Miehet arastelevat nuoria tyttöjä – pedofiilileiman pelko pakottaa jopa isoisät muuttamaan käytöstään

Pelko lapsiin sekaantujaksi leimautumisesta vaikeuttaa miesten suhtautumista nuoriin tyttöihin ja lapsiin. Asenneilmapiiri on kiristynyt niin, että esimerkiksi isoisät pohtivat vertaisryhmässä, miten lapsenlapsia on soveliasta sylitellä.

ilmiöt
Mies ja nainen odottamassa bussia.
Hanna Lumme / Yle

Riski saada pedofiilisyytös voi estää miehiä auttamasta pulassa olevaa nuorta tyttöä.

Ilmiö nousi esiin Ylen nettikeskustelussa. Pelko siitä, että oma toiminta nuoren tytön seurassa tulkitaan seksuaaliseksi teoksi rajoittaa miesten elämää laajemminkin.

Miehet välttelevät kanssakäymistä tyttöjen kanssa – moni esimerkiksi miettii tarkkaan, minne silmänsä suuntaa, jos vastassa on vähäpukeinen teini.

– Etenkin vanhempien miesten on vaikea suhtautua nuoriin tyttöihin ja moni kertoo muuttaneensa käytöstään, vahvistaa Miessakit ry:n isätyöntekijä Ilmo Saneri.

Hollolalainen Saneri vetää työkseen isien ja isoisien vertaisryhmiä. Tyttöjen arastelu on noussut keskusteluissa usein spontaanisti esiin.

– Tämä on suht yleinen keskustelunaihe, ja mitä vanhempi mies, sitä suurempi keskustelunaihe. Seksuaalisuus on lisääntynyt kaikilla osa-alueilla, nuoremmat ovat ehkä kasvaneet siihen, mutta vanhemmille ikäpolville se tuottaa hämminkiä, Saneri muistuttaa.

Yleinen asenneilmapiiri on kiristynyt niin, että vaarit ovat ylivarovaisia suhteessaan lapsenlapsiinsa.

– Isoisät pohtivat, miten he suhtautuvat tyttöihin ja esimerkiksi kuinka vanhaa tyttöä saa pitää vielä sylissä. He sanovat, että on erilaista olla tekemisissä tytön kuin pojan kanssa. Toiset miehet taas kertovat, kuinka ovat olleet ihan vilpittömästi olleet tekemisissä tytön kanssa ja sitten vanhemmat nimittäneet pedofiiliksi.

– Jos miehellä on pelko, että kontaktinotto värittyy seksuaalisesti, niin silloin ollaan vähemmän fyysisessä kontaktissa, Saneri jatkaa.

Miesopettajat pulassa – mikä on sopivaa ja mikä ei?

Sexpo-säätiön toiminnanjohtaja Tommi Paalanen tunnistaa ilmiön.

Toiset miehet taas kertovat, kuinka ovat olleet ihan vilpittömästi olleet tekemisissä tytön kanssa ja sitten vanhemmat nimittäneet pedofiiliksi.

Ilmo Saneri

– Enenevässä määrin kuulee esimerkiksi miesopettajien vaikeuksista toimia tyttöoppilaiden kansa. Kysymys siitä, mikä on asiatonta ja mikä sopivaa, leijuu koko ajan yllä. Opettajat pohtivat esimerkiksi, miten voi koskettaa ja miten leikkiä, ettei tule vääriä tulkintoja.

Paalasen mukaan kyse on asenneilmapiirin muutoksesta, joka on tapahtunut viimeisimmän vuosikymmenen aikana.

– Se välttely ja itsekriittisyys on olemassa. Se johtuu erityisesti siitä, että pelkkä vihjaus asiattomasta puheesta, kosketuksesta tai lähestymisestä, erityisesti tyttöä kohtaan, riittää tuhoamaan miehen uran tai vaikeuttamaan elämää valtavasti, Paalanen toteaa.

Seksuaalirikokset ovat paljon esillä mediassa, enemmän kuin muut rikokset suhteessa lukumäärään. Paalanen muistuttaa, että mielikuva tytöstä uhrina ja miehestä hyväksikäyttäjänä on stereotyyppinen.

– Seksuaalirikokset eivät kohdistu ainoastaan tyttöihin tai ole vain miesten tekemiä. Sitä paitsi vakavat lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset ovat vähentyneet ja trendi on positiivinen, jos netissä tapahtuvaa häirintää ei oteta laskuun.

1990-luvun ja 2000-luvun vaihteessa syntynyt pedofiilipelko elää edelleen vahvana.

Kysymys siitä, mikä on asiatonta ja mikä sopivaa, leijuu koko ajan yllä.

Tommi Paalanen

– Aihe ei ole vielä rauhoittunut, koska media on pitänyt sitä esillä. Myös asiantuntijat ovat ylireagoineet. Meillä oli vuosituhannen alussa ja aiemmin tapauksia, jossa koko järjestelmä sosiaalitoimea ja syyttäjiä myöten lähti isolla profiililla viemään juttuja eteenpäin. Sitten myöhemmin osa jutuista on todettu perättömiksi tai prosessissa on tehty virheitä muun muassa johdattelemalla lapsia haastattelussa, Paalanen kertoo.

Normaalia kanssakäymistä ei tarvitse arastella

Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Seppo Sauro on huolissaan miesten arkailevan käytöksen vaikutuksista lapsiin. Ajatus vaaran yhteiskunnasta on syvällä.

– Leikkipuistossamme ei ole hiekkaa, vaan on turvahiekkaa. Sääli, jos tilanne menee siihen, että arastellaan normaalia kanssakäymistä, mikä on tarpeellista lapsille.

Sauron mukaan esimerkiksi urheiluseurat ovat tehneet paljon työtä sen eteen, että pelisäännöt ovat nuorten harrastustoiminnassa selkeät, esimerkiksi pukuhuonekäytäntöjen suhteen. Aikuisten pitäisi ottaa maalaisjärki käyttöön.

Täytyy luottaa itseensä sen verran, ettei kaikkea toimintaa voi tulkita väärin.

Seppo Sauro

– Täytyy luottaa itseensä sen verran, ettei kaikkea toimintaa voi tulkita väärin, toiminnanjohtaja tähdentää.

Suomalaisessa kulttuurissa ei ole tapana liiemmälti kosketella – siksi Sauron mukaan ei saisi menettää luottamustaan turvalliseen läheisyyteen.

– Lapsella on Suomessa vielä suurempi riski, ettei häntä lähestytä ollenkaan kuin että lähestytään väärissä aikeissa. Moni lapsi elää nykyään niin pienissä perhekuvioissa, että kontaktit muihin aikuisiin olisivat tervetulleita.

Miesten kokemukset esille

Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja on tavoittanut itsensäkin arastelusta.

– Huomasin selittäväni eräälle äidille, miksi tervehdin hänen lastaan, vaikkei hän kysynytkään. Että olemme aiemmin puhuneet pensasaidan läpi hänen ohikulkiessaan, Sauro naurahtaa.

Lapsella on Suomessa vielä suurempi riski, ettei häntä lähestytä ollenkaan kuin että lähestytään väärissä aikeissa.

Seppo Sauro

Myös Miessakit ry:n isätyöntekijä liittyy varovaisten tunnustajien joukkoon.

– Olen 53-vuotias, koen samanalaisia tunteita. Jos kuljen kadulla ja katson vähäpukeista naista, joka on nuori, tulee häpeän tunne. Aikuisen naisen kohdalla häpeän tunnetta ei tule, Ilmo Saneri pohtii.

Julkinen keskustelu kaipaisi enemmän miesnäkökulmaa.

– Mies- ja isätyöntekijänä haluaisin miesten kokemuksia paremmin esiin. Naisnäkökulma on jo mediassa on hyvin esillä. Kauhukertomuksia lapsiin sekaantujista on lehdissä riittävästi, mutta toisenlainen keskustelu puuttuu kokonaan, Saneri huomauttaa.