Frisbeegolf vie freelance-näyttelijänkin mennessään

Kome miespuolista näyttelijää kiertää frisbeegolfrataa Helsingin Talissa. Ryhmän nimi on Kulttuurillinen liitokiekko. Kiekkoporukan mukaan pääsi Ylen aikaisen toimittaja Paavo Häikiö, joka jututti miehiä muun muassa siitä mistä kiekkoinnostus oikein tuli.

Kuva: Yle/ Paavo Häikiö

Näyttelijä Matti Onnismaa, kierros takana. Paljonko tuli askelia?

– 6557, mutta siinä on aamutoimet mukana. Se kuus ja puoltuhatta varmasti on. Nyt näyttää askelmittari parempia lukemia kuin tuo heitto. Se meni aika päin prinkkalaa. Tää vaihtelee. Kiekko lentää ihan omia polkujaan niin sanotusti. Viimeksi kun kävin, meni paljon paremmin.

Mikä teidät saa heittämään frisbeetä?

– Tämä on ensimmäinen laji elämässäni, johon olen hurahtanut, Matti Onnismaa tunnustaa.

– Vasta 2008 heitin elämäni ensimmäiset heitot, jos ei rantafrisbeetä lasketa. Se vei miehen vaan mennessään.

Elokuvakasvo, näyttelijä Matti Onnismaalla on ikää 55 vuotta. Frisbeegolfin aloittamisessa mikään ikä ei ole este.

– Tän voi aloittaa ihan koska tahansa. Tämä on ihan loistava laji. Mä en lakkaa ikinä kehumasta ja ylistämästä lajia. Tämä harrastus on viime vuosina levinnyt kuin rutto, mikä on hieno asia.

Onnismaan kanssa Talin frisbeegolfrundilla on mukana myös näyttelijä Jouko Puolanto.

– Vähän toi pakka hajos tossa lopussa. Näytti kahden ensimmäisen legin jälkeen ihan kivalta, oli vähän niin kuin ennätysvauhdissa. Mutta sitten tulee aina näitä... minäkin olen jo viiskymppinen ukko, alottanut tämän vasta viisi vuotta sitten. Puuttuu ne kymmenen tuhatta harjoitusta, mitä nyt vaatii laji kuin laji, Puolanto huokaa.

Kuinka usein tulee heiteltyä?

– Näähän käy ukot melkein joka päivä. Minä olen ollut vähän huono tässä. Minulla on ollut kaiken maailman kramppia ja kremppaa kropassa. Mutta joo, mahdollisimman usein. Freelancerillehan tämä sopii hyvin, kun tämä ei vaadi mitään ennakkovarauksia. Soitellaan edellisenä iltana, että onko ketään lähdössä kiekolle ja sitten mennään. Tämähän on mahtavaa, ulkoilua ja yhdessäoloa, sanoo Puolanto.

Näyttelijä Santtu Karvonen, sinulla taisi freelancerin toimistopuhelin soidakin tuossa matkalla. Tuliko työkeikka?

– Ei tullut. Ei edes sitä. Aina jos tekee yhtä teatterijuttua, niin tuppaa olee päivät vapaata. Matti Onnismaa sai alunperin ihastumaan frisbeegolfiin. Tämä on sosiaalinen laji ja saa olla ulkona ja onhan tässä tällaista pientä kisailuhenkeä ja oman kehityskaaren seuraamista, jos ja kun sellaista tapahtuu aika ajoin.

Mikä lajissa on se palkinto, jos kierroksen 60:stä heitosta pari onnistuu?

– Sitten kun se sujuu hyvin ja mielessään ennalta nähdyt heitot onnistuu, niin se palkinto siitä on niin suuri, että jaksaa myös tällaiset kökkö-kierrokset, Karvonen toteaa.

– Mä olin töissä Turun kaupunginteatterissa seitsemän vuotta sitten ja siellä minut vihittiin tähän lajiin mukaan. Kun palasin takaisin tänne kotiseudulle Helsinkiin, niin rupesin näitä jätkiä repimään mukaan. Tauti on levinnyt ja olen siitä ylpeä, Matti Onnismaa myöntää.

Vapun tienoolla porukka on lähdössä pelaamaan pariksi-kolmeksi päiväksi Ruotsiin asti frisbeegolfia. Tukholman liepeillä Jarvassa on Onnismaan mukaan Euroopan paras, kaunein ja ihanin rata. Luvassa on raakaa urheilua aamusta iltaan, 27 väylää, ylös-alas korkeuserot ovat jopa 50 metriä.