Hikisyyden pelkääminen vasta saakin hikoilemaan

Joka sadas suomalainen hikoilee joka päivä liikaa. Liikahikoilua ei voi ehkäistä, mutta hoitoa siihen on silti tarjolla. Hiki on kuitenkin arvaamaton. Se tulee ulos, mistä haluaa, eikä aina hoitoa tottele.

Kotimaa
Nainen pyyhkii hikeä.
Sakari Partanen / Yle

Liikahikoilu häiritsee elämää. Se voi olla perinnöllistä ja alkaa jo lapsuudessa. Suomessa ei hikoilla sen vähempää kuin muuallakaan. Tosin Aasiassa niin sanottu hajuhikisyys on yleisempää kuin muualla.

Liikahikoilua voidaan yrittää hoitaa monella tavalla. Asiantuntijat väittelevät kuitenkin siitä, millainen hoito auttaa vai auttaako oikein mikään.

Tohtori Timo Telarannan käyttämät hermosalpaushoidot kulkevat Suomessa omia polkujaan. Hermoja ei muualla salvata, eikä sympaattisten hermojen salpaamiseen edes julkisella puolella uskota. Telarannan mukaan hikoilu johtuu enimmäkseen psykologisesta stressistä.

– Kasvojen hikoilussa on useimmiten lapsuudesta peräisin oleva ahdistus siitä, että ei ole ollut toivottu lapsi. Käsien hikoilu taas on sellainen, johon ei ole keksitty syytä, mutta senkin voi hoitaa, Sympatix-hoitoja tarjoava Telaranta sanoo.

Jos huomio keskittyy hikoiluun, niin pelko ruokkii sitä oiretta.

Timo Partonen

Psykiatrian professori Erkki Isometsä ei innostu ainakaan sosiaalisten tilanteiden pelon hoitamisesta Telarannan sympaattisen salpauksen menetelmällä.

– Hoitomuotoa ei voi pitää suositeltavana. Siihen liittyy suurella osalla potilaista ainakin jonkinasteisia haittavaikutuksia, eikä hoidon tehoa ja sen säilymistä pitkäaikaisesti ole osoitettu luotettavasti, Isometsä kirjoittaa sähköpostissa.

Samainen Isometsän kanta löytyy viime vuonna ilmestyneestä Duodecimin Psykiatria-oppikirjasta.

Hikoiluleikkauksen sivuvaikutuksena hikoilua

Sympaattisen hermoston salpauksessa on riskinsä, tietää myös tohtori Telaranta. Hän puolustaa menetelmäänsä muistuttamalla, että salvattu hermo voidaan vapauttaa uudelleen, jos haittoja ilmenee.

– Aina on olemassa sivuvaikutusriski, että hikoilu siirtyy paikasta toiseen, Timo Telaranta toteaa.

Hikoilu voi todellakin siirtyä vaikkapa käsistä muualle vartaloon. Esimerkiksi aiemmin kuivana säilyneet sääret saattavat hikoilla seuraavaksi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen ei ole nähnyt tutkimustuloksia salpaamisesta, eikä ota siihen kantaa. Vaikka liikahikoilu voi johtua myös autonomisen hermoston häiriöstä, pitää hän yleisimpänä syynä kuitenkin psyykkistä jännitystä.

– Jos se huomio vielä keskittyy siihen hikoiluun, niin pelko ruokkii sitä oiretta, Partonen sanoo.

Liikaa hikoileva hikoilee entistä siis enemmän, kun hän jännittää hikisyyttään. Siitä tulee noidankehä. Liikahikoilun hoidossa yritetäänkin saada kuriin ennen kaikkea hikoilun oireita eli itse hikoilua.

Mekaanisena estotoimenpiteenä hermoja saatetaan salpauksen lisäksi katkaista ja polttaa. Ihon alle voidaan myös ruiskuttaa pitkäkestoista botuliinitoksiinia. Samaa ainetta voi myös syödä.

Hikirauhasia voi myös yrittää tuhota mikroaaltoenergiaa käyttäen tai ne voi tukkia johtamalla niihin sähköä. Hurjimmillaan hikirauhaset voidaan jopa leikata kainaloista kokonaan pois.