Tympiikö Aku Ankan mieskeskeisyys? Tällainen on Ankkalinna naisen silmin

Lahtelainen Karita Tuominen pääsi Aku Ankka -lehden sarjakuvakilpailun loppusuoralle nostamalla Ankkalinnan naiset etusijalle. Toimitus yllättyi kilpailun saamasta suosiosta.

viihde
Aku Ankka -sarjakuvalehti.
Yle

Moni suomalainen on kasvanut Aku Ankan toilailuja seuraten. Niin myös lahtelainen Karita Tuominen.

Kun Aku Ankka -lehti pyysi lukijoitaan lähettämään ideoita uusien sarjakuvien pohjaksi, oli Tuominen valmis tarttumaan haasteeseen.

– Jokainen fani luonnollisesti haluaa saada nimensä lehteen, ja jos on vielä mahdollisuus tuottaa lehteen sisältöä, niin ilman muuta.

Tuominen näki kilpailussa samalla mahdollisuuden nostaa esiin epäkohdan, joka ei ole tyypillinen pelkästään Aku Ankalle, vaan sarjakuville yleensä.

– Olen ollut Aku Ankan tilaaja 1970-luvulta ja olen alusta asti ihmetellyt, missä ovat Ankkalinnan naiset. Sarjoissa vilahtavat sillolin tällöin esimerkiksi Iines, Minni ja Mummo Ankka, mutta jos on vaikka kuva väkijoukosta, enemmistö aina miehiä. Niinpä halusin osallistua kilpailuun idealla tarinasta, jonka pääosassa ovatkin Ankkalinnan naiset.

Sarjakuvat ovat osa miesten maailmaa

Sarjakuvat, ja nimenomaan länsimaiset sarjakuvat, ovat perinteisesti olleet miesten temmellyskenttä. Tintti, Asterix, Lucky Luke, Mustanaamio ja Tarzan olivat alusta pitäen pojille suunnattuja sarjakuvia, eivätkä esimerkiksi Korkeajännityksen, Tex Willerin, Flash Gordonin tai Teräsmiehenkään tarinat juuri tyttöjä kiinnostaneet.

150 olisi ollut jo hieno määrä, mutta se, että synopsiksia tuli yli 500 löi meidät suorastaan ällikällä.

Aki Hyyppä

Suomessa julkaistiin aikoinaan muutamien vuosien ajan tytöille Pikku Lulua, mutta tyttöjen sarjakuvia ei yksinkertaisesti ollut, yhtä poikkeusta lukuunottamatta.

– Aku Ankka on ainoa sarjakuvalehti, joka on kiinnostanut alusta alkaen yhtä lailla tyttöjä ja poikia, muistuttaa Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä.

Tämä näkyi myös kilpailussa, sillä osanottajista puolet oli pääkohderyhmässä, eli 7–14-vuotiaissa tyttöjä ja puolet poikia. Osanottajien lukumäärä sen sijaan yllätti lehden toimituksen.

– 150 olisi ollut jo hieno määrä, mutta se, että synopsiksia tuli yli 500 löi meidät suorastaan ällikällä, puhumattakaan siitä, että osanottajat jakautuivat tasaisesti viiden ja puolen vuoden iästä aina 69 vuoteen, Hyyppä sanoo.

Karita Tuominen poseeraa kameralle.
Karita Tuominen osallistui sarjakuvakilpailuun tarinallaan Ankkalinnan naisista. Mikko Tuomikoski / Yle

Helunasta tuli antisankari

Karita Tuominen valitsi tarinansa sankariksi kenties vähemmän tunnetun Heluna Ammun, joka kilpailutarinassa haluaa päästä parempiin piireihin.

Tarina pohjautuu Lahdessa muutama vuosi sitten sattuneeseen tositapaukseen, joka kiehtoi Tuomisen mielikuvitusta.

– Heluna uskoo pääsevänsä kaupungin vaikutusvaltaisten naisten yhdistyksen suosioon ryhtymällä hiihtosankariksi, mutta etenee vilunkikeinoin, ja huonostihan siinä loppujen lopuksi käy. Sijoitin tarinan sen esikuvan mukaan Lahteen.

Aku Ankassa on viime vuosina nähty paljon sarjoja, jotka sijoittuvat muualle kuin perinteiseen Ankkalinnaan. Palaute on ollut hyvää.

– Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää eri murteilla julkaistuja ankkasarjoja, jotka herättivät huomiota myös ulkomailla, kertoo Hyyppä.

Barksin tarinoita tulee ikävä

Innokkaana Aku Ankka -fanina Karita Tuominen on ollut huolissaan lehden ja tarinoiden tasosta. Nykyaika on Tuomisen mukaan lyönyt leimansa myös Aku Ankkaan.

Nykyään tuntuu vähän siltä, että tarinoihin on lisätty turhaa toimintaa, tätä räks ja poks -meininkiä, mutta juonet jäävät perin ohuiksi.

Karita Tuominen

– Vanhat Aku Ankka -tarinat olivat monesti aivan loistavia! Ne olivat monitasoisia ja antoivat paljon pohdittavaa sekä aikuisille että lapsille. Nykyään tuntuu vähän siltä, että tarinoihin on lisätty turhaa toimintaa, tätä räks ja poks -meininkiä, mutta juonet jäävät perin ohuiksi, sanoo Tuominen.

– Ihan niin kuin hyvissä lauluissa oli tarinoissa aikoinaan alku, kehittelyvaihe, huipennus ja loppu. Minulla tuli mieleen nykyinen tietokonemaailma ja tietokonepelit, joissa on paljon toimintaa, mutta ei sisältöä. Mitä tapahtuu, jos lapset eivät saa oikeita tarinoita, vaan pelkästään irrallisia tapahtumia, hän jatkaa.

Päätoimittaja Hyyppä myöntää, että lehden toimituksessa on kiinnitetty asiaan huomiota. Ongelma on se, että Carl Barksin kaltaisia mestarikertojia ei kasva joka oksalla, ei Ankkalinnassakaan.

– Piirroksien tasoon olemme myös kiinnittäneet huomiota, ja olen sitä mieltä, että olemme tällä hetkellä hyvällä tasolla, lähes yhtä hyvällä, kuin 50- ja 60-lukujen kulta-aikoina.

Tarinakilpailun voittaja ratkeaa aprillipäivänä, jolloin äänestysaika netissä loppuu. Silloin nähdään, millaisia tarinoita Aku Ankan suomalaiset lukijat arvostavat.