Kahle vai kannustaja? – kokeilimme lapsilla aktiivisuusranneketta

Mitä pojat tekevät pihalla: seisoskelevatko he vai tuleeko myös liikuttua? Riittääkö pikkulapsille majanrakennus, taisteluleikit ja arkiliikunta vai pitäisikö lapsille hankkia liikuntaharrastuksia? Mitä lapset tekevät koulussa ja päiväkodissa: istuvatko he päivät pitkät vai liikkuvatko myös? Kokeilimme kuinka lasten liikkumista voi seurata kotioloissa aktiivisuusrannekkeen avulla.

Kotimaa
Lapsia keinumassa
Yle

Suomalaislasten ylipaino on kaksinkertaistunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Joka viides kouluikäinen on ylipainoinen ja alle kouluikäisistäkin joka kymmenes.

Lasten ylipainosta kertovissa uutisissa ja artikkeleissa painotetaan sitä, että tärkeää lasten painonhallinnassa on ennaltaehkäisy: se että liikkumisesta ja terveellisestä ruokavaliosta tulee osa arkea, elämäntapa.

Tutkimusten mukaan suomalaislapset liikkuvat aivan liian vähän. Esimerkiksi alakouluikäisistä vain yksi kolmasosa liikkuu suositusten mukaisesti yli tunnin päivässä. Alle kouluikäisten tulisi liikkua kaksi tuntia. Yli kahta tuntia putkeen ei saisi istua.

Huoli omien lasten liikkumisesta ja omasta vastuustani lasten liikkumisesta innoitti tekemään kokeilun: liikkuvatko lapseni tarpeeksi? Pidänkö vanhempana huolen siitä, että lapset liikkuvat tarpeeksi?

Aktiivisuusranneke innosti lapset juoksemaan korttelia ympäri

Kouluissa ja päiväkodeissa seurataan lasten liikkumista nimenomaan lapsille suunniteltujen aktiivisuusrannekkeiiden avulla. Lapset pitävät rannekkeita tietyn ajan ja tulokset analysoi joko opettaja tai tutkija.

Päätin kokeilla kuinka hyvin tai huonosti markettiranneke sopii pikkulasten liikkumisen mittaamiseen.

Elina Jämsén

Tutkimuskäyttöön suunniteltuja rannekkeita ei kuitenkaan myydä marketeissa, mutta kauppias kertoo, että aikuisten rannekkeita myydään myös lasten ja nuorten käyttöön. Kauppiaan mukaan lapset ovat luonnollinen kohderyhmä, koska heitä kiinnostaa tekniikka.

Päätin kokeilla kuinka hyvin tai huonosti markettiranneke soveltuu pikkulasten liikkumisen mittaamiseen.

Olin varautunut siihen, että joutuisin houkuttelemaan lapsia pitämään rannekkeita kädessään. Mutta kun otin itse käyttöön rannekkeen, 5-vuotias tytär halusi heti samanlaisen omaan käteensä. Varsinaista houkuttelua ei tarvittu. Lupasin kuitenkin pienet palkinnot kokeeseen osallistumisesta.

Kun lapset saivat rannekkeet, kumpikin innostui heti keräämään askeleita ja aktiivisuuspylpyröitä rannekkeisiinsa. 8-vuotias hävisi ovesta ulos ja palasi parin tunnin päästä hiki hatussa – mittari näytti , että korttelin ympäri oli juostu yli 7000 askelta.

Ranneke aiheutti myös askelkateutta ja pahaa mieltä

Alkuinnostuksen jälkeen alkoivat lieveilmiöt: sisarkateus askeleiden määrästä, väittelyt siitä millä tavalla askeleita saa lisättyä mittariin ja lopulta kolmantena päivänä suoranainen sota.

Kolmantena päivänä kotona syttyi suoranainen sota

Elina Jämsén

Koululaista harmitti, että tarhaikäinen oli saanut enemmän askeleita päivän aikana, eikä ymmärtänyt sitä, että päiväkodissa ulkoillaan ja liikutaan enemmän kuin koulussa.

Onneksi koululainen osallistui kokeilun viimeisenä iltana syntymäpäiville, jossa kuuleman mukaan nyrkkeiltiin, pompittiin, riehuttiin ja pelattiin pelejä koko ilta. Aktiivisuutta ja askeleita kertyi ennätykselliset 20 000, mikä oli paljon enemmän kuin pikkusisarella.

Nettisovellus yllätti: lapset liikkuivat ensisilmäyksellä vähän

Muutaman päivän päästä oli aika purkaa rannekkeen keräämät tiedot aktiivisuudesta ja liikunnan määrästä.

Yhdistin rannekkeet tietokoneeseen johdolla, jota pitkin tiedot kulkeutuivat kummallekin lapselle luomaani henkilökohtaiseen profiiliin.

Ensisilmäyksellä näytti siltä, että tulokset olivat surkeat: aktiivisuuutta oli kertynyt vain puolet tavoitteesta ja rankkaa lliikuntaa oli kertynyt todella vähän. Näin vähänkö lapseni liikkuvatkin, vaikka askeleita kertyi mittareihin joka päivä kummallakin noin 12 000– 20 000, paljon enemmän kuitenkin kuin esimerkiksi minulla? Itse harrastan säännöllisesti liikuntaa.

Pyöräileviä lapsia
Yle

Asiantuntija lasten liikkumisesta: Tavoite on saavutettu selvästi

Onneksi olin kutsunut asiantuntijan analysoimaan tuloksia kanssani. Liikuntatieteiden maisteri Jukka Karvinen työskentelee koululaisten liikkumista tutkivassa Liikkuva koulu -hankkeessa. Karvinen on itsekin ollut kirjoittamassa suomalaislasten liikuntasuosituksia.

Aktiivisuusrannekkeessa on kiihtyvyysanturi, joka reagoi käden liikkeeseen ja muuttaa liikkeen askeliksi ja aktiivisuudeksi.

Tietokonesovellus laskee siis kuinka paljon vuorokauden aikana ranneketta käyttävä liikkuu. Ohjelma laskee montako minuuttia jatuntia rannekkeen käyttäjä on liikkunut matalalla, keskitasolla ja korkealla tasolla.

Rasittavan liikunnan lisäksi lapsilla on ollut kevyttä liikuntaa todella paljon pitkin päivää.

Jukka Karvinen

Ohjelma laskee jokaiselle käyttäjälle oman aktiivisuustavoitteen ja jos sen saavuttaa, kone ilmoittaa, että tavoite on saavutettu sataprosenttisesti. Rannekkeita pitäneet lapset saavuttivat keskimäärin puolet tavoitteestaan.

Asiantuntija Karvonen ei kuitenkaan juuttunut koneen laskemiin lukuihin aktiivisuudesta, vaan hän osasi tulkita lapsen liikkumista kokonaisuutena. Sovelluksen avulla voi näet seurata koko vuorokauden ajan aktiivisuutta tunti tunnilta.

Karvonen tarkasteli kummankin lapsen koko vuorokausipiirakoita, eikä pelkästään aktiivsuustavoiteprosentteja tai koneen laskemia minuutteja ja tunteja, jolloin he olivat liikkuneet.

– Hyvältä näyttää. Tavoite on täyttynyt selvästi. Lapsille tulee pitkin päivää liikuntaa riittävästi, asiantuntija sanoo ja vanhempi huokaisee helpotuksesta.

– Näyttäisi siltä, että osa päivän liikunnasta on rasittavaa, terveysvaikutuksiltaan parasta liikuntaa. Rasittavan liikunnan lisäksi lapsilla näyttää olleen kevyttä liikuntaa todella paljon pitkin päivää. Näköjään on menty kävellen kouluunkin, Karvinen kehuu.

Karvisen mukaan juuri kevyen liikunnan eli kohtalaisen fyysisen aktiivisuuden osuus lapsilla on tärkeintä, ja sitä pitäisi olla tunnista kahteen lapsilla päivittäin. Rasittavaa liikuntaa lapsi tarvitsee suositusten mukaan 10-20 minuuttia päivittäin tai vaihtoehtoisesti muutamana päivänä viikossa pidempään kerralla.

Lapset kiipeilemässä
Yle

Asiantuntija: Koulu istuttaa lapsia liian pitkään

Nettisovellus paljastii, että koulu- ja päiväkotipäivien aikana lapset istuivat hyvin pitkiä aikoja kerrallaan.

Kotona lastenohjelmien aikana kummallekin lapselle tulee pitkät istumisjaksot.

– Huolestuttavin aika näyttäisi olevan tuo kouluaika. Koulu istuttaa turhan paljon lapsia paikallaan, toteaa Karvinen.

Koululaisen kaksoistunnit näyttivät olevan pääasiassa istumista, mutta asiantuntijan mukaan pienet jaloitteluhetketkin ovat lapselle hyödyllisiä, vaikka varsinaisia välitunteja ei jokaisen oppitunnin välissä olisi mahdollisuuutta pitää.

Päiväkodissa lapsi liikkui paljon aamu- ja iltapäivien ulkoilujen aikana, mutta keskipäivän ruokailun, lepohetken ja välipalan aikana lapselle kertyi monta tuntia lähes liikkumatonta aikaa.

Lasten liikkuminen on pomppimista ja pyrähtelyä – toisin kuin aikuisen

Hankaluudet lasten liikkumisen selvittämisessä johtuvatkin siitä, että kokeilussa käytetty aktiivisuusranneke on suunniteltu aikuisten liiikkumisen mittaamiseen ja tietokoneohjelmakin on tarkoitettu aikuisten liikkumisen tarkkailuun.

Niimpä ranneke ja nettisovellus eivät anna täysin totuudenmukaista kuvaa lasten liikkumisesta. Lasten liikkuminen kun on hyvin erilaista verrattuna aikuisten liikkumiseen: lasten liikunta on harvoin yhtäjaksoista pitkää suoritusta. Se on pyrähtelyä, hyppelyä, peuhaamista ja kiipelyä.

Ohjelmisto tekee virhetulkinnan, vaikka lapsilla on ollut hyvin aktiivinen päivä.

Jukka Karvinen

– Ohjelmisto tekee tässä virhetulkinnan, vaikka lapsella on tässä ollut selvästi hyvin aktiivinen päivä: lähes 20 000 askelta ja reippaan liikunnan osuuttakin tässä ollut paljon. Hieno päivä, toteaa asiantuntija.

Karvinen kertoo, että lasten liikkumiselle ominaista on noin kuuden minuutin spurtit, joiden jälkeen lapsi luonnostaan hengähtää ja pitää taukoa.

Aktiivisuusranneke mittaa siis käden liikettä, ja esimerkiksi juostessa tai sauvakävellessä kädet heiluvat niin paljon, että kiihtyvyysanturi osaa laskea aktiiviuuden sen mukaisesti. Esimerkiksi puissa kiipelyä, pyöräilyä tai luistelua mittari ei laske liikunnaksi.

Voiko aikuinen tahtomattaan siirtää oman mittaamismaniansa lapseen?

Kokeilu osoitti, että alkuinnostuksen ja terveen kilpailun lisäksi lapsi saattaa kokea mittaamisen ja tarkkailun painostavana. Pettymys on suuri, jos askeleita ja aktiivisuutta ei saakaan rannekeeseen tarpeeksi.

Lapset ovat lisäksi erilaisia: toinen liikkuu luonnostaan paljon enemmän kuin toinen. Toiset lapset ovat myös herkempiä ja kestävät huonommin vertailua ja suoritusten mittaamista sekä tarkkailua paremmin kuin kuin toinen.

Voiko aikuinen vahingossa siirtää oman mittaamismaniansa lapeen ja vastoin tarkoitustaan tappaa lapsen ilon liikkua?

Lasten liikkumista päiväkodeissa tutkiva, liikuntaa tuleville lastentarhanopettajille Helsingin yliopistossa opettava Anna-Liisa Kyhälä miettii hetken.

Jos yhtään vaikuttaa siltä, että liikunnanilo on katoamassa, kannattaa miettiä käyttääkö ranneketta.

Anna-Liisa Kyhälä

– Tämä olikin hyvä kysymys, jota varmasti pitää pohtia siinä vaiheessa, kun tarkastelen tutkimustuloksia. Onhan se tietysti vaarana. Varmaan vanhempienkin pitäisi tarkastella sitä millainen lapsi on luonteeltaan, jos haluaa lapsen liikkumista mitata.

– Jos yhtään näyttää siltä, että mittaamisesta on haittaa lapselle ja liikunnan ilo on katoamassa, niin kannattaa miettiä kannattaako ranneketta käyttää.

Kyhälän tutkimuksessa päiväkotien henkilökunta ja lasten vanhemmat mittaamisen lisäksi myös havainnoivat liikkumista ja pitävät liikkumispäiväkirjaa.

Kyhälä pitää liikunnan tuottamaa iloa jopa merkittävämpänä kuin sen terveysvaikutuksia lapsille.

– Terveysvaikutusten lisäksi tulee liikunnan sosiaalinen puoli, henkinen hyvinvointi, motoriset perustaidot ja oman kehon hallinta liikkumisen avulla.

– Lapsi voi myös löytää oman lajinsa, jota harrastaa myöhemmin.

– Liikunta on kokonaisvaltainen kokemus. Pidän terveysvaikutuksia tärkeämpänä lapsen minäkuvan vahvistumista ja sosiaalisia suhteita.

Asiantuntija: Kysy opettajalta liikkuvatko lapset koulussa

Myös Liikkuvan koulun asiantuntija Jukka Karvinen pitää mittaamista tarpeettomana. Hänen mukaansa vanhempi voi toki kokeilla aktiivisuuden mittaamista ja siitä voi olla apua, jos vanhempi haluaa katsoa missä vaiheessa päivää lapsi liikkuu huolestuttavan vähän.

Jos vanhempia epäilyttää, että mukulat istuvat koulussa ja päiväkodissa liikaa, niin Karvisen mukaan vanhempien kannattaa kysyä asiasta rohkeasti koulusta ja päiväkodissa samaan tapaan kuin muitakin lapsia koskevista asioista.

Entä vapaa-ajalla: pitäisikö aikuisen mittaamisen sijaan jalkautua pihalle katsomaan mitä lapset siellä tekevät?

– Oma arkinen havainnointi on ihan riittävän tehokas tapa, tosin sekään ei ole ihan helppoa, toteaa Karivnen.

– Varsinkin lapsiryhmän tarkkailu on haastavaa. Lapsiryhmä saattaa näyttää liikkuvan paljon, vaikka ryhmässä vain osa liikkuisi paljon ja osa olisi paikallaan.

– Yksi mittari voi olla lapsen motoristen perustaitojen oppiminen ja osaaminen. Eli jos niiden hallinnassa on ongelmia, niin silloin voi olla liikunnassa puutteita.

Lapset pelaamassa jalkapalloa
Yle

Älä panikoi, vaan luota omiin vaistoihisi!

Mitä jos vanhempi ei osaa arvioida ovatko lapsen motoriset taidot kehittyneitä vai eivät? Jos isä tai äiti ei edes tiedä mitä motorisilla taidoilla tarkoitetaan? Mistä voi tietää liikkuuko lapsi tarpeeksi? Karvisen mukaan kannattaa luottaa omiin vaistoihin panikoimisen sijaan.

Lasten yleishyvinvoinnista voi päätellä liikkuvatko he tarpeeksi.

Jukka Karvinen

– Lasten yleishyinvointi on se mistä tämänkin asian voi päätellä. Lapsi on yleensä kunnossa, jos hän ei ole väsynyt ja jaksaa toimia ja leikkiä kavereidensa kanssa.

Karvinen toteaa, että lasten liikkumisesta kuitenkin kannattaa pitää huolta. Tutkimukset osoittavat, että lapset liikkuvat liian vähän ja ylipaino sekä mielenterveysongelmat jopa pikkulapsilla ovat yleistyneet ja näillä on Karvisen mukaan yhteys liikunnan määrään.

Otin kahleet irti lasten ranteista: niin kauan kuin silmät loistavat, lapsi voi hyvin

Itse päätin irrottaa kokeilujakson jälkeen aktiivisuusrannekkeet lasten ranteista. Kokeilu kuitenkin kannatti: minua vanhempana helpotti se, että lapset saavat tarpeeksi liikuntaa ihan normaalina arkena, kun jatkamme samaan malliin eli lapset kävelevät tarhaan ja kouluun, käyvät jumpassa ja uimassa ja ennen kaikkea puuhailevat pihalla kavereiden kanssa omaan tahtiinsa.

Paineita ohjattujen liikuntaharrastusten lisäämiseen ei juuri nyt tuntuisi olevan ja niin kauan kuin posket ovat ulkoilun jälkeen punaiset ja silmät loistavat, niin kaikki on hyvin.

En myöskään halua lisätä lasten stressiä ja paineita liikkumisen suhteen. Jos rannekkeet eivät pidemmän päälle edes kannusta pikku lapsia liikkumaan, vaan päin vastoinlisäävät stressiä, ei mittaaminen tunnu kovin järkevältä.

Opin myös itsestäni sen, että kyttääjäksi minusta ei ole.

Elina Jämsén

Pikkuihmisillä tuntuu muutenkin riittävän tarpeeksi paineita, mittaamista ja kilpailua koulussa, kavereiden ja sisarusten kesken.

Kokeilu osoitti sen, että lapsen arkiliikuntaa voi lisätä hyvinkin pienillä asioilla, kuten kävelemällä tai fillaroimalla kouluun ja tarhaan. Ymmärsin myös, kuinka tärkeää lasten kannustaminen ulkona remuamiseen on ja kuinka arvokkaita yhteiset uimareissut tai metsäretket ovat.

Oli myös ilahduttavaa huomata, että koulussa, päiväkodissa ja iltapäiväkerhossakin lapset liikkuvat enemmän kuin olin alunperin kuvitellut. Tosin monen tunnin istumisjaksot hieman huolestuttavat, mutta onneksi pienikin jaloittelu oppituntien välissä tekee lapselle hyvää, jos joka tunnin välissä ei välitunteihin ole mahdollisuuksia isossa koulussa.

Kokeilun tuloksena opin myös itsestäni sen, että en oikeastaan edes halua tietää kovin tarkkaan, mitä lapset puuhaavat: kyttääjäksi minusta ei ole, vaikka ranneke ja nettisovellus mahdollistaisi jopa lasten aktiivisuuden reaaliaikaisen tarkkailun.