Voittiko väärä urheilujoukkue? Uusi väitöstutkimus paljastaa, mistä tunne johtuu

Paremmuutta urheilussa tutkinut Mika Hämäläinen esittelee filosofian väitöskirjassaan kolme kriteeriä, joiden pitää olla sopusoinnussa, jotta voitto tuntuu kaikista reilulta.

urheilu
Brasilian pelaaja Fred tarrautuu maaliverkkoon sulatellessaan pelin etenemistä saksalaisten hyväksi.
Brasilian pelaaja Fred tarrautui verkkoon sulatellessaan pelin etenemistä saksalaisten hyväksi Belo Horizontessa 8. heinäkuuta 2014. Thomas Eisenhuth / EPA

Väärä urheilija vei kultamitalin, huonompi joukkue voitti - urheilussa on kovin tuttua, ettei lopputulos miellytä kaikkia osapuolia. Urheilun filosofiaan ja etiikkaan perehtynyt tutkija Mika Hämäläinen pohtii tänään Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan, mikä aiheuttaa tunteen väärästä voittajasta, epäreilusta pelistä ja synnyttää kiivastakin jälkikeskustelua.

– Yksi tapaus, joka sai minut kiinnostumaan aiheesta, oli juoksija Caster Semeneyan sukupuoleen liittyvä kohu. Se oli tapetilla vuonna 2009 Berliinin MM-kilpailujen yhteydessä. Tuolloin puhuttiin paljon epäreiluudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Juuri ne ovat teemoja, jotka kiinnostavat filosofian ja etiikan tutkijoita.

Suomen Joni Nikko jahtaa Ruotsin Andre Burakowskya.
AFP / Lehtikuva

Keskustelu ja jopa kiistely lopputuloksesta on Hämäläisen mukaan yleistä erityisesti jalkapallossa. Tämä näkyi esimerkiksi viime kesän jalkapallon MM-kisoissa, jolloin keskustelua käytiin useiden otteluiden jälkeen. Suomalaisia kiihdyttävä laji puolestaan on jääkiekko. Suomi-Ruotsi jääkiekko-otteluiden jälkeen on ollut epäreilu tunne lopputuloksesta useammin kuin kerran.

Kriteerien sopusointu ratkaisee oikean voittajan

Hämäläinen esittelee väitöstutkimuksessaan kolme kriteeriä, eräänlaista mittapuuta, joiden pitää olla sopusoinnussa, jotta kaikille jää tunne oikeasta voittajasta. Nämä kolme mittapuuta ovat virallinen lopputulos, ihanteellisesti tuomaroitu lopputulos ja osoitetut taidot.

Esimerkiksi viime kesän Saksa-Brasilia jalkapallo-ottelu on äärimmäinen esimerkki siitä, kuinka nämä kaikki kolme kriteeriä täyttyivät täydellisesti ja olivat keskenään sopusoinnussa eikä kenellekään jäänyt epäselväksi, kumpi joukkue oli parempi.

Sen sijaan jos joku näistä kolmesta mittapuusta ontuu, jää jälkipyykin pesemiselle tilaa.

Tarkoitus on rikastuttaa keskusteluja ja tarjota johdonmukainen tapa pohtia näitä kysymyksiä

Mika Hämäläinen

– Esimerkiksi jääkiekossa epäreilu rangaistuksien tuomitseminen aiheuttaa kiistaa. Jos virallinen lopputulos määrittää voittajan, mutta osoitetut taidot ja ihanteellisesti tuomaroitu lopputulos ovat ristiriidassa, syntyy herkästi erimielisyyksiä jälkikäteen, Hämäläinen selittää.

Työkalut analysoida epäreiluuden tunnetta

Hämäläisen mukaan nämä kolme kriteeriä antavat mahdollisuuden pohtia ristiriitatilanteita tunnetason yläpuolella. Niitä voi hyödyntää kaikki urheilua seuraavat, kun lopputulos kismittää. Näitä olisi syytä pohtia myös, kun laaditaan urheilukilpailujen sääntöjä. Silloin pitäisi tähdätä siihen, että näitten kriteerien välillä valitsisi mahdollisimman suuri sopusointu.

– En yritä panna pistettä keskusteluille tai kiistoille epäreiluudesta tai väärästä voittajasta, vaan sen sijaan näiden kriteerien ja tämän väitöskirjani tarkoitus on rikastuttaa näitä keskusteluja ja tarjota tarkka ja johdonmukainen tapa pohtia näitä kysymyksiä.

Hämäläinen muistuttaa myös, että hänen väitöskirjansa ottaa vain yhden näkökulman paremmuuteen eli miten paras urheilija tai joukkue saadaan selville näiden kolmen kriteerin avulla. Eikä mahdollisimman suuri sopusointu välttämättä tarkoita samaa kuin mielenkiintoinen urheilukisa.

Kriteerien pienoinen ristiriita saattaa tehdä urheilukilpailusta kiinnostavampaa

Mika Hämäläinen

– Mietitään vaikka tilannetta, että Usain Bolt juoksee suomalaisia pikajuoksijoita vastaan, jossa kriteerit olisivat niin selvästi sopusoinnussa keskenään. Paremmuuden selvittämisen kannalta tilanne on ihanteellinen, mutta muita seikkoja ajatellessa, voi olla, että kriteerien pienoinen ristiriita saattaa tehdä urheilukilpailusta kiinnostavampaa.

Hämäläisen laatimat paremmuuden kriteerit eivät selitä myöskään sitä hävinneen joukkueen fanin pettymystä, joka saattaa johtaa tunteeseen epäreilusta pelistä, vaikka syytä ei olisikaan. Silloin ainoa keino taitaa olla katsoa totuutta silmiin. Tätä psykologista haastetta ei filosofian väittelijä tutkimuksessaan käsittele.