1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Suomen huutokauppakeisari

Esiintymispelosta kärsinyt Huutokauppakeisari: "Nettikirjoittelu pani itkemään"

Venla-palkittu Aki Palsanmäki ei enää lue keskustelupalstoilta itseään koskevia kommentteja, mutta kauppareissuilla hän saa jakaa nimikirjoituksia ja poseeraa fanien kännykkäkameroille ahkerasti.

Kuva: Arvo Vuorela / Yle

Keski-Suomessa, Uuraisilla huutokauppaa pyörittävä Aki Palsanmäki tuskin olisi uskonut vajaa vuosikymmen sitten, että hänellä olisi vielä jonakin päivänä suosittu, oma tv-ohjelma, ja että häntä pyydettäisiin juontokeikoille ympäri Suomea. Tai että hänen nimeään kantavista fanituotteista kilahtaisi euroja firman kassaan, ja nimikirjoituksia saisi jakaa ruokakaupassa käydessä. Näin hänelle kuitenkin on käynyt, monien vaikeuksien jälkeen.

– Kun aloitimme vaimoni Helin kanssa huutokaupan pyörittämisen isäni kuoleman jälkeen, mietimme alkuvuosien jälkeen koko homman lopettamista, koska tavaraa ei tullut myyntiin eikä tuloja ollut edes pakollisiin elinkustannuksiin, Suomen Huutokauppakeisarina tunnettu Aki Palsanmäki muistelee.

Sitten tapahtui jotain, mistä Palsanmäet tuskin olisivat osanneet unelmoida villeimissäkään kuvitelmissa. Heitä pyydettiin tekemään televisiosarjaa omasta työstään. Loppu onkin suomalaista tv-historiaa. Aki pokkasi parhaan tv-esiintyjän Venla-pystin yleisöäänestyksellä tammikuussa.

Kun kierrän huutokauppoja pitkin Suomea, en esitä mitään, vaan olen mikä olen.

Aki Palsanmäki

– Ohjelman myötä minua on pyydetty meklaus- ja jopa juontokeikoille eri puolille Suomea. Juontokeikkoja en ole valitettavasti päällekäisten töiden vuoksi pystynyt tekemään, mutta meklauskeikkoja kyllä. Kauppareissuilla ihmiset tulevat juttelemaan ja pyytämään nimmaria, Aki kertoo suosion seurauksista.

Julkisuudesta on ollut uskomattoman paljon hyötyä yrittäjälle.

– Huutokauppakeisarin mainosarvo yrityksellemme on ollut ihan uskomaton. Kun ennen ei tahtonut saada tavaraa myyntiin ja mietimme jopa huutokaupan lopettamista, niin nyt tavaraa tarjotaan enemmän kuin mitä ehdimme perjantaisin myymään. Myös tavaran laatu on parantunut huomattavasti, Aki sanoo tyytyväisenä.

Arki näkyy ohjelmassa sellaisena kuin se on

Suosiolla ja menetyksellä on myös varjopuolensa. Sen Aki ja hänen Heli-vaimonsa ovat saaneet tuntea jo ohjelman esittämisen alkumetreiltä saakka.

– Me onnettomat mentiin lukemaan netin keskustelupalstaa, ja itkuhan siinä tuli niitä lukiessa, niin ilkeitä ne jutut oli. Tällä hetkellä meistä on turha sinne kirjoittaa, koska emme varmasti lue yhtäkään kommenttia. Mutta vaikka negatiivistakin palautetta varsinkin alussa tuli, pääosin palaute on ollut myönteistä ja ihmiset kehuvat, että ohjelmaamme on mukava katsoa kun olemme aitoja ja tavallisia ihmisiä työssämme, Aki kertoo.

Tällä hetkellä meistä on turha sinne kirjoittaa, koska emme varmasti niitä lue.

Aki Palsanmäki

Mikä sitten on Aki Palsanmäen kansansuosion salaisuus? 

– Jaa-a, tuttu kysymys. Kai se on se, että olen tavallinen työmies. Rehti ja rehellinen ja aito oma itseni. Kun kierrän huutokauppoja pitkin Suomea, en esitä mitään, vaan olen mikä olen. Ja sama se on tv-ohjelmassakin.

– Meidän arki näkyy siinä sellaisena kuin se on. Ja jos mulla on huono päivä, niin se näkyy ihan varmasti. En peittele sitä, vaan silloin räiskyy ja saattaa ärräpäätkin päästä suusta. Ja sitten kun on hyvä päivä, ja olen tehnyt vaikka hyvät kaupat, niin silloin rallatellaan ja mennään hymyssä suin. Nämäkin asiat näkyvät kaikelle kansalle.

Aki on pitänyt oman tyylinsä alusta asti, eikä ohjelman tuotantoyhtiö ole antanut ohjeita esiintymiseen tai pukeutumiseen. Eikä huutokauppakeisari kyllä stailattavaksi suostuisikaan.

– Ei ole tullut tuotantoyhtiöstä mitään ohjeita. Pukeudun niin kuin pukeudun. Arkipäivänä ja töissä on verkkarit jalassa ja t-paita päällä ja sitten kun lähdetään jonnekin kekkereihin niin sitten löytyy puku päälle ja kovat kaulaan. En ole kuitenkaan aikonut alkaa meklata huutokauppoja puku päällä. Se on ehkä muiden kauppiaiden tyyli mutta ei minun tyylini. Me tyhjennämme kuolinpesiä ja vanhoja maalaistaloja, niin siellä on pölyä ja likaa, ja vastaan tulee vaikka minkä näköistä huushollia. Ei sinne mennä ryömimään puku päällä vaan työvaatteissa, Aki tuumaa.

Ensimmäisessä meklauksessa meinasi maljakko tipahtaa lattialle

Huutokauppabisneksessä meklaus on vain jäävuoren huippu, mutta siinä joutuu esiintymään parhaimmillaan usealle tuhannelle ihmiselle. Akille esiintyminen ei ole ollut sisäsyntyistä, saati nautinnollista alusta alkaen vaan hän tunnustaa kärsineensä kovasta esiintymispelosta jo kouluaikana.

– Se on aika jännä homma, mutta minä olin koulussa tosi kova jännittäjä. Jos jouduin luokan eteen vaikka esitelmää pitämään, niin jännitin niin, että hyvä kun paperi pysyi kädessä. Naama oli tulipunainen ja kädet tärisivät, vaikka jouduin vain omalta paikaltani vastaamaan, Aki muistelee.

Kun Aki ja hänen vaimonsa aloittivat vuonna 2006 huutokaupan pyörittämisen, heillä oli vakituisena meklarina sama mies, joka oli tehnyt töitä Palsanmäen huutokaupassa jo Akin isän aikaan.

Ja kolmas meklaus ei enää jännittänyt oikeastaan ollenkaan. Ihmettelen vieläkin, että miten rohkeus on karttunut tämän ammatin myötä.

Aki Palsanmäki

– Puomirannan Martti hoiti meklauksen, ja minä ja Heli tavaran hankinnan ja kirjanpidon. Sitten Martti ilmoitti joutuvansa silmäleikkaukseen, ja hän sanoi sen jo hyvissä ajoin. Hän sanoi että vasaran varteen tarvitaan joku hänen tilalleen. Meille tuli Helin kanssa jo hätä, että mistä me saamme meklarin. Martti sanoi aina minulle, että "ala ite". Olin ajatusta vastaan kynsin ja hampain, sanoin ettei siitä mitään tule, kun olen niin kova jännittämään.

Heli ja Aki koettivat etsiä uutta meklaria Martin sijaiseksi, ja pari ilmoittautuikin olevansa käytettävissä. Kun sitten Martin silmäleikkaus koitti, vapaaehtoiset miehet olivat kaikonneet vähin äänin, eikä Palsanmäen perjantaiseen huutokauppaan ollut meklaria. Tuosta päivästä tulee kuluneeksi ensi kuussa seitsemän vuotta.

– Se oli minun sitten pakko ottaa vasara kouraan. Ensimmäinen meklaus jännitti tosi paljon. Olikohan mulla joku maljakko kädessä, ja ääni vapisi ja kädet vapisivat niin, että meinasin pudottaa sen lattialle monta kertaa, nykyisin vitsejä heittävä supliikkimies kertoo.

Kun hän sai jotenkuten selvitettyä ensimmäisen meklauksensa, toinen ei enää jännittänyt ihan niin paljon.

– Ja kolmas meklaus ei enää jännittänyt oikeastaan ollenkaan. Ihmettelen vieläkin, että miten rohkeus on karttunut tämän ammatin myötä. Parhaimmillaan tavaraa myydessäni silmieni alla ollut yli 3 000 ihmistä eikä se ole jännittänyt yhtään. Joukossa on ollut myös aika arvovaltaisia henkilöitä, muun muassa Lastensairaala 2017 -hankkeen hyväksi järjestetyssä tapahtumassa, mutta ei minua jännittänyt silloinkaan. Kai se työ tekijäänsä opettaa, huutokauppakeisari arvelee.