Sokea luontoharrastaja vertaa jään ääniä sinfoniaorkesteriin

Nuorena sokeutunut Lauri Hallikainen on nauhoittanut luontoääniä parikymmentä vuotta. Nyt hänen tavoitteenaan on julkaista levylle jään ääniä, joita hän kuvaa "kauneimmaksi musiikiksi, mitä voi olla".

Kotimaa
Railoja jäässä.
Kuuntele Lauri Hallikaisen nauhoittamaa jään ääntä Kuopion Hirvilahdessa keväällä 2014. Ääni kuuluu parhaiten kuulokkeilla.

Kuopiolainen Lauri Hallikainen oli 10-vuotias, kun hän eräänä pakkasiltana kuuli metsästä omituisen äänen. Hän oli kävelemässä kotiin kilometrin päässä sijaitsevasta naapuritalosta. Syrjäisellä seudulla Kaavin Sivakkavaarassa pakkanen oli kiristynyt 20 asteeseen.

Erikoinen ääni tuli järveltä päin ja se oli Hallikaisen mukaan jotain sellaista, mitä hän ei ollut koskaan kuullut. Kirkaisua muistuttava, korkea ääni jäi roikkumaan kirkkaaseen iltaan. Pian ääni kuului uudestaan entistä voimakkaampana.

– Kuuntelin sitä pitkään, ääni oli lumoava ja vaikuttava. Se oli aivan haltioitumisen hetki. Ääni oli aivan uskomaton ja oli kirkas tähtitaivas ilman mitään valosaastetta. Kuuntelin sitä pitkään ja havahduin vasta siihen, kun varpaita nipisteli ja sormet oli kohmeessa pakkasessa, Hallikainen muistelee nyt, yli 40 vuotta myöhemmin.

"Kauneinta musiikkia mitä voi olla olemassa"

10-vuotiaana koettu hetki on jäänyt lähtemättömästi Hallikaisen mieleen. Armeijassa sokeutunut mies ei pysty enää näkemään jäätä, mutta kuulee sen äänet ja taajuudet sitäkin herkemmin. Mies on alkanut tallentaa jään musiikkia levylle.

Siinä oli kaikkea kuviteltavissa olevaa, joikua ja kirkaisuja, jymähdyksiä ja repeämiä.

Lauri Hallikainen

– Syksyn ensimmäisinä pakkasöinä kuuluu järvistä korkeita kirkaisuja muistuttavia ääniä. Jos äänimatto on yhtenäinen, luonnonjää soi kuin sinfoniaorkesteri. Sen sijaan ohuesta jäästä tuleva ääni on korkeampi ja herkempi eikä siinä ole samalla tavalla voimaa, Hallikainen kuvailee.

Parhaiten ääni kuitenkin kuuluu lumettomalla kevätjäällä, sillä lumi ei ole vaimentamassa sitä. Lämpötilojen muutokset aiheuttavat ääniä jäässä, ja muutoksia voi syntyä kaikkina vuorokauden aikoina.

– Viime keväänä sain kaikkein eniten ääniä talteen. Siinä oli kaikkea kuviteltavissa olevaa, joikua ja kirkaisuja, jymähdyksiä ja repeämiä. Siinä on valtava voima. Sitten jos tuuli tulee siihen mukaan, siinä on koko luonnon elementti ja kauneinta musiikkia mitä voi olla olemassa.

Äänittäminen vaatii kärsivällisyyttä ja onnea

Levylle luonnonäänien tallentaminen on Hallikaisen mukaan erityisen vaikeaa, koska jään äänet tulevat usein yllättäen ja epätasaiseen tahtiin. Hallikainen on kerännyt jään ääniä nyt jo 15 vuoden ajan, ja aikoo levyttää niitä nyt ensimmäistä kertaa. Jään musiikkia ei yleisesti ole julkaistu levyillä vielä juuri ollenkaan.

– Täytyy olla valtavasti onnea mukana, että sattuu oikeaan aikaan ja paikkaan ja sääolosuhteetkin ovat hyvät. Äänitän kaiken kuulemani kuitenkin sellaisenaan, pidän ehdottoman tärkeänä sitä, että äänite on aito, sitä ei muokata ja miksata jälkikäteen.

Lauri Hallikainen on äänittänyt muitakin luontoääniä jo parinkymmenen vuoden ajan. Ajatus kauniiden luonnonäänien tallentamisesta syntyi noin viisi vuotta armeijavuosien jälkeen. Hallikainen tapasi sokean papin, joka nauhoitti luontoääniä pienellä mankalla.

– Sen jälkeen kaivoin kirjaston ylösalaisin ja löysin vanhoja C-kasetteja, joista kuulin ensimmäisen luontoäänen, jouhisorsan. Silloin tajusin, että tuota haluan tehdä. Rakkaus luonnonääniin syttyi lapsuudessa, mutta armeijan jälkeen kiinnostuin nauhoittamisesta.

Luontoäänistä apua veteraaneille ja kehitysvammaisille

Kymmeniä luontoäänilevyjä julkaissut Hallikainen pitää harrastustaan nyt jo elämäntapana ja elämän suolana. Hän saa luonnonäänistä valtavasti voimavaroja, ja toivoo samaa kokemusta myös muille.

Veteraaneilta on putkahtanut esiin aivan uskomattomia muistoja elämän varrelta.

Lauri Hallikainen

– Yksi hienoimpia palautteita on tullut erään kehitysvammaisen lapsen äidiltä. Kun lapseen ei ole saanut kunnolla kontaktia, äiti keksi soittaa hänelle linnunääniä. Lapsi ikään kuin heräsi, ilme ja olemus muuttui. Lapsi oikein säteili ja siten äiti sai häneen paremmin kontaktia, Hallikainen muistelee.

Hallikainen on myynyt nauhoitettuja luontoääniä muun muassa hoitolaitoksille. Luonnonäänien on havaittu vaikuttavan erityisesti muistisairaisiin vanhuksiin.

– Hoitokodista on kerrottu, että kun veteraanien kanssa on kuunneltu äänitteitä, niin heiltä on putkahtanut esiin aivan uskomattomia muistoja elämän varrelta. He kertovat kalareissuista, kun kuikat lauloivat ja muistoista suomalaisessa luonnossa. Luonnonäänet ovat erittäin hyvä apuväline myös rentoutumiseen ja terapiatyöhön.