Filosofiaa lapsille saippuakuplista

Vanhemmuuden hienoja hetkiä on se, kun lapsen oma sisäinen maailma alkaa aueta sanoin ja teoin. Seuraa ihmettelyä, kysymyksiä, haastamista. Lasten ajattelu kehittyy luonnostaan, mutta ajattelua voi myös harjoitella, vaikka lasten filosofiakahviloissa. Filosofiatuokiot onnistuvat pientenkin lasten kanssa kotona.

Kotimaa
Emilia Lehtinen pitää filosofiakahviloita lapsille
Yle Uutiset

Lasten filosofiakahvilan idea on periaatteessa yksinkertainen: lapset ja aikuiset yhdessä pohtivat, kyselevät ja keskustelevat parin tunnin ajan annetusta aiheesta.

Kyse ei ole vain satunnaisesta ideasta istuttaa lapset yhteen pöytään. Taustalla on Yhdysvalloissa 1970-luvulla yliopistofilosofien ja filosofianopettajien ajattelusta alkanut Matthew Lipmanin perustama Filosofiaa lapsille –liike. Englanninkielisessä maailmassa pedagogiikkaa käytetään esimerkiksi kouluissa, mutta myös päiväkoti-ikäiset lapset tekevät filosofiaa.

Filosofiakahviloissa lasten luontaisesta uteliaisuudesta, maailman ihmettelemisestä ja pohtimisesta tehdään hieman systemaattisempaa. Ajattelua voi myös harjoittaa ja kehittää, sanoo filosofiakahvilat Suomeen tuonut Emilia Lehtinen.

– Kysymistä, argumentaatiota, erilaista asioiden luokittelua ja erottelua. Nämä ovat taitoja, mitä tarvitaan paitsi akateemisessa filosofiassa myös ihan arkipäiväisessä ajattelussa.

Uusia suuria ajattelijoita filosofiakahviloissa ei tehdä. Tarkoitus on tarjota mukava hetki toisten lasten ja vanhempien kanssa, ajatella ja olla yhdessä. Samalla opitaan sosiaalisia taitoja, kuuntelemista ja sitä, että keskustelu voi viedä asioita eteenpäin.

"Kun sä kasvoit aikuiseksi, sanoitko, että hyvästi lapsuus."

Lapsen esittämiin kysymyksiin vastaaminen on yksi hieno osa vanhemmuutta. Moni kammoaa esimerkiksi seksiin liittyviä kysymyksiä, mutta ne ovat itse asiassa helppoja, sillä niihin on olemassa vastaus. Filosofisemmat kysymykset ovat vaikeampia. "Kun sä kasvoit aikuiseksi, sanoitko, että hyvästi lapsuus" pistää jo pohtimaan.

Lasten filosofiaistunnoissa on aina oma teemansa.

– Mitä on kauneus? Se oli selkeästi aihe, joka lapsia kiinnosti. Katsottiin kuvia ja pohdittiin kenen mielestä se kaunis, kenen mielestä ei ja minkä takia ja mitkä ovat ne asiat, jotka tekevät siitä asiasta kauniin. Mitä on onnellisuus? Ympäristö. Mikä on ero ihmisen ja ympäristön välillä? Millaiset asiat ympäristössä ovat eläviä? Mitä on reiluus? Millä tavalla asioita pitäisi jakaa?

Mitä on kauneus? Ympäristö. Mikä on ero ihmisen ja ympäristön välillä? Millaiset asiat ympäristössä ovat eläviä? Mitä on reiluus?

Emilia Lehtinen

Lapsi harrastaa ajattelua, vanhempi toivoo suurta ajattelijaa

Lasten filosofiatuokiot etenevät lasten tahtiin. Keskustelut voivat olla lyhyitäkin ja kun keskittyminen herpaantuu, ollaan valmiita. Nyt lapsi on valmis ajattelija –pistettä ei ole.

Lasten harrastuksissa on puhuttu aikuisten tavoitteiden menemisestä lapsen toiveiden ja edun edelle. Emilia Lehtinen sanoo huomanneessa samaa myös ajattelun harrastamisessa. Aikuinen ajattelee, että minä maksan tämän ja nyt meillä on kivaa täällä yhdessä.

– Tiedän itse, että jos lapset riehuvat muskarissa, niin kyllä se harmittaa. Siksi on kiva, että kun esimerkiksi koululaiset ovat koko lukukauden mukana, niin on enemmän varaa siihen, että joka kerta ei ajatus juokse ja tulee lähinnä pöljäiltyä. Ensi viikolla ollaan sitten skarpimpia.

Otsat kurtussa lasten filosofiakahviloissa ei istuta, vaan hassutella saa, se kuuluu asiaan. Väärin tai tyhmästi ei voi ajatella. Aiheesta kauas karkaaminenkaan tai virheellinen päättelylogiikka ei haittaa, jos kysymykset ovat hyviä.

Filosofiaa voi tehdä vaikka saippuakuplista

Filosofiakahviloita on koululaisille, alle kouluikäisille ja jopa alle 3-vuotiaille. Pienimpien ryhmässä suurin osa osallistujista ei edes puhu paljon, mutta silti heidän kanssaan voidaan päästä ajattelun perusosiin: maailman jäsentämiseen sekä asioiden luokittelemiseen ja nimeämiseen. Pääosassa ovat havainnot, välineinä vaikka saippuakuplat.

– Saippuakuplien avulla mietitään ihan peruskysymyksiä, havaintoja ja aisteja. Millaista tietoa maailmasta saadaan ja mihin voi luottaa? Näen saippuakuplan, läpinäkyvän saippuakuplan, mikä on jännä ominaisuus havainnossa. Hetken se on olemassa ja sitten –phfff – se katoaa. Mihin se oikein meni? Se on jännittävä kysymys.

Antiikin ajattelijat eivät ehkä saippuakuplia puhaltaneet, mutta olevaisen kysymys heilläkin oli keskeinen. Kotona filosofoivien lasten vanhemmille Emilia Lehtisen ohje on yksinkertainen: kuule lapsen kysymykset, vastaa ja kysy itse lisää.

– Yhdessä keskustelu ja pohtiminen, miksi me ajatellaan niin kuin me ajatellaan ja asioiden perusteleminen, se on arjessa lapsen kanssa filosofointia.

Syksyllä filosofiatuokioita tulee myös päiväkoteihin Taiteen edistämiskeskuksena tuella.