Satojen miljoonien hylättyjen kivityökalujen matto kertoo vilkkaasta elämästä Saharassa

Helposti lohkottava hiekkakivi houkutteli varhaiset ihmiset alueelle, joka nykyisin on keskellä valtavaa hiekka-aavikkoa. Heidän toimistaan jäivät vanhimmat tunnetut jäljet siitä, miten ihminen arpeuttaa ympäristöään.

Ulkomaat
Saharan hiekkamaisemaa ja sieltä löydetty kivityökalu
Saharan hiekka-aavalta löydetyt kivityökalut olivat alueen kivikautisille asukkaille edistynyttä teknologiaa. Robert Foley, Martha Mirazón Lahr / University of Cambridge

Saharan autiomaan keskeltä on kartoitettu esihistorian vanhin tunnettu ja erittäin laaja asuinalue, jonne ihmiset jättivät merkkejä elämästään satojen tuhansien vuosien ajan. Esihistoriasta ei tunneta toista yhtä vanhaa aluetta, jota ihminen olisi toimillaan muokannut – oikeastaan roskannut – näin perusteellisesti.

Suoranainen kivityökalujen matto peittää koko 350 kilometrin mittaista ja keskimäärin 60 kilometrin levyistä Messak Settafetin hiekkakivialuetta, joka nykyisin sijaitsee Libyan valtavan hiekkameren keskellä. Neliökilometriä kohden esineitä on peräti 75 miljoonaa.

Ihmisen keksintöjen ja toiminnan vaikutukset luontoon saattoivat alkaa huomattavasti oletettua varhaisemmin.

Michael Foley

Messak Settefatin hiekkakivi oli varhaisille ihmisille helppoa lohkottavaa, kertoo brittiläisen Cambridgen yliopiston tutkija Robert Foley.

Foley ja hänen kollegansa Marta Mirazón Lahr laskivat Messak Settafetin löytöjen ja aiempien selvitysten perusteella, kuinka paljon kivityökaluja ihmiset pudottelivat käsistään pelkästään Afrikassa miljoonan vuoden aikana. Mantereen keskiarvoksi saatiin neliökilometriä kohden enemmän kiveä kuin Gizan pyramidiin kulunut kivimäärä.

– Kriittinen hetki, antroposeeni, jolloin ihminen alkoi merkittävästi vaikuttaa ympäristöönsä, saattoi hyvin olla teollinen vallankumous noin 200 vuotta sitten. Jotkut puhuvat myös varhaisesta antroposeenista noin kymmenen tuhatta vuotta sitten, jolloin ihminen alkoi raivata metsiä peltojen tieltä. Kivityökalujen valmistus kuitenkin alkoi yli kaksi miljoonaa vuotta sitten, ja sen vaikutusta on tutkittu hyvin vähän, Folye sanoo.

Messek Settafet on vanhin kokonainen alue, jota ihminen on toimillaan arpeuttanut. Sen perusteella ihmisen keksintöjen ja toiminnan vaikutukset luontoon saattoivat alkaa huomattavasti oletettua varhaisemmin, Foley sanoo.

Jo kivikaudella oltiin riippuvaisia teknologiasta

Kartoitus tehtiin rajaamalla satunnaisesti neliömetrin kokoisia koealueita. Niiltä löydetyt kivet käytiin tarkkaan läpi ihmisten käden jäljen tunnistamiseksi. Yksinkertaisimmillaan työkalut olivat kallion kyljestä kumautettuja säleitä, joita käytettiin teräaseina. Hienostuneimmillaan oli käytetty kiilaa kiven lohkaisemiseksi.

– Määrästä näkyy, miten tärkeitä kivityökalut olivat ja miten riippuvaisia jo tuolloin oltiin teknologiasta. Tällaisten alueiden on täytynyt houkutella ihmisiä, joko kivennoutomatkoille tai asumaan, Foley arvioi.

Myöhemmät asukkaat pääsivät hyödyntämään myös kiven louhinnassa syntyneitä, sadevettä kerääviä kuoppia.

Tutkijat päättelevät, että Messak Settafetin kaltaisen raaka-aineesta rikkaan alueen tietäminen, muistaminen ja valvominen olivat äärimmäisen tärkeää.

– Ihmiset saattoivat hyvinkin joutua oleskelemaan pakosta tällaisilla alueilla. He eivät voineet lähteä loitolle, jos eloon jääminen riippui työkalujen raaka-aineesta, ja se vaikutti heidän muiden tapojensa muokkaantumiseen, Mirazón Lahr uskoo.

Yksi seuraus, jota myöhemmät asukkaat pääsivät hyödyntämään, olivat kiven louhinnassa syntyneet kuopat, joista suurimmilla on leveyttä kaksi metriä ja syvyyttä puoli metriä. Kuopat keräsivät sadevettä ja houkuttelivat eläimiä. Monista kuopista tutkijat ovat löytäneet tarkoituksella ansoiksi aseteltuja suuria kiviä.

Tutkimus on julkaistu PLoS ONE (siirryt toiseen palveluun) -tiedelehdessä, ja tuloksista kertoo verkkosivullaan myös Cambridgen yliopisto (siirryt toiseen palveluun).