Ihmisen selkänikamat ovat pienentyneet – gorillasta etsitään vastausta selän evoluutioon

Dosentti Juho-Antti Junno on pitkään tutkinut selän evoluutiota. Junno palasi vastikään Suomeen Ruandasta, jossa hän oli tutkimassa kahdella jalalla liikkumisen evoluutiota. Tutkimusta tehtiin Ruandassa, koska siellä on jo pitkään seurattu uhanalaista vuorigorillapopulaatiota. Suojelun ja tutkimukset aloitti aikoinaan Dian Fossey, joka tunnetaan Sumuisten vuorten gorillat kirjasta ja elokuvasta.

luonto
Gorillaäiti ja poikanen
Juho-Antti Junno

Dosentti Junnon pääasiallinen tutkimusmateriaali on arkeologinen ihmisluu. Suomessa luututkimuksessa hyödynnettävää arkeologista luuta on kuitenkin vain vähän. Tämän vuoksi dosentti Juho-Antti Junno on hyödyntänyt Suomessa muun muassa sairaaloiden magneettikuvia, joiden perusteella hän on mittaillut esimerkiksi nikamia.

Liikkumisen evoluutiota tutkittaessa on hyödynnetty myös tietoa simpanssien ja gorilloiden liikkumistavoista. Tutkimalla raajojen luiden biomekaanisia ominaisuuksia on voitu tehdä päätelmiä muun muassa ihmisen kehityslinjan varhaisten edustajien liikkumistavoista. Junno on käyttänyt tutkimuksissaan hyödyksi myös kädellisten luuaineistoa, jota löytyy hyvin ympäri maailmaa, esimerkiksi eläintieteellisistä museoista.

– Yhdistämällä arkeologista luumateriaalia ja sairaalamateriaalia voidaan tehdä päätelmiä pitkäkestoisesta evoluutiosta ja lyhyemmistä evoluutiotrendeistä mitä ihmisen luustossa on tapahtunut.

Sumuisten vuorten gorillat

Dosentti Juho-Antti Junno lähti tammikuun alussa amerikkalaisen projektin jäsenenä mukaan Ruandaan. Tutkijaryhmä lähti Ruandaan, koska siellä on ollut jo pitkään seurattu uhanalaista vuorigorillapopulaatiota. Työn aloitus ei ollut kuitenkaan helppo. Oulusta vietiin paikan päälle tutkimuslaitteistoa, joka juuttui paikalliseen tulliin.

– Vaikka kaiken piti olla selvää, niin ei se niin selvää ollutkaan. Meillä meni melkein kolmasosa reissusta siihen, että yritimme saada tullihenkilöstön suostumaan, että laitteisto saataisiin meidän käyttöön.

Lopulta tutkimusryhmä sai tehtyä kovalla työllä kaiken suunnittelemansa. Tutkimuksen kohteena Ruandassa oli gorilloiden liikkumistapa. Gorillalajeja on useita ja ne poikkeavat toisistaan, muun muassa ravinto on lajien välillä erilaista. Myös gorillalajien sisällä on paljon vaihtelua kun urokset voivat painaa parisataa kiloa ja naaraat ovat usein puolta pienempiä.

Nimenomaan koko on yksi tekijä, joka vaikuttaa gorilloiden liikkumistapaan. Lapsuusaikana nuoret gorillat voivat kiipeillä helposti puissa, mutta 200 kiloisella aikuisella uroksella kiipeäminen on jo haasteellisempaa. Tällä kaikella on vaikutuksensa raajojen luihin ja niiden hyödyntämiseen liikkumisessa.

– Meidän tutkimuksen osalta tuloksia ei ole vielä julkaistu. Toivottavasti kun tulevaisuudessa verrataan Ruandasta saatua tietoa ihmisen kehityslinjan varhaisempiin edustajiin, niin voidaan tehdä päätelmiä esimerkiksi siitä, millä tavalla yläraajoja on hyödynnetty liikkumisessa. Onko niitä käytetty kiipeilyyn, vai onko niitä hyödynnetty maalla liikuttaessa.

Ihmisen selkänikamat ovat muuttuneet keskiajan jälkeen

Juho-Antti Junnon yksi pitkäaikainen mielenkiinnon kohde on ollut selän evoluutio. Ihmisillä on paljon selkäongelmia, erityisesti vanhuusiällä. Ruandan gorillatutkimuksen yhtenä syynä oli selvittää vuorigorillan selän terveyttä, koska se voi kertoa mahdollisesti jotain selän evoluutiosta.

– Ruandan gorilloilla oli selkäsairauksia, jotka ovat olleet yleisiä arkeologisissa ihmisluumateriaaleissa. Toisaalta, missään muualla ei ole löydetty gorilloiden ja simpanssien luurangoista tällaisia sairauksia kuin Ruandassa.

Yksi merkittävä tekijä näyttäisi olevan ihmisen selkänikaman koon muutos.

Nykyihmisen selkänikaman koko on pienempi kuin mitä se on aiemmin ollut ja näin ihmisen selkä on nykyään heikompi kuin ennen.

– Jo keskiajalla ihmisillä on ollut suuremmat nikamat kuin nykyään. Eli nikamat ovat olleet lujempia.

Alun perin tutkijat ajattelivat, että keskiajan fyysisempi elämä voisi olla syynä nikamakoon muutokseen, koska liikunta tunnetusti vahvistaa luita. Mutta merkkejä liikunnan vaikutuksesta selkänikaman kokoon ei tutkimuksissa kuitenkaan havaittu.

– Liikunnalla ja selän luustoterveydellä ei näyttäisi olevan yhteyttä. Olemme tutkineet monenlaisia muuttujia, liikuntaa, ravintoa, lähes mitä tahansa oli tarjolla, niin oikeastaan minkäänlaista selitystä nikaman koolle ei näytä löytyvän.

Tutkimusten valossa siis näyttää siltä, että nikaman kokoon ei pysty vaikuttamaan ihmisen elinaikana. On havaittu, että ongelmat pituuskasvussa näkyvät raajojen luiden pituudessa. Näin nikamat poikkeavat muista luista.