Kansaa ei tarvitse edustaa kylmiltään - perehdytystä saatavilla

Eduskuntatalo on remontissa ja eduskunta vaalitauolla, mutta Arkadianmäellä ei levätä laakereilla. Henkilökunta valmistautuu jo uusien kansanedustajien saapumiseen.

Kotimaa
Eduskuntatiedotuksen apulaistiedotuspäällikkö Rainer Hindsberg Pikkuparlamentissa
Eduskuntatiedotuksen apulaistiedotuspäällikkö Rainer Hindsbergin haastattelu Pikkuparlamentissa

Uudet kansanedustajat perehdytetään työhönsä. Opastusta valmistellaan parhaillaan kovaa vauhtia eduskunnassa.

Tuoreet edustajat saavat käsiinsä tietopaketin, joka koostuu kansanedustajien käsikirjasta, perustuslaista ja eduskunnan työjärjestyksestä. Ne ovat eduskuntatiedotuksen apulaistiedotuspäällikön Rainer Hindsbergin mukaan olennaisia dokumentteja, joista löytyy tietoa edustajan työstä.

– Miten pyydän istuntosalissa puheenvuoron, miten teen kirjallisen kysymyksen ja kuinka valiokunnissa vaikutetaan, kuvaa Hindsberg edustajille opetettavia asioita Radio Suomen Ajantasan haastattelussa.

Siisti pukeutuminen on kunnioitusta

Pukeutuminen on viestintää. Konkreettisin ohjeistus kansanedustajien pukeutumiseen on Hindsbergin mukaan se, että eduskunnassa pukeudutaan tilanteen mukaan.

– Esimerkiksi valtiopäivien avajaisissa on tumma puku. Sellaisina päivinä, jolloin ei ole täysistuntoa, voi pukeutua vapaammin.

Täysistuntosaliin ei pääse liian vapaassa puvussa.

Rainer Hindsberg

Kysymykseen, saako eduskuntaan tulla farkuissa tai verkkareissa, Hindsberg vastaa, että kyllä voi, mutta täysistuntosaliin ei pääse liian vapaassa puvussa.

– Esimerkiksi miehiltä vaaditaan puku tai vähintään pikkutakki ja kauluspaita.

Apulaistiedotuspäällikkö Rainer Hindsberg luonnehtii, että siisti pukeutuminen viestii eduskuntainstituution kunnioittamisesta. Samoin tekee käytös: täysistunnossa teititellään ja puhe osoitetaan puhemiehelle.

Julkisuus seuraa kansanedustajaa

Kansanedustajan työhön kuuluu julkisuus, ja edustajien vapaa-ajankin tekemiset päätyvät joskus otsikoihin. Edustakuntatiedotuksen Rainer Hindsberg sanoo, että alkuun edustajia pitää neuvoa, miten rajoittaa julkisuutta.

– Jos naiskansanedustaja päättää, että hän haluaa esitellä vaatekaappinsa, lapsensa ja perhe-elämänsä, niin silloin hän päästää median hyvin pitkälle yksityiselle puolelle. Sitä on vaikea kääntää enää toisinpäin tai laittaa ovia kiinni.

Hindsberg toteaa, että kansanedustajat päättävät ja tietävät itse suvereenisti, mitä kannattaa sanoa ja mitä ei.

- Tehtävämme ei ole laittaa sanoja edustajan suuhun. Jonkinlainen sparraus voi olla paikallaan joissain tilanteissa edustajan niin pyytäessä.