisuusrobotit ovat olleet arkipäivää jo kauan, ja yllättävää kyllä yhdeksi syyksi japanilaiseen robotti-intoiluun Ishiguro mainitsee shintolaisen uskontofilosofian, joka ei vieroksu ihmisenkaltaisia olentoja. Uudelle tutkimukselleen Ishiguro onkin saanut viiden vuoden rahoituksen.

Tavoitteet ovat hurjia.

– Kyseessä on yksi suurimpia japanilaisia tiedeprojekteja. Tavoitteenamme on saada siirrettyä Geminoidiin uusia inhimillisiä piirteitä, kuten haluamista ja intentionaalisuutta eli tarkoituksellisuutta ja tavoituksellisuutta. Robotista tulee täysin autonominen androidi.

Haastattelu päättyy. Tai ei oikeastaan pääty: mieli(kuvitus) täyttyy uusista kysymyksistä: voiko robotilla olla joskus ihmisen sielua? Tai voidaanko ihmisen sielun ympärille rakentaa keinotekoinen olento? Tai voiko robotti nähdä joskus mekaanisia unia? Tai tuleeko kopiosta joskus aidompi kuin alkuperäisestä? Ja ehkä se kaikkein oleellisin: voiko kopio olla joskus parempi kuin alkuperäinen?

Lue seuraavaksi