1. yle.fi
  2. Uutiset

Vuoden luokanopettaja pitää kuria, mutta ei usko jälki-istuntoon

Palkittu lahtelaisopettaja seuraa kollegoidensa työtä ja ottaa heiltä vaarin parhaista vinkeistä. Katja Järvisen koulussa rangaistaan vain harvoin jälki-istunnolla.

ilmiöt
Katja Järvinen oppilaidensa ympäröimänä.
Taavi Salmivaara / Yle

Katja Järvisestä valinta vuoden luokanopettajaksi on tuntunut siltä, kuin 38-vuotissyntymäpäiväjuhlat jatkuisivat edelleen.

– Arvostan tätä työtä, ja on hienoa, että tällaisia kunniamainintoja jaetaan. On hienoa, että koulumaailmasta tulee positiivisia uutisia ja nostetaan luokanopettajuutta. Ne, jotka opettajana toimivat, tekevät työtä sydämellään.

Lahtelaisessa Myllypohjan koulussa luokanopettajana työskentelevälle Järviselle ammatinvalinta ei ollut itsestäänselvyys. Opettajan ammatti on koko ajan kovien leikkausten edessä. Poliittisesti tehdään ratkaisuja, joissa koulumaailma nähdään helppona säästokohteena, Järvinen pohtii.

Olemme täällä lapsien vuoksi

Katja Järvinen

Järvinen on toiminut kymmenen vuotta opettajana. Sinä aikana opettajuus on muuttunut kiireisempään suuntaan ja mukaan on tullut erilaisia oheistehtäviä.

Opettaja on kuitenkin kutsumusammatti, jossa työt kulkevat väkisin myös kotiin. Kahden lapsen äitinä Katja Järvinen pyrkii hengähtämään hetken työpäivän ja kotiarjen välissä.

– Opettajuus saa kehittyä, mutta täytyy muistaa, että me olemme täällä lapsien vuoksi. Välillä tuntuu, että oheistöitä on niin paljon, että se raastaa sitä opetustyötä.

Opekaan ei osaa kaikkea

Katja Järvinen pyrkii olemaan oikeudenmukainen, inhimillinen ja lapsen arjessa läsnäoleva. Opettajan tehtävänä on opettaa, kasvattaa ja tukea oppilasta saamaan valmiuksia elämään.

Myös opettajalla on asioita, joita voi opetella.

– Aina täytyy oppia lisää. Meidän koulussamme on samanaikaisopetusta, kaksi luokkaa on laitettu yhteen ja luokassa on kaksi opettajaa. Sitä olisi mielenkiintoista kokeilla, kunhan saisi sopivan persoonan pariksi. Tässä näkee paljon toisia opettajia ja heiltä pääsee kopioimaan asioita, jotka ovat käytettävissä omassa opetustyössä.

Järvisen haave on lähteä ulkomaille kokeilemaan vaihto-opettajuutta.

– Perhetilanne vain on tällä hetkellä se, että täällä ollaan. Se on ehkä tulevaisuuden haaveita.

"Lapsi soittaa itse kotiin ja kertoo, mitä on tapahtunut"

Opettajaksi ryhtyminen ei ollut Järviselle itsestäänselvyys. Opiskeluaikana asia alkoi kirkastua, ja vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa antoi suuntaviivoja elämään.

Myös partioharrastus on antanut mahdollisuuden kokeilla ryhmänhallintataitoja.

– Joskus ajattelin, että en halua koskaan opettajaksi, vaikka minulla oli ihana opettaja kakkosluokalla. Toivoin, että olisin kuin hän. Mietin myös mediaa ja toimittajan töitä. Kävin sitä hetken lukemassa ja huomasin, että se ei ole minun juttuni.

Omat opettajat vuosien varrella ovat olleet esikuvia, ja heiltä on tullut ammennettua oppeja, joita Järvinen nyt jakaa omille oppilaille.

Lapsi soittaa itse kotiin ja kertoo mitä on tapahtunut. Sitten opettaja juttelee vanhemman kanssa.

Katja Järvinen

– Paljon on sellaisia persoonia, joita muistelee hyvällä. Edelleenkin tavatessa jään juttelemaan heidän kanssaan.

Opettajuus on kasvatusammatti. Vastuu on vanhempien lisäksi koululla.

Vuoden luokanopettajan koulussa annetaan jälki-istuntoja harvoin. Jälki-istunto ei ole lahtelaiskoulussa paras rangaistuskäytäntö, pikemminkin oppilas ja opettaja käyvät kasvatuksellista keskustelua, hän selventää.

– Meillä täällä on hyvä käytäntö. Lapsi soittaa itse kotiin ja kertoo, mitä on tapahtunut. Sitten opettaja juttelee vanhemman kanssa. Suosittelen lämpimästi mallia muillekin kouluille.

Opettajalla ei saisi olla suosikkeja

Mitä paremmat suhteet koululla on vanhempien kanssa, sitä paremmin luokka oppii ja lapsi saa positiivista kannustusta kotona sekä koulussa.

– En ole kokenut kurinpitoa ongelmana. Jos opettaja on aidosti mukana, lapset ottavat opettajan aidosti vastaan.

Oppilaiden kirjo asettaa opettajalle haasteita ja kaikille oppilaille on vaikea saada aikaa riittämään yhtälailla. Isoissa luokissa on lapsia, jotka tarvitsevat erilaista tukea.

– Välillä miettii päivän jälkeen, olenko osannut tukea oikein ja olenko pystynyt antamaan sen verran tukea kuin tämä lapsi olisi tarvinnut ja ansainnut. Se on vaikeaa.

Myös oppilaiden kehityksen arvioiminen mietityttää.

– Arvioiden tekeminen oppilaista on aina vaikeaa. Se, että annat numeron ja arvioit lapsia ei vain tule itsestään. Mutta se on kuitenkin osa työtä.

Jos opettaja ei ole oikeudenmukainen, se muistetaan

Katja Järvinen

Opettajan tulee olla oikeudenmukainen eikä suosikkioppilaita saisi olla. Oppilaiden erilaisuus asettaa opettajan tilanteeseen, jossa jotkut lapset koskettavat erityisellä tavalla.

Vuoden luokanopettaja Katja Järvinen toivoo näkevänsä koulussa persoonia, joilla on yhtäläiset mahdollisuudet kaikkeen, myös puheenvuoroon.

– Se johtuu siitä, että tekee lasten kanssa paljon työtä tai antaa paljon tukea. Sitä kautta oppii tuntemaan lapsen ja hänen perheensä. Jos opettaja ei ole oikeudenmukainen, se muistetaan ja sitä muistetaan hirveän pahalla.

Kiusaamiselle ei

Opettajat näkevät osan kiusaamisesta, mutta eivät aina kaikkea. Opettaja rohkaisee lapsia kertomaan huolistaan ja kokemistaan vääryyksistä.

Kaikki tapahtumat eivät ole kiusaamista.

– Joskus lapset piilottavat asiaa, ja se on heille vaikea tuoda julki. On myös sellaisia asioita, jotka ovat aina olleet koulumaailmassa. Tulee pikkukinaa, sanomista ja lällättelyä.

Pienet kärhämät ovat osa pienten ihmisten kouluarkea, ja ne pitää käydä läpi.

– En sano, etteikö kiusaamista tapahtuisi. Siihen pitää puuttua ja ottaa vakavasti. Kaikki keinot tulee ottaa käyttöön, jotta lapsilla olisi turvallista olla koulussa.

Lahteen vuoden luokanopettajan valinta on tullut kaksi kertaa aiemmin, vuosina 2002 ja 2008.

– Lahdessa on hyvä osaaminen. Täällä on hyvät opettajat ja hyviä kouluja. Täällä selkeästi osataan tehdä jotain oikein, riemuitsee Katja Järvinen.

Lue seuraavaksi