Lelusepän käsissä puusta jalostuu unelmia ja seikkailuja

Petäjäveden Kintaudella Puupiippolan verstaassa puuleluja on syntynyt jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan. Verstaassa ahkeroiva leluseppä Eila Manerus kertoo, että viihtyy työnsä ääressä ja päivä, jolloin ei lelua synny, ei ole hyvä päivä.

ilmiöt
Puuleluja.
Timo Hytönen / Yle

Lelusepän pajassa tuoksuu sahanpurulta ja vasta sahatulta lankulta. Hyllyillä ja seinillä on erilaisia valmiita ja puolivalmiita leluja: ritarilinnoja, hevosia kärryineen, tukkiautoja ja prinsessoita.

Kansakoulussa olin kateellinen pojille, jotka saivat tehdä mukavia puutöitä.

Eila Manerus

Puupiippolan emäntä ja puulelujen tekijä Eila Manerus tunnustaa viihtyvänsä pajassaan. Puutyöt kiehtoivat häntä jo pienenä kansakoulutyttönä.

– Sen ainakin muistan, että kansakoulussa olin kateellinen pojille, jotka saivat tehdä mukavia puutöitä. Minun piti virkata sukankantoja, jotka ei taida vieläkään oikein onnistua. Tai patalappuja, vai mitä ne olikaan. Olen paremmin aina pitänyt poikien käsityöstä, Manerus kertoo.

Puuleluja.
Timo Hytönen / Yle

Puupiippolan lelupajan taival alkoi 28 vuotta sitten ja tuotannossa on edelleen myös se ensimmäinen tuote: Piippolan navetta, jossa pääsee asettelemaan lehmiä ja muita kotieläimiä omille paikoilleen navetassa ja sen pihamaalla.

Ajatus ensimmäisestä tuotteesta ja lelusepäksi ryhtymisestä syntyi Eilan mukaan kuin itsestään.Leikkiminen ja itse tehdyt lelut kuuluivat maalla kasvaneen lapsen arkeen.

Joskus tuntuu, ettei hennoisi ryhtyä sahaamaan kun puun muodot ja värit on niin hienoja.

– Olen maalta kotoisin ja leikin itse tehdyillä käpylehmillä. Navetan ja lehmien malli oli valmiina päässä kun aloin suunnittelemaan Piippolan navettaa. Se oli helppo aihe aloittaa lelujen teko. Taidan itsekin olla lapsellinen ihminen, kun leikkimisen ja lelujen ajatus tuntuu edelleen luontevalta, hän naurahtaa.

Puu insipiroi materiaalina

Puuseppä Eila Manerus.
Timo Hytönen / Yle

Lelusepälle puu on tärkeä ja itsestäänselvä lähtökohta. Joskus materiaali antaa myös suoraan aiheen käytölleen.

– Puu inspiroi ja sitä on ihanaa käsitellä. Se on ihana materiaali, jota on todella monessa muodossa. Joskus ihan tuntuu, ettei hennoisi ryhtyä sahaamaan kun muodot ja värit on niin hienoja. Puu on monta kertaa inspiroinut. Esimerkiksi rasiaa tehdessä, jos puun syyt on olleet kauniita siinä kannessa, niin niitä ei ole kannattanut mennä maalaaman ja pilaamaan sitä kautta.

Onneksi on lapsia, jotka haluavat käyttää mielikuvitusta ja tykkäävät puuleluista.

Lasten leikin muutos mietityttää leluseppää. Se, että leikki häviäisi kokonaan digitaaliseen maailmaan ja esimerkiksi älylaitteisiin ei kuitenkaan pelota.

– Onneksi on monenlaisia lapsia. On sellaisia, jotka tykkää kännyköidä näpytellä ja sekin on kai tärkeää. Mutta onneksi on sellaisiakin, esimerkiksi päiväkodeissa, jotka haluavat käyttää mielikuvitusta ja tykkäävät näistä. Olen ajatellut, ettei kaikkien tarvitse tykätä puuleluista, koska enhän ehtisi tehdä niin paljon, että kaikille riittäisi.

Lapset antavat ideoita

Puuhevosia.
Timo Hytönen / Yle

Lapset esittävät myös toiveita. Lelusepän tuotekehittely on näihin toiveisiin vastaamista. Lapsille lelujen maailma on tosi ja hyvin käsinkosketeltava.

– Esimerkiksi Piippolan navetasta moni lapsi on tullut markkinoilla sanomaan, että mihinkä ne vaari ja muori pissii? Eli vielä on se hyyskä tekemättä ja esimerkiksi maitolaituri. Toiveita on oikein lista, jotka pitäisi joku päivä tehdä, että kyllä ne jonain päivänä sinne myös hyyssin saavat.

Kyllä ne jonain päivänä sinne myös hyyssin saavat.

Jotkut aiheet ja teemat tuntuvat lasten leikeissä elävän vuodesta toiseen, kuten ritarilinnat, prinssit, prinsessat ja nukkekodit.

– On varmaan niin, että siinä leikitään arkea, sitä omaa elämää. Eli siinä ei tarvitse olla mitään erikoista. Leikin viehätys on siinä.

Unelma oman kodin arjesta saattaa silloin olla ikään kuin veistettynä nukkekodin seiniin.