Mäyräperhe karisti talviunet silmistään

Mäyrätkään eivät enää ole malttaneet nukkua talviuniaan, kun pitkä lauha jakso ja aurinkoiset päivät saivat ne vakuuttumaan kevään koittamisesta. Talven jälkeen nälkäkin on kova. Mäyrät ovat työntäneet kuononsa ja mustavalkoraitaiset päänsä koloistaan ja lähteneet kuopimaan.

luonto
Tästä mäyrien pesästä asukkaat jo ovat lähteneet liikkeelle ruoan hakuun.
Markku Karvonen / Yle

Etelä-Hämeessä mäyrät lähtivät liikkeelle pesäkoloistaan jo helmikuussa. Sekään ei ole oudon varhaista, koska mäyrän uni saattaa olla kevyttä. Mäyrä voi piipahtaa ulkona käppäilemässä aivan talviaikaan ja palata taas pesään unilleen. Ilmeisesti mäyrät eivät ole kuunnelleet Ilmatieteen laitoksen varoitusta takatalvesta, koska ovat lähteneet pistämään jo lähimetsän mullin mallin.

Polkua voi seurata pesälle

Meidän kurkkaamamme mäyränpesä on kuin aurinko; keskellä on kumpare noin kymmenineluolaston aukkoineen, siitä lähtee sitten säteinä mäyrien polkuja ympäriinsä eri suuntiin. Polut erottuvat selvästi etenkin pesän viereisessä sammaleisessa kuusimetsässä, jossa vakiopolut ovat kuluneet urina maastoon.

Pesänä on jääkauden kokoama hiekkapitoinen kumpare, jonka laella on ryhmä eri kokoisia kivenjärkäleitä. Se vaikuttaa juurelta katsoen melkein mäyrien linnalta.

– Tämä on ollut vuosikymmeniä hyvä pesäpaikka. Kivet antavat suojaa ja hiekkapitoiseen maahan on hyvä kaivaa uusia käytäviä ja onkaloita. Tietääkseni täällä asuivat jo isovanhempamme ja varmasti asuu myös jälkikasvua, sanoo haastattelemamme mäyrä.

Mäyräperhe odottaa onnellista perhetapahtumaa

– Meitä on täällä useampi, me emännän kanssa, sitten noita viime kesän kersoja, ja eukko on taas tiineenä. Uusi pesue saattaa syntyä milloin vain. En ole laskenut reviirin laajuutta, mutta kiertelemme tässä kuusimetsässä, käymme läheisen tilan pelloilla ja puutarhassa, ja virkistysalueen nuotiopaikoille jää aina joskus jämiä, kuvailee mäyrä.

– Syömme melkein mitä vain, sekä kasviravintoa että lihapuolta. Jotkut eivät oikein tykkää kun pistelemme linnunpoikia tai munia, mutta toisaalta popsimme myös metsäntuholaisia myyriä. Tosi herkkua ovat vaikka lierot, etanat, sammakko tai kunnollisen kokoinen toukka ja koppakuoriainen.

Hämärän hyssyä porukkaa

– Se on totta. Päivän lepäilemme pesässä ja lähdemme liikenteeseen hämärän tullen. Se passaa meille hyvin koska nuo silmät ovat aika huonot, mutta kuulo ja hajuaisti ihan kelvolliset. Voi sanoa että olemme yökyöpeleitä.

– Nyt keväällä ruoka on hiukka heikossa, mutta kunhan maa kunnolla sulaa, kasvu käynnistyy ja pikkuelukat lähtevät liikkeelle, alkaa ruokaa riittää, tällaiselle kaikkiruokaiselle. Parasta aikaa on loppukesän sato- ja marja-aika, kun pitää kerätä rasvaa taas uuteen talviuneen. Nyt tuo vyötärö on hiukka hoikka, valittaa mäyrä, mutta lähtee yhtäkaikki kuitenkin lyllertämään kakkakuopalleen.

– Ai niin, ja varokaa niitten halvatun autojenne kanssa!