Uudet vaalipiirit ovat haaste puolueille ja ehdokkaille

Kaksi uutta vaalipiiriä näkee eduskuntavaaleissa päivänvalon. Entiset Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiirit yhdistyvät Savo-Karjalan vaalipiiriksi ja Etelä-Savon ja Kymen vaalipiireistä muodostuu Kaakkois-Suomen vaalipiiri. Uudistus muuttaa niin vaaliasetelmia, kampanjointia kuin puolueiden välisiä voimasuhteitakin.

Kotimaa
grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Vaalipiiriuudistus hyödyttää pienpuolueita, koska ns. piilevä äänikynnys alenee. Viime eduskuntavaaleissa puolueen piti kerätä Etelä-Savon vaalipiirissä 14 prosenttia kaikista äänistä saadakseen ehdokkaansa eduskuntaan. Uudessa Kaakkois-Suomen vaalipiirissä paikan pitäisi irrota 5,5 prosentin äänisaaliilla.

Vihreiden kerimäkeläinen kansanedustajaehdokas Heli Järvinen riemuitsee tilanteesta.

– Tämä on ihan potenssiin kuusi verrattuna viime vaaleihin, koska nyt meiltä menee vähintään yksi ehdokas läpi. Se on samalla äänestäjälle oikeusturvakysymys, eli hän saa äänellään todella vaikutusta aikaan.

Tapaus Tarja Cronberg

Vihreille vaalipiiriuudistuksella on erityinen merkitys historiallisista syistä. Vuoden 2007 vaaleissa Pohjois-Karjalassa paljastui, millaiseen epäoikeudenmukaisuuteen korkea äänikynnys voi johtaa.

Vaalipiiristä valittiin kuusi kansanedustajaa. Vihreiden ehdokas Tarja Cronberg ei päässyt läpi, vaikka hän sai alueella toiseksi eniten ääniä, 7 804 kappaletta. Läpi päässeistä heikoin kannatus oli SDP:n Lauri Kähkösellä. Hänelle kansanedustajan paikka irtosi 4 391 äänellä.

Cronbergin kohtalon sinetöi kaksi asiaa. Se, että hän oli vuonna 2007 Pohjois-Karjalassa vihreiden ainoa vetonaula ja se, ettei hänen puolueellaan ollut sopivaa vaaliliittoa Pohjois-Karjalassa. Tapaus Cronberg johti vaalipiiriuudistuksen toteuttamiseen.

Kukaan ei halua heittää ääntään hukkaan

Korkea äänikynnys vaikuttaa äänestäjien käyttäytymiseen, koska ihmiset eivät halua ääntensä menevän hukkaan. Äänikynnys on kalvanut Pohjois-Karjalassa vuosikymmenten ajan vasemmistoliiton kannatusta, arvelee puolueen Savo-Karjalan piirin toiminnanjohtaja Jaakko Turunen.

– Esimerkiksi tuolla Pohjois-Karjalan puolella meille on tultu suoraan sanomaan, että ei äänestetä vasemmistoliittoa, koska sieltä listalta ei kuitenkaan kukaan mene läpi.

Turunen uskoo, että uudessa vaalipiirissä vasemmistoliitto voi saada läpi ehdokkaan myös Pohjois-Karjalasta.

Uudistuksella haittapuolia

Uudistus saattaa joissain suhteissa myös heikentää demokratiaa. Se muun muassa muuttaa puolueiden tekemää ehdokasasettelua oleellisesti. Vielä viime vaaleissa keskustalla oli nykyisen Savo-Karjalan vaalipiirin alueella 28 ehdokasta. Nyt heitä on vain 16, vaikka alueella on 32 kuntaa.

Eduskuntaan pyrkivä keskustan Pohjois-Savon piirin varapuheenjohtaja Antti Kivelä murehtiikin asiaa.

– Siitä seuraa se, että meille jää merkittäviäkin alueita ja kuntia, joissa ei ole sitä niin sanottua omaa ehdokasta. Tämä saattaa vaikuttaa äänestysaktiivisuuteen, jos ihmiset eivät koe, että heitä edustaisi joku.

Keskustan Pohjois-Savon piirin toiminnanjohtaja Kimmo Valta puolestaan arvelee, että uusi vaalipiiri saattaa johtaa äänten keskittämiseen. Äänestäjä haluaa mieluiten olla voittajan puolella. Siksi hän saattaa suosia alueellisesti vahvoja ehdokkaita.

Perussuomalaisilla on Etelä-Savossa nyt yli puolta pienempi ehdokasjoukko kuin edellisissä vaaleissa. Kun ehdokkaita on vähän ja välimatkat entiseen vaalipiiriin verrattuna kolminkertaiset, puolueen on entistä vaikeampi tavoittaa potentiaalisia kannattajiaan.

– Kyllä 16 käsiparia poimii enemmän marjoja kuin kuusi, tuumaakin perussuomalaisten Etelä-Savon piirin puheenjohtaja Raimo Heinänen.

Heinänen arvelee, että syrjäseutujen edustus eduskunnassa saattaa heiketä vaalipiiriuudistuksen seurauksena.

– Väkimäärältään isommat alueet voivat viedä enemmän paikkoja kuin pienemmät alueet, kuten Etelä-Savo.

Ehdokkaille kampanjat käyvät entistä työläämmiksi ja kalliimmiksi. Jos ehdokas haluaa kattaa lehtimainonnalla koko Kaakkois-Suomen vaalipiirin alueen, ilmoituksia pitäisi laittaa 7–8 lehteen.

– Jos vertaa uuden vaalipiirin ehdokasta Keski-Suomen vaalipiirin ehdokkaaseen, niin meillä on yli seitsemänkertaiset kustannukset pelkästään jo lehti-ilmoittelussa, heittää perussuomalaisten savonlinnalainen ehdokas, kansanedustaja Kaj Turunen.

Heimorajat vaikuttavat yhä

Kaakkois-Suomen vaalipiiri ulottuu kolmen maakunnan alueelle: Kymenlaaksosta Etelä-Karjalaan ja Etelä-Savoon. Vanhat heimorajat, niihin liittyvät ennakkoluulot ja alueelliset eturistiriidat vaikuttavat sekä äänestäjien että poliitikkojen käytökseen.

Kysyin monilta kotkalaisilta markkinatorilla: ”Olisitko valmis äänestämään eteläsavolaista ehdokasta?” Useimmat jututtamistani ihmisistä vastasivat samaan tapaan kuin eläkepäiviään viettävä Esko Torkkel.

– En missään tapauksessa. Ei ne kyllä Kotkan asiaa aja. Kyllä mikkeliläinen ajaa Mikkelin asioita.

Demareiden riveistä eduskuntaan pyrkivä Harri Helminen kertoo omasta puolestaan näin:

– Olen sanonut reilusti ja rehellisesti, että jos pääsen eduskuntaan, niin olen siellä Kouvolan ja Kymenlaakson asiamiehenä. Minun kampanjanikin kohdistuu ennen muuta tähän alueeseen.

Kaakkois-Suomessa ja Savo-Karjalassa on paljon poliittisia vaikuttajia, jotka haikailevat vanhan vaalipiirijaon perään. Keskustan Pohjois-Savon piirin toiminnanjohtaja Kimmo Valta sanoo, että vanha vaalipiirijako olisi pitänyt säilyttää, mutta sen vinoutumia olisi täytynyt oikaista valtakunnallisella tasauspaikkajärjestelmällä.

Suurissakin puolueissa on myös niitä, jotka kannattavat tehtyä vaalipiiriremonttia. Savo-Karjalan kokoomuksen toiminnanjohtaja Eeva-Liisa Perki-Latvaniemi on yksi heistä.

– Tämä on hyvä asia täällä Savo-Karjalassa. Se alentaa äänikynnystä ja äänestäjän kuluttajansuoja on tässä parempi, ja se lisää demokratiaa, hän sanoo.

Vaalit näyttävät käytännössä, mitä Kaakkois-Suomen ja Savo-Karjalan uudesta vaalipiirijaosta seuraa. Tulokset ratkaissevat sen, laajennetaanko vaalipiiriremonttia muualle Suomeen vastaavalla mallilla. Keskustelua on käyty muun muassa siitä, pitäisikö Satakunnan vaalipiiri säilyttää vai ei.