Suomalaistutkimuksen tavoitteena maailma ilman älylaitteita

Suomalaiset yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat aloittaneet laajan tutkimushankkeen, jonka tavoitteena on vapauttaa ihmiset kännyköiden ja tablettien räpläämisestä ja siirtää tiedonkulkua yhä enemmän ympäristöön.

Kotimaa
Nuori nainen käyttää kännykkää metroasemalla.
Nuori nainen käyttää kännykkää metronasemalla.Juri Kochetkov / EPA

Tutkimushankkeen projektipäällikkö Vesa Pentikäinen Teknologian tutkimuskeskus VTT:ltä kertoo, että ryhmään kuuluu teknologian, muotoilun ja kaupan asiantuntijoita eri puolilta Suomea. Ryhmä haluaa pysäyttää kehityksen, jossa ihmiset joutuvat jatkuvasti näpräämään älylaitteita ja isot yritykset hallitsevat tietojamme.

– Haemme uusia tapoja olla vuorovaikutuksessa digitaalisten sisältöjen kanssa. Nyt se tapahtuu kännyköiden, tablettien ja muiden laitteiden välityksellä, mutta me haluaisimme laitteet pois – jopa kokonaan. Tavoitteena on elinympäristö, jossa ihmiset voivat kulkea vapaina älylaitteista. Palvelut olisi integroitu ympäristöön, jossa eletään ja toimitaan. Ne ilmaantuvat ja ovat tarjolla silloin, kun niitä tarvitaan. Ja ne häipyvät pois häiritsemästä näkymättömiin, kun niitä ei tarvita, Pentikäinen kuvailee.

Hankkeessa ovat mukana VTT, Tampereen teknillinen yliopisto, Lapin yliopisto, Oulun yliopisto, Aalto-yliopisto sekä ajatushautomo Demos Helsinki. Tekes rahoittaa hanketta: puolitoista vuotta kestävään ensimmäiseen vaiheeseen rahaa on saatu yli 2,3 miljoonaa euroa.

Älytarroja ympäristössä, mummon varjo seinässä

Pentikäisen mukaan ryhmän näkemyksen mukaiset älylaitteettomat palvelut ja tiedonkulku olisivat mahdollisia jo lähivuosina. Teknologia on jo olemassa. Tämän tyyppisissä palveluissa voitaisiin hyödyntää esineiden internetiä ja painettua älyä, jossa suomalaiset ovat maailman kärkeä.

Esimerkiksi busseissa voisi olla tarroja tai pintoja, joiden kautta pystyisi saamaan tietoa ilman jatkuvaa älylaitteen tarkistamista. Kotona voisi olla seinä, jonka kautta voisi aistia tapahtumia toisesta tilasta, esimerkiksi kaukana asuvan iäkkään vanhempansa kotoa.

– Haemme kommunikoinnin sulauttamista ympäristöön tai sen tukemista ympäristön avulla. Ympäristöön sijoitetut sensorit ja ympäristön älykkäät pinnat voivat tuoda myös lisää syvyyttä ja ulottuvuuksia yhteydenpitoon. Voidaan ikään kuin aistia, mitä toisessa tilassa tapahtuu, vaikkei olla aktiivisessa puhelinyhteydessä tai videoyhteydessä siihen toiseen paikkaan, Pentikäinen kertoo.

Tavoite on, että jo puolen vuoden sisällä ryhmä voisi esitellä ensimmäisiä esimerkkejä palveluista, joilla älylaitteista tehtäisiin tarpeettomia. Tähtäin on kuitenkin viiden vuoden päässä, jolloin niitä olisi jo laajemmassa käytössä, jos tutkijoiden visio toteutuu. Tutkimusryhmä etsii nyt yhteistyötä myös alan yritysten kanssa. Tarkoitus on rakentaa ns. gadget free lab, eli laitevapaa laboratorio, jossa uusia malleja testataan.

Kansalainen itse tietojensa hallitsijana

Tutkimushankkeen projektipäällikkö Vesa Pentikäinen kertoo, että tavoite on myös saada kansalaista itseään koskeva data hänen omiin hyppysiinsä.

– Käsittelemme dataomistajuutta eli kuka sensoridatan omistaa. Tällä hetkellähän isot korporaatiot ja isot ekosysteemit – googlet ja applet – olettavat saavansa sen ilmaiseksi, kun tarjoavat tietoja vastaan erilaisia palveluja. Miten saisimme aikaan tilanteen, jossa käyttäjäkansalainen olisi oman datansa omistaja ja hallitsija? Ja pystyttäisiin kuitenkin takaamaan, että se data on tarvittaessa avoimena, jos käyttäjä itse kokee saavansa siitä lisäarvoa.

Maallikosta ryhmän tulevaisuudenvisiot älylaitteettomasta elämästä voivat tuntua melko kaukaisilta. Pentikäinen kuitenkin muistuttaa, miten nopeasti teknologia on kehittynyt ja kehittyy edelleen.

– Tämähän on jonkinlainen epänormaali välivaihe tässä teknologisessa ympäristössä, että me nyt puristellaan näitä pieniä älylaitteita ja tihrustetaan pieniä ruutuja ja tehdään mikromotorisia liikkeitä, jotka vetävät lihakset ja niskat jumiin, Pentikäinen arvioi.