Sananen - Uuden ajan virpominen

Mistä saa leikata ja mistä ei? Jotkut isät, kaupunkien, eivät anna enää leikata pajunoksia. Perinteet muuttuvat, edessä on uuden ajan virpominen.

Näkökulmat
Mies ja pieni muna.YLE Keski-Suomi / Sanna Pirkkalainen

Keskustelu leikkauslistoista tulee sittenkin! Mistä saa leikata ja mistä ei. Muutamat kaupungit ovat jo kertoneet, että tänä pääsiäisenä ei saa leikata pajunoksia. Lasten virpominen Palmusunnuntaina onkin ollut vuoden piinallisin päivä. Tuntemattomia lyhyitä ihmisiä oven takana. Mutta jos luulit, että nyt koitti täydellinen rauha ja loppuelämän kestävä omissa oloissa nautiskelu, saatat erehtyä.

Pajujen rauhaan jättämistä perustellaan ulkonäköseikoilla. Kun oksa katkaistaan, tulee ruman näköistä. Tällä perusteella arkkitehtiemme kynät pitäisi takavarikoida. Todellisia syitä on kolme ja ne ovat yhtä painavia.

Virpovat lapset ovat saaneet huhujen mukaan palkkioksi paitsi makeisia myös kolikoita. Näistä ei ole maksettu veroa ja nyt se kiertäminen loppuu!

Joku saattaa saada pajunkissasta allergisen reaktion.

Toinen syy on se, että nykylasta ei ole tarkoitettu noin suoraan kontaktiin elävän luonnon kanssa. Kolmas syy kieltää pajunoksien leikkaukset on se, että joku saattaa saada pajunkissasta allergisen reaktion. Sitä riskiä emme voi ottaa.

Leikkauskeskustelu herättää aina tunteita. Moni poliittinen nuorisojaosto ehti jo ehdottaa, että pajunoksan sijaan lapsemme voisivat virpoa selfiekepillä. Se kun löytyy jo valmiiksi kädestä. Verottaja ehti jo innostua, että samalla saataisiin reaaliaikainen valokuva maksetuista palkkioista ja kokonaiskertymästä.

Kukaan ei tiedä kuinka paljon suomalainen rakastaa lapsiaan. Me olemme vuosi vuodelta huolestuneempia lastemme turvallisuudesta. Se näyttäytyy lapsillemme isin ja äitin heikkohermoisuutena ja neuroottisuutena, mutta se on, hyvä lapset, rakkautta. Haluamme pehmusteet leikkipuistojen puihin, jotta pulkkailua voisi vielä harjoittaa. Mutta yksin emme voi teitä enää virpomaan päästää. Lasten kidnappauksen uhka on pääsiäisenäkin joka ovella todellinen, etenkin Holopaisen, ja jokainen tajuaa että karitsaa ei pidä työntää suden nenän alle.

Lapsemme voisivat virpoa selfiekepillä?

Voi Mannerheimin lapset, ja niiden pohjalta noussut suojeluliitto! Ettäkö lapset voisivat sittenkin vielä virpoa. Aseeksi vaan synteettisestä materiaalista tehty vitsa, vaikka uusiokäyttöinen niin sanottu konevitsa - ja yksi huoltaja jatkossa mukaan ovelle. ”Hei vaan, minä olen Reijo-setä ja tyttäreni Peppiina esittää seuraavaksi minuutin kokopitkän perinnelorun Virvon varvon, olkaa hyvä!”.

Ei toimi. Nolous on lapsen silmin niin paahtavaa, että ruokahalu menee. Ei maistu enää edes suklaamuna.

Valtioneuvoston oikeana johtopäätöksenä virpominen on päätetty muuttaa aikuisten yksinoikeudeksi. Ovella on mies miestä vastaan. On aihetta toivottaa munarikasta pääsiäistä. Toisaalta nainen osaa niiin selittää korinsa sisällön, mikä on gluteenitonta ja mikä varmuudella syövyttävänmakuisesta täyskaakaosta loihdittua.

Ovella on mies miestä vastaan. Munarikasta pääsiäistä.

Edelleenkään pajunoksia ei saa leikata. Se on mennyttä Suomea.

Millä virvotaan? Tulet näkemään. Minua on jo tämän pääsiäisen alla virvottu keskellä katua kirjavilla vaaliesitteillä. Pienillä lappusilla ja kokonaisilla lehdillä, jotka saa tötterölle ilmaa halkomaan. Joku virpoo sinivalkeilla suklailla. Toinen puuropussilla, jonka kyljessä ei hymyile eloveenatyttö vaan hyvin syöneen näköinen keski-ikäinen nainen.

Virpomisessa keskeistä ovat edelleen lorut. Niitä riittää itkuun asti.

Touhun logiikka on vain vanhaan trulliperinteeseen käänteinen. Ovelle tullut pelottava noita-akka näyttää ahneelta, mutta antaa heti lorua laskettaessaan namuja ja nekkuja. Mitä se odottaa vastapalkkioksi? Elämmehän sentään markkinataloudessa.

Odottaako nyökkäystä vai peräti jotain.. ääntä? Ja jos annan äänen ilmoille, vaikkapa: menetkös siitä!!, niin riittääkö se?

Maallikkosaarnaaja Maasola