1. yle.fi
  2. Uutiset

Näkökulma: Netanjahu ei suostunut häviämään

Benjamin Netanjahun vaalivoiton taustalla on tarkka vainu vaaliteemojen suhteen. Epävarmat äänestäjät uskoivat Netanjahun kansallismieliseen paatokseen, enemmän kuin keskusta-vasemmmiston sosiaali-asioita painottavaan viestiin, kirjoittaa Jerusalemissa oleva toimittajamme Sampo Vaarakallio.

Ulkomaat
Sampo Vaarakallio.
Sampo Vaarakallio.Jussi Koivunoro

Pääministeri Benjamin Netanjahu on taatusti Israelin helpottunein mies. Gallupit lupasivat loppua pääministeriydelle ja poliittista mahalaskua, mutta kampanjan viimeiset iskut osuivat oikeaan. Netanjahu voi lähteä vaalien jälkeiseen hallitustunnusteluvaiheeseen ykkösehdokkaana Israelin seuraavaksi pääministeriksi.

Netanjahun vaalivoiton salaisuus oli siinä, että hän sai koottua oikeistolaisen Likud -puolueensa ”luonnolliset” kannattajat lopulta yhteen. Vuoto oikeiston pieniin sirpalepuolueisiin tyrehtyi ja rivit oikeiston sisällä selkenivät. Siirtymät poliittisella kentällä eivät siis olleet niinkään keskusta-vasemmiston ja oikeiston välisiä, vaan oikeiston sisäisiä.

Toinen Netanjahun voiton perustekijä oli tarkka vainu vaaliteemojen suhteen. Kun poliittiset kommentaattorit - ja toimittajat siinä sivussa - olivat vakuuttuneita siitä, että sosiaaliset asiat tulevat ratkaisemaan ja nostavat nimenomaan keskusta-vasemmistoa jopa vaalivoittoon, niin Netanjahu ui vastavirtaan.

Eiliseen saakka kantaansa pohtinut osa äänestäjistä tarttui Netanjahun syöttiin ja uskoi Netanjahun kansallismieliseen paatokseen enemmän kuin keskusta-vasemmiston Sionistiliiton sosiaaliasioita painottavaan viestiin.

Netanjahu haastoi epäröimättä kanssakilpailijoitaan ”tiukan paikan” johtajakyvyissä. Likud markkinoi pääministeriään ainoana mahdollisena johtajana melskeisessä maailmassa. Kampanjan reipas viesti oli: viis siitä, mitä Obama sanoo - Israel tekee niin kuin haluaa. Itsevarmuus on politiikassa hyvä ominaisuus.

Jos Netanjahu muodostaa seuraavan hallituksen, ei se kuitenkaan ole erityisen vahvalla pohjalla. Oikeistoleirillä ja ultra-ortodoksisilla puolueilla on yhteensä 67 paikkaa 120-paikkaisessa parlamentissa, knessetissä. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että Avigdor Liebermanin puoluetta lukuun ottamatta mikä tahansa liittolaispuolue voi kaataa hallituksen.

Netanjahun neljäs hallitus olisi siten erittäin riippuvainen monista hyvin oikeistolaisista ja erittäin kansallismielisistä puolueista. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että uuden hallituksen politiikka on entistä oikeistolaisempaa ja kansallismielisempää.

Kuhina kulisseissa alkoi heti ensimmäisten ovensuukyselyiden julkaisun jälkeen. Netanjahu on keskustellut puoluejohtajien kanssa ja samalla tavalla Sionistiliiton johtaja Isaac Herzog on yrittänyt omalla tahollaan tunnustella mahdollisuuksiaan.

Herzogin kohdalla ainoa mahdollisuus on se, että oikeistoleirin Moshe Kahlonin johtama Kulanu –puolue vaihtaisi leiriä. Israelissa on huhuttu Kahlonin ja Netanjahun huonoista väleistä. Kuinka totta ja merkityksellistä se on, sen näyttää seuraavat päivät. Moshe Kahlon on joka tapauksessa selkeimmin nousemassa kuninkaantekijäksi.

Merkillepantavaa on se, että arabipuolueiden yhteislista saa knessetiin 14 edustajaa. Puolueesta tulee siten parlamentin kolmanneksi suurin puolue. Israelin arabeille ilo tästä lienee lyhyt ja kyyneliin päättyvä, sillä todennäköinen Netanjahun hallitus tulee entisestään koventamaan linjaansa palestiinalaisiin.

Israelin arabit saavat seurata sivusta, kuinka Netanjahu toteuttaa kampanjalupaustaan siitä, että hänen pääministerikaudellaan voidaan kahden valtion ratkaisu unohtaa. Israelin arabit katsovat kädet taskuissa nyrkkiin puristuen Länsirantaa ja Gazaa.

Niinpä näidenkin vaalien jälkeen kaksi on varmaa asiaa näillä seuduin: Israelin ja palestiinalaisten ikuisuuskonflikti pysyy otsikoissa ja Israelin hallitus on sisäisesti repaleinen.

Sampo Vaarakallio, Jerusalem

Lue seuraavaksi