Hemuli ja kusimanse? – Kun kielikorva ei toimi, kielitoimisto auttaa

Jo 70 vuotta suomen kieltä on koulittu Kielitoimiston ohjeilla oikeaan suuntaan. Vuodesta 1945 asti kansalaiset ovat myös voineet kysellä neuvontapuhelimesta vinkkejä kielenkäytön kysymyksiin. Nykyään puheluita tulee vähemmän, kun tietoa etsitään enemmän verkosta.

tiede
Kuvan puhekuplassa lukee: " myllikkäät, kultiaiset,
kummittelijat, piikikkäät,
liiturit, murrikat, belugat?"
Yle Uutisgrafiikka

Suomen kieli on alati muuttuva ja uudis- sekä lainasanoja tulee jatkuvasti lisää. Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimisto antaa suosituksia eri kielenkäytön alueista. Apua saa niin yleiskielen sanastosta ja oikeinkirjoituksesta kuin virkakielestä ja nimistöstä. Kielitoimisto on enää pelkkä markkinointinimi, sillä Kotimaisten kielten keskus on jaettu eri osastoihin. Toiminta jatkuu kuitenkin samanlaisena kuin ennenkin ja esimerkiksi yleiskielen puhelinneuvontaa annetaan arkisin kello 9–12.

Viime vuonna puheluita tuli lähes 3 000 ja kysymyksiä oli yli 5 200. Yhä enemmän ihmiset etsivät tietoa verkosta ja puheluiden määrä on vähentynyt vuosien varrella.

Muutama vuosi sitten tehdyn kyselyn perusteella moni kyselijä tarvitsi kielenkäytön neuvoja työssään. Oikeinkirjoitus tuottaa eniten tuskaa, yhdyssanat ja välimerkit mietityttävät suomalaisia. Sanojan muoto ja merkitys askarruttavat myös monia. Nimistöasioissa neuvotaan erikseen, mutta usein kysymyksiä tulee ristiin rastiin ja nimiasiat kääntyvät usein yleiskielisiksi.

Uudet ohjeet ihmetyttävät

Kun suomen kielen lautakunta julkaisi vuonna 2014 suosituksen alkaa-sanan yhteydessä käytettyjen verbien taivutuksesta, nousi melkoinen häly. Aiemmin kouluissa opetettiin muotoa alkaa tehdä, vaikka puhekielessä alkaa tekemään oli hyvin yleisesti käytössä.

Lautakunnan uusi suositus oli, että molemmat tavat ovat hyväksyttyjä. Sama linjaus pätee moneen muuhunkin suositukseen eli vanha ja uusi tapa ovat yhtä hyväksyttyjä. Tämä aiheuttaa hämmennystä kielenkäyttäjien keskuudessa ja Kielitoimiston puhelin saattaa pirahtaa. Uusia suosituksia tarvitaan kuitenkin lähinnä silloin, kun vanha ei enää vastaa todellista kielenkäyttöä eikä yleistä kielitajua.

Kaikki suositukset eivät päädy suomen kielen käyttäjien hyväksymäksi. Silloin joudutaan korvaaman suositus uudella. Nisäkkäiden nimiä pohtinut toimikunta julkaisi vuonna 2008 yli neljä tuhatta nimeä koskeneen luettelon, jossa oli paljon uusiakin nimiä.Tieteelliseen luokitteluun perustuvat nimehdotukset otettiin huonosti vastaan ja suomen kielen lautakunta kritisoi kyseisen toimikunnan ehdotuksia tuoreeltaan.

Vaikeita uudisnimiä

Monet vakiintuneet nimet oli haluttu muuttaa uusiksi. Tämä sotii kielenkäytön periaatteita vastaan, jossa juuri vakiintuneita termejä ei haluat muuttaa.

Aika harva suomalainen kutsuu liito-oravaa liituriksi, muurahaiskarhua jurumiksi, merilehmää dugongiksi tai maitovalasta belugaksi. Nisäkäsnimistötoimikunta vastasi suomen kielen lautakunnan kritiikkiin kertomalla, että vanhat nimet ovat harhaanjohtavia. Vuosien varrella eläinten nimet ovat myös vaihtuneet, esimerkiksi mustankirjava paarmalintu tunnetaan nykyään kirjosieppona.

Nämä erilaiset nimet ovat aiheuttaneet hankaluuksia ainakin luontodokumenttien kääntäjille.

Sari Maamies, Kotimaisten kielten keskus

Nimistötoimikunta lainasi myös eläinten englanninkielisiä nimiä melko suoraan. Hemuli-nimi tulee alunperin eteläamerikkaisesta intiaanikielestä ja sillä nimetty eläin on andienhirvi. Kusimanset taas ovat afrikkalaisia mangusteja, joiden englanninkielinen nimi on cusimanse.

– Nämä erilaiset nimet ovat aiheuttaneet hankaluuksia ainakin luontodokumenttien kääntäjille, kertoo Sari Maamies Kotimaisten kielten keskuksesta.

Suomen kielen lautakunta kokoontuu kolme neljä kertaa vuodessa ja antaa harvoin tarkkoja uusia suosituksia. Lautakunta käsittelee myös periaatteellisia kysymyksiä, kuten suomen asemaa tieteen kielenä tai yhdistyvien kuntien uusia nimikäytäntöjä.

Sujuvampaa virkakieltä

Juuri nyt on menossa kampanja paremman virkakielen puolesta. Kotuksen kielenhuoltajat kurssittavat virkamiehiä niin Kelassa kuin muuallakin.

– Koulutusta on kysytty ajoittain jopa enemmän kuin on ollut mahdollista tarjoata, myöntää Sari Maamies, joka on myös Kielikello-lehden toimitussihteeri.

Virkakielen kehittäminen on myös lisännyt tekstintarkastuksen tarvetta. Oma lukunsa on EU-kielenhuolto, jota varten Kotuksessa on oma asiantuntijansa.

Kielitoimisto 70 vuotta

Kielitoimisto aloitti toimintansa vuoden 1945 alussa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran suojissa, neljä vuotta myöhemmin tehtävät siirrettiin Suomen Akatemialle. Vuodesta 1976 se on ollut osa tuolloin perustettua Kotimaisten kielten tutkimuskeskusta. Tuolloin mukaan yhdistettiin myös Nimitoimisto. Vuoden 2012 alussa Kotimaisten kielten tutkimuskeskus muuttui Kotimaisten kielten keskukseksi (siirryt toiseen palveluun).

Keväällä keskus uusii nettisivunsa ja samalla avataan Kielitoimiston ohjepankki, josta löytyy kieli- ja nimistöohjeita kootusti samasta osoitteesta. Osoite www.kielitoimistonohjepankki.fi (siirryt toiseen palveluun) toiminee jo ennen vappua.