Suomi, hajuttomien ihmisten maa – kun hiki ei saa haista

Hikoileva ihminen ei vedä puoleensa. Väite on puppua, sillä sukupuoliviettimme kaipaa hikeä. Suomessa hiellä vain on korostuneen kielteinen leima.

Kotimaa
Deodorantteja kaupan hyllyssä.
Jyrki Lyytikka / Yle

Millaista olisi seksielämä ilman kunnon hikeä? Kainaloista, nivusista, sukuelimistä ja takapuolen vaosta erittyy tärkeitä tuoksuja, joita ilman seksikin laimenisi. Kun ihminen hikoilee oikeaan aikaan, kiihottuminen voimistuu.

Seksin ja liikunnan lisäksi hielle ei kuitenkaan juuri löydy muuta oikeaa aikaa. Kaikki hikoilevat, mutta haista ei saa. Meillä hien näkymistä ja varsinkin hajua pidetään lähes aina vastenmielisenä.

Hiki suorastaan pelottaa. Lääkäreille tapaukset hajuharhaluuloisuudesta ovat tuttuja. Potilas luulee haisevansa, mutta kukaan ulkopuolinen ei haista mitään. Todellisia liikahikoilijoita on yksi sadasta. Kolme prosenttia kärsii liikahikoilusta ainakin silloin tällöin.

Vastatiristetty hiki ei edes haise. Haju alkaa vasta, kun ihon bakteerit aloittavat työnsä. Se, mille kukakin haisee, riippuu siitä, mitä verenkierto tarjoaa hikirauhasiin. Sen haistaa ainakin, jos on syönyt voimakkaita ruokia tai juonut reippaammin alkoholia.

Lapset ja vanhukset hienhajulta suojassa

Terve lapsi ei hielle haise, sillä hikirauhaset pääsevät kunnolla vauhtiin vasta murrosiässä. Jos lapsi haisee, edessä on lääkärissäkäynti. Lapsi saattaa olla sairas.

Riittävän hygienian omaavat mummot ja vaaritkin tuoksuvat yleensä hiettömälle. Vanhuudessa hikirauhaset eivät enää toimi samalla tehokkuudella kuin nuoremmilla aikuisilla.

Ihminen on hikoillessaan täysin hien armoilla ja hiki tulee, kun on tullakseen. Hikirauhasia säätelevä hermoston sympaattinen osa on tahdosta riippumaton.

Yleisimmin hiki tulee pintaan, kun kehon lämpötila nousee ja hikeä kaivataan viilentämään vartaloa. Hiki on siis hyvästä, kun se suojaa kehoa.

Jos hiki jo haisee, sen peittäminen ei onnistu. Hajusteita voi lisätä, mutta mitään hien vasta-aineita ei ole olemassa.

Maailmalla hienhajuun suhtaudutaan eri tavoin. Voimakkaiden ruokien maissa hajua on yleensä enemmän. Se ei välttämättä haittaa kanssaihmisiä, kun hajuun on totuttu. Väkirikkaissa maissa ihmiset ovat myös huomattavasti toisiaan lähempänä. Haju on kiinteä osa ihmisyyttä, eikä nokkaa nyrpistellä.

Hien sietämättömyys on melko uusi asia meilläkin. Vielä 70-luvulla ei Suomessakaan suihkussa juostu. Monessa perheessä saunottiin ainoastaan kerran viikossa. Pahimmat hiet pyyhittiin välipäivinä pesulapulla. Ja sukupuolivietti toimi silloinkin.