Saako tyttö olla Mika? Saa ja ei, kommentoivat keskustelijat ja virkamiehet

Lautakunta pohjustaa nimilain muutosta, jossa luovuttaisiin kokonaan etunimien jaottelusta tyttöjen ja poikien nimiin. Lakiuudistus on vasta ihan alkutekijöissään, mutta se herätti voimakkaita tunteita Ylen verkkokeskustelussa.

Lukijoiden kanssa syntynyttä
Vauva kastetaan
Susanna Lyly /Yle

Usein kansainvälistymistä enemmän etunimien antoon vaikuttaa erikoisuuden tavoittelu.

Tampereen maistraatti

Yle Tampere avasi verkkokeskustelun etunimien sukupuolisidonnaisuudestaAamulehden (siirryt toiseen palveluun)uutisoitua mahdollisesta nimilain uudistuksesta. Nimilautakunnan puheenjohtaja Urpo Kangas ei uskonut Aamulehden haastattelussa, että tulevaisuudessa kukaan antaisi lapselle tämän sukupuolen kanssa ristiriidassa olevaa nimeä vaikka lakia muutettaisiinkin.

Jo nyt etunimien määrittely tyttöjen ja poikien nimeksi tuottaa toisinaan kultturisidonnaisia ongelmia, kuten nettikeskusteluun osallistuneet nimimerkit Johan ja Pitää muuttaa muistuttavat.

Kovin moni suomalainen sukupuoleen sidottu nimi on jossain muussa maassa vastakkaisen sukupuolen nimi, lisäksi kovin moni suomalainen nimi kuulostaa muissa maissa vastakkaiselta sukupuolelta. Miksi pitää estää ulkomaalaistaustaista antamasta vaikkapa pojalleen isoisänsä nimeä vain koska se Suomessa mielletään tytön nimeksi? Johan

Nykyään ulkomaalaistaustaisen (esim. japanilais-suomalaisen) tyttölapsen nimi voi laillisesti olla vaikka Mika. Täysin suomalainen pariskunta ei kuitenkaan saisi nimetä tytärtään Mikaksi. Logiikka? Maailma muuttuu ja lait sen mukana. Ei lain muutos tarkoita, että jokainen syntyvä lapsi saa jatkossa automaattisesti ns. vastakkaisen sukupuolen nimen. Pitää muuttaa

Tampereen maistraatista vahvistetaan, että tytön nimeksi voidaan tosiaan antaa Mika, jos vanhemmat ovat esimerkiksi Japanista kotoisin, jossa Mikaa käytetään tytön nimenä. Jos taas vanhemmat ovat umpisuomalaisia, asiaa pitää harkita uudestaan.

– Tämä on niin tapauskohtaista. Pitää ottaa huomioon perheen tausta. Usein kansainvälistymistä enemmän etunimien antoon vaikuttaa erikoisuuden tavoittelu, maistraatista todetaan.

"Aniharvoin näitä kyselyitä tulee"

Tampereen seurakuntien keskusrekisterin johtaja, palvelukeskuksen päällikkö Gun Toivonen kertoo, että kristillisissä ristiäisissä etulinjassa nimiasioissa on pappi. Hän on se, jonka kanssa vanhemmat ensimmäisenä keskustelevat nimen kelpoisuudesta. Pappi tai vanhemmat kysyvät tarvittaessa keskusrekisteristä tai maistraatista, onko etunimi nimilain mukainen.

– Aniharvoin näitä kyselyitä meille keskusrekisteriin tulee, ehkä muutamia vuodessa. Ja silloinkin ne liittyvät siihen, voiko lapselle antaa ihan uutta tai vaikkapa auton nimeä, Toivonen sanoo.

Lopullisesti etunimen kelpoisuuden päättää ongelmatilanteissa maistraatin henkikirjoittaja. Ensimmäiseksi hän yleensä tarkistaa, onko nimeä annettu jo aiemmin Suomessa jollekulle. Hän voi tarvittaessa pyytää myös perusteluja vanhemmilta ja lausuntoa nimilautakunnalta. Tampereen maistraatissa näitä ongelmatapauksia on vain joitakin vuodessa.

"Eroon tarpeettomista sukupuolistereotypioista"

Verkkokeskustelussa ajatus lakimuutoksesta jakoi. Muutoksen kannalla olleet nostavat perusteluissa mm. yksilön vapauden.

Mielestäni ei ole lakien ja viranomaisten tehtävä, vaan vanhempien oikeus päättää minkä nimen haluaa lapselleen antaa, niin kauan kun se ei ole lasta vahingoittava. Torspo

On hyvä, jos tällä nimilain muutoksella avulla päästään eroon tarpeettomista sukupuolistereotypioista. Ruska

Mä oon Arttu-niminen tyttö, ja se on todella häiritsevää. Mä haluaisin muuttaa mun nimen joksikin muuksi, mutta nykyinen laki ei anna. Miksi? Koska mun juridinen sukupuoli on poika. Tää tuntuu ihan naurettavalta. Transsukupuolinen

"Me olemme naisia ja miehiä"

Nykyisen käytännön kannattajat nostavat esiin mm. biologian ja perinteet.

En vain ymmärrä miksi nykyään joillekkin tämä perinteinen jaottelu miehiin ja naisiin on niin hirveä kirosana. Muutamassa vuosikymmenessä länsimaissa on tuhottu kaikki ne instituutiot ja perinteet, jotka ovat tuoneet meidän läpi historian tähän päivään. Ahdasmielinen luolamies

Tunsin läheisesti yhden, jolle oli annettu epäselvä nimi sukupuolen suhteen ja hän kärsi siitä kovin kunnes täysi-ikäiseksi selvittyään vaihtoi nimensä. Itse koen tämän henkisenä väkivaltana, että koko yhteiskuntaa pakotetaan sukupuolettomaan muottiin - me muut kärsimme siitä! EI, EI ja EI

No tämäkin vielä! Mikä ihmeen vimma nyt on ajaa kaikkea siihen, että ihmiset olisivat sukupuolettomia olentoja? Kun ei kuitenkaan olla - se on biologinen fakta. Kekomuurahainen

Suomen kieli on silti tasa-arvoinen monella tapaa: hän-pronomini on nainen tai mies, ei ole maskuliini- eikä feminiiniartikkelia, kuten muissa eurooppalaisissa kielissä. Etunimiasiassa on absurdia, että yritetään muuttaa todellisuutta: että me olemme naisia ja miehiä. Vieno Armas Kotivalo

Kerro oma kantasi tai lue lisää kommentteja etunimistä.