Miten Suomen talvisodasta kirjoitetaan 300 vuoden kuluttua?

Kun nuori kirjailija JP Koskinen tarttui talvisotaan, hän ei lähtenyt romuttamaan sen myyttisyyttä. Päinvastoin, hän kirjoitti uuteen kirjaansa jaksoja, jotka voisivat olla osa tulevien aikojen eeposta. Kirjailijan mielestä talvisotaa ei aiheena ole lainkaan vielä kirjoitettu loppuun. Kaikki olisi voinut mennä toisinkin.

Kotimaa
kirjailija JP Koskinen
Markku Karvonen / Yle

Asioiden näkeminen suorana jatkumona vääristää historiakäsitystä, sanoo hämeenlinnalainen kirjailija Juha-Pekka Koskinen.

Suuret tapahtumat koostuvat pienistä, useista vaihtoehdoista ja sattumistakin. Tämä pätee myös talvisotaan, sekä sotaan ajautumiseen että sen päättymiseen. Jos se olisi päättynyt toisin, liittoasetelmat ja koko toinen maailmansota olisivat menneet toisin.

Hämeenlinnalaiskirjailija Juha-Pekka Koskisen uusi, talvisotaan päättyvä romaaniKuinka sydän pysäytetäänilmestyi sopivasti juuri talvisodan päättymisen 75-vuotismuistopäivänä. Se on onnellinen sattuma, sanoo kirjailija.

Se vaikutti tuolloin kirjojen kautta melkoiselta sankaritarinalta

Juha-Pekka Koskinen

Kirjan valmistelu alkoi jo seitsemän vuotta sitten hankkimalla talvisotaan ja sitä edeltäneeseen aikaan liittyvää tietokirjallisuutta. Raamina ovat todelliset tapahtumat ja henkilöt, joiden lomaan JP Koskinen tuo romaanihenkilöt – täydentämään kuvaa, niin kuin tekijä sanoo.

Myyttinä vaalittu sota

– Kirjan alkuajatus työhön lähtiessä oli myyttiajatus, miten talvisodasta kirjoitettaisiin 300 vuoden kulutta. Kerrotaanko siitä Troijan sodan tyyliin? Kirjassa on upotettuna joitakin siihen tyyliin kerrottuja jaksoja, että ne ovat kuin pohjana tuleville nuotiokertomuksille. Siitä halusin laajentaa kuvaa niin, että lukija näkee laajemman kuvan. Mutta myös sen, miltä tarina näyttää 300 vuoden kuluttua, kun siitä ovat unohtuneet pienet yksityiskohdat ja sankaritarinat jäävät näkyviin.

– Olin lukenut talvisodasta jo pienestä pojasta melko paljon. Se vaikutti tuolloin kirjojen kautta melkoiselta sankaritarinalta, ja sitähän siinä vielä tutkimisenkin jälkeen on, eli eräänlainen melkoinen Daavid ja Goljat -tarina.

Onko historia vain sattumien summaa?

Kirjan tapahtumat alkavat 1900-luvun alusta ja päättyvät talvisotaan. Itse sota on vain loppuosa kirjasta, kertoo Koskinen.

Jos joku väittää, että vaihtoehtoja ei ole, tai on vain kaksi vaihtoehtoa, hän todennäköisesti valehtelee

Juha-Pekka Koskinen

– On hyvä tuoda mukaan taustoja, koska se, mikä näyttää suurten tapahtumien suoralta jatkumolta, koostuu lukemattomista pienistä tapahtumista, joissa on sattumanvaraisuuttakin. Se riippuu henkilöistä ja hetkistä. Kirjassa haluan tuoda Mannerheimin tapaisten historiallisten henkilöiden kautta esiin keskusteluja, joissa käydään läpi erilaisia vaihtoehtoja, koska vaihtoehtoja on aina olemassa. Jos joku väittää, että vaihtoehtoja ei ole, tai on vain kaksi vaihtoehtoa, hän todennäköisesti valehtelee.

– Aika ennen talvisotaa ja rauhanteon alla olivat melkoista diplomatiaa. Minullekin valkeni aineistojen läpikäynnin myötä, että ratkaisut olisivat voineet olla aivan toisenlaisia. Kaikki olisi voinut muuttua. Loppuvaiheessa oli todella paljon liikkuvia osia. Sodan loppu olisi voinut olla täysin toisennäköinen, ja se olisi muuttanut liittoasetelmia, toisen maailmansodan ja ehkä koko Euroopan historiaa, Koskinen pohtii.

Miksi nuori kirjailija palaa talvisotaan?

Sukupolvien ketjussa sodan aika ei ole kovin kaukana.

– Isoisäni astui palvelukseen heti talvisodan rauhan jälkeisenä päivänä ja oli mukana jatkosodassa. Suomi oli sotinut, solminut katkeran rauhan, mutta elämä jatkuu. Isoisä on lähisukulainen, vaikka ei koskaan kohdattukaan.

– Varmaan siinä on myös sankarimyyttiä: pieni kansakunta, jonka täytyy tulla omillaan toimeen, haluaa vaalia sankarimyyttejään. Elämme aikoja, jolloin halutaan etsiä sitä, mikä meillä on yhteistä. Haetaan yhteistä pohjaa suomalaisuudelle. On ehkä osa kansanluonnetta, että halutaan pitää sitä yllä.

Jokainen tarina muokkaa myyttiä

Koskinen ei halunnut tarkastella talvisotaa sankaritarinan kautta, vaan pudottaa sen alemmas ja tarkastella aihetta henkilön kautta.

– Yksittäinen henkilö ei näe taistelutilanteissa mitään kokonaiskuvaa, hän ei tiedä mitä tapahtuu. Hän kokee pieniä sekunteja, jolloin hän vain haluaa päästä eteenpäin. Vain pieninä hetkinä tajuaa olevansa osa kokonaisuutta. Näin siitä tulee aivan erilainen kuva.

Tarina talvisodasta voi olla huimassa muodossa satojen vuosien kuluttua

Juha-Pekka Koskinen

– Emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jos uusia suuria katastrofeja tapahtuu, talvisota voi unohtua hyvin nopeasti. Mutta jos elämä jatkuu tasaisena, siitä ehkä tulee Kalevalan eepostyylinen ”sankarit lähtivät sotaan” -tarina, joka voi muuttaa muotoaan paljonkin.

– Jos faktoja katoaa ja meille jäävät kertomukset, tarina talvisodasta voi olla huimassa muodossa satojen vuosien kuluttua. Usein on kertomisen lisäksi tärkeämpää, mitä jätetään kertomatta. Se luo katseen suunnan.