Suomalainen rakkaus on vanha keksintö

Uuden ajan alun ihmisten välisistä rakkaussuhteista ei ole saatavilla muistelmia tai päiväkirjoja, sillä rahvas oli luku- ja kirjoitustaidotonta. FM Hanna Kietäväinen-Sirén halusi kuitenkin löytää tavallisen kansan äänen ja oikeuslähteet olivat paras tapa saada tietoa. Väitöskirjaansa varten Kietäväinen-Sirén kahlasi läpi satoja sukupuolten välisiä suhteita käsitteleviä oikeustapauksia vuosilta 1650–1700.

Kotimaa
Mies ja nainen syleilevät koivun alla
Rakkaustarina 1600-luvulta päättyi onnellisesti.

Kaikista merkittävin ero tämän päivän ja 1600-luvun lopun rakkaudella on tasa-arvo. Nykyisin ajatellaan, että miehen ja naisen välinen rakkaus on tasa-arvolle perustuva ihmissuhde ja tunne. Uuden ajan alun sääty-yhteiskunnassa sukupuolihierarkia oli hyvin vahva. Mentaalisesti mies oli aina naista ylempänä, eli myös rakkaus käsitettiin hierarkisena tunteena.

Niin miehillä kuin naisillakin oli1600-luvun lopulla mahdollisuus valita itse rakkautensa kohde. Puolison valinnassa rakkaudella oli suuri merkitys. Myös avioelämässä rakkautta arvostettiin ja pidettiin tärkeänä, mutta se ei ollut samalla tavalla itseisarvo ja elämän täyttymys, kuin se on nykypäivänä.

Vallanpitäjät määrittelevät oikean rakkauden

Kietäväinen-Sirén havahtui tutkimuksen myötä huomaamaan, miten vahva vallankäytöllinen merkitys tunteilla on. Uuden ajan esivalta pyrki ohjaamaan ihmisiä elämään hyväksyttävän kaavan mukaan ihannoimalla hierarkista aviorakkautta.

Tutkijan mukaan vallankäytön ulottuvuus nyky-yhteiskunnassa ei ole kadonnut, se on vain hienovaraisempaa. Elämme edelleenkin hyvin heteronormativiisessa kulttuurissa, jossa määritellään sukupuoliroolit, sukupuolisuhteet ja oikea tapa rakastaa.

Moraalisesti tiukkaa aikaa

Uuden ajan alussa esivalta halusi kansan elävän siveellisesti ja synnittä. Säätely oli tiukkaa ja rangaistukset ankaria. Käytännössä kansan moraali ei ollut sen tiukempi kuin tänä päivänäkään. Rakkautta oli niin avioliitoissa kuin avioliiton ulkopuolellakin.

Tappavan vaarallinen rakkaus

Rakastaminen oli uuden ajan alussa jopa hengenvaarallista, jos se kohdistui väärään ihmiseen. Jos jompikumpi oli tahollaan naimisissa tai rakastavaiset eri säätyä, rangaistus oli odotettavissa. Seksuaalirikoksesta saattoi tulla jopa kuolemantuomio.

Valtaosalla kansasta rakkaus kuitenkin kuului normaaliin avioelämään, eikä käräjille päädytty kuin traagisimmissa tapauksissa.

Rakkaudenosoituksissa ei mitään uutta

Hyvin tärkeä osa rakkautta oli seksi, rakastelu. Myös hellyydenosoitukset, kädestä pitäminen, suutelu ja rakkauden vannominen olivat tapoja osoittaa kiintymystä toista kohtaan. Lahjojen antaminen rakastetulle oli osa virallista kihlaus-käytäntöä. Lahjat sitoivat kihlattuja toisiinsa.

Tapana oli myös vastavuoroinen palvelusten teko. Kietäväinen-Sirén kertoo tapauksesta, jossa mies oli tarjonnut naiselle aterian ja nainen oli pessyt miehen pyykit – aivan niin kuin nykypäivänäkin voisi tehdä.