Näkökulma: Kiitos voittaa kirosanat Turun busseissa

Kiittämisen kulttuuri on levinnyt Aurajoen rannoille. Ällistyttävän monet ovat silti vielä valovuosien päässä kohteliaista käytöstavoista, kirjoittaa Yle Turun toimittaja Pirjo Peltoniemi.

autoilijat
Pirjo Peltoniemi
Yle

Turun busseissa on alettu käyttäytyä ennennäkemättömällä tavalla.

Kuljettajille örveltävien kännikalojen ja rasististen törkyturpien suut tukitaan kuuluvalla kiitostulvalla. Kiitosta jaetaan myös kättä kohottamalla ja/tai hymyilemällä suojatien reunaan pysähtyneille autoilijoille. Suomen Turussa siis.

Uusi käyttäytymiskoodi alkoi levitä Aurajoen rannoille pari vuotta sitten.

Pääsin todistamaan kiitosperformanssia pari viikkoa sitten Turun bussissa numero 18. Ruuhka-aikaan, lähes täynnä olevaan bussiin könysi vahvassa humalassa ollut keski-ikäinen suomalaismies. Hän vilautti kertalippua, jonka kuljettaja ilmoitti olevan vanhentunut. Mies rojahti istumaan kaljakassinsa kanssa ja kuljettaja toisti kohteliaasti, että jokaisen matkustajan pitää maksaa. Bussi jäi pysäkille ja kuljettaja odottamaan kolmen euron maksua.

Mies suostui lopulta kaivamaan rankasti kiroillen rahaa taskustaan ja maksoi suoltaen nuorelle maahanmuuttajataustaiselle kuljettajalle rasistisia solvauksia. Mies jatkoi kovaäänistä vihapuhettaan bussin lähdettyä liikkeelle aivan kuljettajan selän takana.

Me muut matkustajat olimme hiljaa, mutta vaivautuneita, sillä bussissa oli paljon pikkulapsia. Porsastelijan törkypuheisiin ei haluttu puuttua, kun tilanne oli päällä.

Välikohtaus ei jättänyt meitä kanssamatkustajia kuitenkaan kylmiksi. Muutaman pysäkin jälkeen ensimmäiset matkustajat jäivät bussista. He seisahtuivat muutamaksi sekunniksi keskiovelle ja kiittivät kuuluvasti kuljettajaa ennen poistumistaan. Tämän jälkeen jokainen stop-napin painaja kiitti kuin yhteisestä sopimuksesta reippaasti ja kuuluvasti. Kuljettaja vilkaisi jokaista matkustajaa ja kiitti myös. Örveltäjän sanatulva alkoi kuin alkoikin ehtyä.

Entistä useammin kuljettajaa kiitetään ja sama kiitosmeininki jatkuu vielä bussin ulkopuolella. Kun autoilija pysähtyy suojatien eteen, niin moni tielle astuja kohottaa kättään kiitokseksi ja hymyilee. Tulee hyvä mieli kummallekin. Myös koululaiset kiittävät Turussa kättä huiskauttamalla.

– Kiitätteks te turkulaiset autonkuljettajia aina, kun toivotte pääsevänne elävänä tiän yli?, ihmetteli tamperelainen ystäväni Turussa.

Suurkaupungeissa, esimerkiksi Lontoossa, ihmiset ovat luonnostaan paljon kohteliaampia. Lontoolainen välttää metron tungoksessakin äärimmäisyyksiin asti tönimistä ja pyytelee jo etukäteen anteeksi. Metrossa kaikuukin jatkuva ”excuse me”-pyytely.

Hyvän käytöksen kehdossa, Cambridgessä, terveet ihmiset siirtyvät bussipysäkiltä bussiin siinä järjestyksessä kuin pysäkille tultiin ja kuskille sanotaan aina päivää. Kun bussista poistutaan niin jokainen sanoo: ”Thank you, sir!”

Ällistyttävän monet meikäläiset, ikävä kyllä myös nuoret, ovat edelleen valovuoden päässä brittien käytöstavoista. Rynniminen, etuilu, penkkiin jysähtäminen, mölyäminen, ulosmenoväylien tukkiminen ja sottaaminen rehottavat.

Kiitoksin kuorrutetun tapakulttuurin leviäminen Turussa alkoi pari vuotta sitten ja saattaa olla hienoinen merkki kaupungistumisesta.