Talvisota päättyi – Venäjä otti ilon irti: Pommitti kirjaimellisesti kuin viimeistä päivää

Kaakkois-Suomessa koettiin monin paikoin talvisodan pahimmat pommitukset aivan sodan loppumetreillä, vaikka rauhanneuvottelut Suomen ja Neuvostoliiton välilllä olivat jo pitkällä.

Kotimaa
Suomalaisia lumipukuisia sotilaita konekivääriasemassa rintamalla, Laatokan Karjalassa etulinjassa.
SA-kuva

Talvisota oli päättymässä tasan 75 vuotta sitten, mutta pehmeästä laskusta rauhaan ei ollut tietoakaan Kaakkois-Suomessa.

– Pommitukset olivat todella rajut sodan viimeisenä päivänä eikä kukaan tiennyt, tulevatko koneet vielä uudestaan. Kouvolassa, Kotkassa ja Haminassa elettiin hyvin pelonsekaisissa tunnelmissa tuhojen keskellä, kertoo historiantutkija ja sota-asiantuntija Sakari Viinikainen.

Pommitukset olivat sodan hurjimpia siitä huolimatta, että ylemmissä portaissa hierottiin jo rauhaa. Kaupunkien yläpuolella kävi useita kymmenien neuvostokoneiden laivueita.

– Etenkin strategisia kohteita kuten ratojen risteyksiä ja satamia röykkyytettiin. Silti pommeja putosi hyvin laajalle alueelle, koska venäläisten taktinen pommituskorkeus oli 3–4 kilometriä. Silloin ei mitään täsmäosumia tule, Viinikainen sanoo.

Pommitukset olivat todella rajut eikä kukaan tiennyt, tulevatko koneet vielä uudestaan.

Sakari Viinikainen

Siviiliuhrien määrä pieni

Pommitusten aiheuttamat aineelliset tuhot olivat Kouvolassa, Kotkassa ja Haminassa todella suuret. Kouvolassa vaurioitui noin 350 rakennusta, kun rakennuksia oli kaikkiaan noin 800. Kotkassa tuhot olivat samaa luokkaa.

– Ihme kyllä ihmisiä ei kuollut niin paljon kuin luulisi. Kouvolassa siviilejä kuoli noin 30, Kotkassa vajaat 50. Pieni määrä johtuu todennäköisesti siitä, että suurin osa ihmisistä lähti sotaa pakoon maaseudulle.

Vaikka pommitukset kohdistuivat laajalle alueelle, Kouvolan kasarmialue ei mitä ilmeisemmin ollut talvisodassa lainkaan venäläisten kohteena. Sinne osui vain hajanaisia pommeja.

– Varsinkin sodan alkuvaiheessa sitä säästeltiin majoitustiloiksi. Venäjällä ajateltiin, että tänne tullaan heittämällä ja tarvitaan majoitustiloja omille joukoille. Ihan toisinhan siinä kävi. Ilmaiseksi venäläiset eivät maata vallanneet sinnekään asti, minne pääsivät.

Käkkyrämännyt kertovat tarinaa

Sota päättyi 13.3.1940. Koitti aika, jolloin elämää ryhdyttiin palauttamaan normaaleihin uomiin ja jälleenrakentaminen alkoi. Esimerkiksi Kouvolassa oli välirauhan aikana täystyöllisyys.

Kun katsoo vanhoja mäntyjä aseman seudulla, lähes jokainen niistä on ikään kuin sotainvalidi.

Sakari Viinikainen

– Ruvettiin esimerkiksi rakentamaan vesijohtoverkostoa. Ihmiset korjasivat ja rakensivat omia talojaan, mutta silti oli pulaa asunnoista. Yhdessä hellahuoneessa saattoi asua kahden perheen jäseniä. Karjalastakin tuli evakoita, joita asettui Kouvolaan toistatuhatta.

75 vuoden takaisista ajoista kertovat tänä päivänä pommikuopat radan varressa, joskin ne ovat jo metsittyneet ja peittyneet näkyvistä.

Helposti nähtäviä sodan merkkejäkin Kouvolasta löytyy.

– Kun katsoo vanhoja mäntyjä aseman seudulla, lähes jokainen niistä on ikään kuin sotainvalidi. Niissä on kaikenlaista käkkyrää ja vänkyrää, koska ne saivat siipeensä talvisodan rajuissa pommituksissa.