Kolmasosa Ruotsin ilmavoimista puolusti Pohjois-Suomea talvisodassa

Pohjois-Suomen ilmapuolustus oli talvisodassa ruotsalaisten vapaaehtoisten ja Ruotsin ilmavoimien koneiden varassa. Omia koneita pohjoiseen ei riittänyt ollenkaan. Ruotsalaisen F19 -lentolaivueen panos 75 vuotta sitten päättyneessä sodassa muistetaan Oulussa.

Kotimaa
Muistolaatta Oulun Oritkarissa
Oulussa on muisteltu ruotsalaisten vapaaehtoisten panosta Pohjois-Suomen puolustuksessa talvisodan aikana. Perinneyhdistysten edustajat laskivat seppeleen ruotsalaisvapaaehtoisten muistomerkille.Timo Sipola Yle

Ilman ruotsalaisten apua neuvostoliitolaisten tuhojälki olisi Pohjois-Suomessa ollut paljon perusteellisempaa.

- Pommitustuhot olisivat varmasti olleet moninkertaiset, arvioi ilmailuhistorioitsija Carl-Fredrik Geuss.

Ruotsalaisen F19 -laivueen muistokivelle laskettiin talvisodan muistopäivänä seppele. Paikalla oli kolmen perinneyhdistyksen edustajat ja tapahtumaan kunnioitettiin myös kolmen koneen ylilennolla.

Pohjois-Suomen ilmapuolustus oli ruotsalaisten varassa

Muodostelmassa oli kaksi meren päältä tullutta Cessnaa ja yksi Piper, jotka jatkoivat ylilentoaan Intiön hautausmaan ylle kunnioittamaan veteraanien oma talvisota-tapahtumaa.

Oulussa oli sodan aikana 2-3 Gloster Gladiator-torjuntahävittäjiä estämässä venäläisiä pommittamasta Oulua.

Ruotsalaislaivueen pääpaikka Pohjois-Suomessa oli Kemissä ja koneita oli myös Rovaniemellä, Kemijärvellä, Posiolla ja Vaalassa.

Koneissa oli suksilaskutelineet koska toimittiin talviolosuhteissa.

-Suomalaisia koneita ei talvisodassa ollut Kauhavan pohjoispuolella lainkaan ja sielläkin oli vain aseistamattomia harjoituskoneita, toteaa Geuss.

Omat koneet oli keskitetty Etelä-Suomeen ja Kannakselle.

Ruotsalaisia koneita oli Pohjois-Suomessa kolmannes Ruotsin sen aikaisesta vahvuudesta eli viisi Hawker Hart-pommikonetta, 12 Gloster Gladiator-hävittäjää ja kaksi kuljetuskonetta.

Ruotsalaisupseerit tekivät sopimuksen Suomen ilmavoimien kanssa

Ruotsi oli sodan aikaan puolueeton, eikä osallistunut virallisesti sotatoimiin. Suomessa palvelleet ruotsalaisupseerit erosivat Ruotsin ilmavoimista ja tekivät sopimuksen Suomen ilmavoimien kanssa. Koneisiin maalattiin Suomen tunnukset.

- Ruotsi julistautui ei-sotaa käyväksi maaksi, mutta humanitäärinen apu, vapaaehtoisten värvääminen ja kansalaiskeräykset Suomen hyväksi sallittiin. Muutamassa viikossa kerättiin saman verran rahaa kuin oli silloin koko Ruotsin puolustusbudjetti, kertoo Geust.

Yksikkö tuhosi 12 viholliskonetta ja torjui 35 pommihyökkäystä Pohjois-Suomeen.

Virallinen Ruotsi ei osannut käsitellä sotavankeudesta palanneita

Ruotsalaiset menettivät puoli tusinaa konetta ja viisi lentäjää, joista kolme kuoli ja kaksi jäi vangiksi. Heidät vapautettiin toukokuussa 1940 kovan kohtelun, kidutuksen ja agenttisopimusten allekirjoittamisen jälkeen.

- Suomalaiset samanlaiseen kohteluun jääneet etenivät urallaan sotavankeuden jälkeenkin ja heihin luotettiin. Ruotsissa tällaiseen ei oltu totuttu eikä sitä ymmärretty, muistelee Geuss.

He saivat kyllä palata palvelukseen, mutta heidän selkänsä takana kuiskittiin, että jospa he sittenkin ovat agentteja.

- Tapasin toisen heistä ja hän koki elämänsä menneen pilalle tämän takia, sanoo Geuss.

Venäläisten pommikoneiden pääkohteita olivat rautateiden risteyskohdat, rautatiesillat ja satamat. Siviiliväestöäkin pommitettiin.

- Voi vain kuvitella, miten suurta kärsimystä olisi aiheutunut, jos Pohjois-Suomen kaupungit olisi pommitettu hajalle, pohtii Geuss.

Oulua pommitettiin kun koneet olivat huollossa

Yksi Oulun pommitus jäi torjumatta, kun venäläiset hyökkäsivät pommittamaan Oulua juuri silloin kun Oulua suojanneet koneet olivat huollossa.

- Oulussa kulkeneen huhun mukaan venäläiset olisivat saanet vihiä siitä että puolustuskoneet olivat huollossa, kertoo Geuss.

Muistokivi on Oritkarissa sillä paikalla missä ruotsalaislaivueen Oulun tukikohta sijaitsi. Metsän suojasta koneet vedettiin hevosilla jäälle ja takaisin. Koneissa oli suksilaskutelineet koska toimittiin talviolosuhteissa.

Ruotsalaisten vapaaehtoisten ilmapuolustustoiminnalle Oulun Oritkariin pystytettiin muistomerkki viisi vuotta sitten 2010.