Näkökulma: Museot ketjuuntuvat kuin hampurilaisravintolat

Euroopan tunnetut museobrändit etsivät kilvan uusia yhteistyökumppaneita rahastaakseen nimellään ja kokoelmallaan. Se sopii kaupunginjohtajille, jotka miettivät kuumeisesti, miten erottua muista, kirjoittaa Ylen kulttuuritoimittaja Jonni Aromaa esseessään.

kulttuuri
Jonni Aromaa
Jonni AromaaTiina Jutila / Yle

Malagassa virtaa tällä viikolla cava, espanjalainen kuohuviini. Kaupunkiin avataan kaksi merkittävää ulkomaista taidemuseota, Pietarin Venäläisen museon sivupiste sekä ranskalaisen Centre Pompidoun pop-up-museo. Vielä 2000-luvun alussa Malagassa ei ollut mitään tekemistä.

Malagan lentokentälle laskeutuvat miljoonat turistit valuivat vuosikymmeniä suoraan Aurinkorannikolle käymättä koskaan Malagassa. Kunnanisät hakkasivat päätä seinään. Jotain piti tehdä. Malaga on sentään Picasson syntymäkaupunki.

Ensin Malagan vanha tukkutori muutettiin nykytaidemuseoksi ja sitten kaupunkiin saatiin Picasso-museo Picasson sukulaisten teoslahjoituksen ansiosta. Myöhemmin kaupungissa avattiin vielä espanjalaiseen vanhaan taiteeseen erikoistunut Carmen Thyssen -museo.

Malagan kaupunginjohdossa oli seurattu tarkkaan, miten Pohjois-Espanjassa sijaitseva Bilbao oli lähtenyt uuteen nousuun Guggenheimin taidemuseon ansiosta.

Euroopan museokentällä on käynnissä ennennäkemätön kilpajuoksu, johon osallistuu myös moni muu kuin amerikkalainen Guggenheimin säätiö. Se havittelee itselleen museota Helsingistä Suomen valtion ja Helsingin kaupungin eli veronmaksajien rahoilla.

Helsinki Guggenheim -taidemuseon kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu ratkeaa kesäkuussa, ja Guggenheimin säätiö odottaa, että Helsingin kaupunki tekee päätöksen museon mahdollisesta rakentamisesta vielä tänä vuonna.

Moni eurooppalainen kaupunki on ollut viime vuosina samantapaisen tilanteen edessä kuin Helsinki. Kaupungit kilpailevat keskenään huomiosta, ja kaupunginjohtajien tehtävä on yrittää houkutella paikkakunnalle mahdollisimman paljon uusia investointeja.

Ensin pitäisi yrittää erottua muista, ja tutkimusten mukaan juuri museot näyttävät lisäävän ihmisten mielenkiintoa kaupunkeja kohtaan. Etenkin taidemuseot, joilla on lyödä pöytään vanhan taiteen, modernin taiteen tai nykytaiteen merkkiteoksia. Niitä on esimerkiksi Pariisissa Centre Pompidoulla ja Louvrella, joka syntyi Ranskan suuren vallankumouksen seurauksena, kun hovin taideaarteet haluttiin koko kansan nähtäville.

Kaupunginjohtajan näkökulmasta Centre Pompidoulla, Louvrella tai Guggenheimilla on helpompi ratsastaa kansainvälisissä neuvottelupöydissä kuin esimerkiksi Helsinkiin nousevalla uudella Amos Andersonin taidemuseolla.

Kartta.
Yle Uutisgrafiikka

Malagaan väliaikaisen museon avaavalla Centre Pompidoulla on toinen maailman hulppeista modernin taiteen kokoelmista. Toinen on New Yorkin Modernin taiteen museossa MoMassa.

Ranskan presidentti Pompidoun ideasta 70-luvulla syntynyt kulttuurikeskus avasi nelisen vuotta sitten museon Metzissä, Koillis-Ranskassa. Sitä juhlittiin Ranskan historian ensimmäisenä merkittävänä aluepoliittisena taidemuseohankkeena, ja pian Louvre seurasi perässä. Se avasi museon Lensiin, Pohjois-Ranskaan. Tulevaisuudessa Louvreen voi kävellä sisään myös Abu Dhabissa.

Museoiden laajenemista on perusteltu aluepoliittisena ratkaisuna Ranskan lisäksi myös Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa. Ruotsissa Tukholman Moderna Museet, modernin taiteen museo avasi museon Malmössä ja Isossa-Britanniassa lontoolainen V & A, Victoria and Albert -museo avaa designmuseon Dundeessa Skotlannissa.

Museot tarvitsevat lisätuloja, ja niitä voi yrittää hankkia avaamalla uusia yksiköitä museon nimen käytöstä eniten tarjoaville kaupungeille.

Museoiden sivupisteitä perustetaan myös museolaboratorioiksi. Yhteiskunta on luonut vaateen määrittää koko raskas museolaitos uusiksi, ja uusilla, ”ketterillä” museoilla taidelaitokset voivat yrittää lunastaa uudestaan paikkansa kovenevassa toimintaympäristössä, jossa julkista tukea kaiken aikaa leikataan.

Tunnettua museobrändiä voi käyttää monenlaisena houkuttimena. Pietarin Eremitaasilla on yksi maailman hienoimmista länsimaisen taiteen kokoelmista, museot Kazanissa, Viipurissa ja Amsterdamissa, mutta myös museon nimeä kantava oma hotelli.

Ulkomaille ja maakuntiin avattavat museot lisäävät mielenkiintoa myös emomuseota kohtaan. Samalla koko toimiala pääsee usein vilkkaan ja tunteikkaan keskustelun kohteeksi. Suomessa puhuttiin aiemmin vain Kiasmasta, siitäkin harvoin, ennen kuin Guggenheimin Helsinki-suunnitelmat paljastuivat. Nyt museonjohtajat yrittävät pitää kaksin käsin kiinni siitä nosteesta, jonka keskustelu on synnyttänyt esimerkiksi Suomessa nykytaiteen ympärille.

Eurooppalaisia museoita kartalla
Yle Uutisgrafiikka

Euroopan museoiden kilpajuoksu ja kaupunkien kasvojenkohotuspaineet konkretisoituvat nyt selvimmin Malagassa. Pietarin Venäläinen museo aloittaa toimintansa La Tabacalerassa, Malagan entisessä tupakkatehtaassa ja Pariisin Centre Pompidou panee pystyyn pop-up-museon kaupungin satamaan. Siellä on Malagan kaupungin rakentama kulttuuritila El Cubo, joka on nyt muutettu museokäyttöön.

Malagan Centre Pompidousta tulee ranskalaisen museobrändin uusi käyntikortti ja mallikappale. Toiveissa on, että sellaisia aletaan tilata myös muualle maailmaan.

Väliaikaiseen pop-up-museoon ei tarvita kymmenien miljoonien eurojen investointeja eikä kalliita kansainvälisiä arkkitehtuurikilpailuja. Sitä paitsi museosta pääsee eroon, jos tuli vahingossa ostettua sika säkissä.

Molemmat voittavat, kun kaupunki saa lisää turisteja uusien museoiden avulla ja museot lisätienestejä nimellään ja kokoelmallaan. Ensin pitäisi vain pystyä päättämään, minkä museon kanssa kannattaisi alkaa heilastella.

Malagan Centre Pompidou on avoinna ensin vain viisi vuotta, mahdollisesta jatkosta päätetään myöhemmin. Olé.