Sosiaalipsykologin vinkki: "Politiikassa herkkyys on heikkoutta, hanki henkiset luotiliivit"

Politiikassa toimiminen vaatii paljon. Ainakin hyviä hermoja, monipuolista kiinnostusta asioihin ja rutkasti aikaa, sanoo sosiaalipsykologi Kaarina Mönkkönen Itä-Suomen yliopistosta.

Kotimaa
Eduskuntatalo.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Hyvät hermot ovat politiikan tekemisessä tarpeen. Ketään ei saisi ärsyttää, mutta arvostelu on kovaa, oli millainen henkilö tai mitä mieltä tahansa. Vaatimukset ovat kovat sosiaalipsykologiankin näkökulmasta.

– Sen varmaankin kokenut poliitikko oppii, että täytyy eräänlaiset henkiset luotiliivit rakentaa ylle, ettei vaikutu niin voimakkaasti ihmisten kriittisistä näkökulmista, sanoo yliopistonlehtori Kaarina Mönkkönen Itä-Suomen yliopistosta.

Aktiivista otetta vaaditaan myös, sillä Mönkkösen mukaan eteen tulee aina asioita, joista ei tiedä aluksi mitään. Niihin pitää jaksaa perehtyä.

– Ehkä kaikkein isoin asia, mitä politiikka vaatii, on aika. Sitä tarvitaan kokouksiin, asiakirjojen lukemiseen, edustustilaisuuksiin ja myös siihen, että tunnustellaan eri toimijoilta, puoluetovereilta, virkamiehiltä ja kansalaisilta, että mistä tässä asiassa on kyse.

Päätyvätkö poliitiikan pariin sitten ihmiset, joiden ominaisuudet sopivat luonnostaan politiikan tekemiseen? Mönkkönen uskoo, että näin on. Poliittisista tehtävistä kiinnostuvat aktiiviset ihmiset, jotka tykkäävät olla esillä ja pohtia asioita. Tunneihminenkin pärjää, kunhan pitää järjen tiiiviisti mukana.

– Politiikassa julkisuuskuva ei salli juurikaan herkkyyttä, se tulkitaan helposti heikkoudeksi. Näin on ollut monien naispoliitikkojen kohdalla, että siinä mielessä se on hyvin miehinen maailma.

Poliitikon on tarkkailtava sanomisiaan jatkuvasti

Yliopistonlehtori Kaarina Mönkkösellä on omaakin kokemusta politiikassa toimimisesta. Hän istui kaksi kautta Kuopion kaupunginvaltuustossa vihreiden sitoutumattomana edustajana. Nuo kahdeksan vuotta opettivat hänelle, että politiikka muuttaa ihmistä.

Sosiaalipsykologi Kaarina Mönkkönen
Kaarina Mönkkönen

– Siirrytään kansan riveistä johtamistehtävään, jossa on oltava rationaalinen, katsottava isomman kokonaisuuden etua ja ennen kaikkea taloutta. Siinä valitettavasti alkaa kadota se pieni ihminen ja hänen todellinen hätänsä näkyvistä.

– Itse näkisin, että se miten pitkälle jaksaa, riippuu siitä, pystyykö luopumaan näistä hyvin idealistisista ajatuksista, jotka itse alussa asetti.

Todennäköisesti myös ilmaisutavat muuttuvat, sillä poliitikon on oltava tarkkana viestinnän kanssa. Mönkkönen kertoo itsekin oppineensa vaativien vuorovaikutus- ja neuvottelutilanteiden hallintaa.

– Julkisuuskuvan kanssa joutuu tekemään aika paljon töitä, koska toimittajat osaa aika napakkia kysymyksiä esittää, ja siinä ei voi sivulauseessa hakea ajatusta, koska se kaikki on kohta otsikoissa. Täytyy olla koko ajan hyvin hallinnassa, mitä suustaan päästää.

Poliittinen yhteisö kuhisee kuin mehiläispesä

Sosiaalipsykologina Mönkkönen on kirjoittanut paljon työyhteisöjen kehittämisestä ja työelämätaidoista. Politiikan piiriä hän pitää eräänlaisena mehiläispesänä, joka kuhisee ja tohisee jatkuvasti jonkin tulevan asian äärellä.

– Se tohina ei valitettavasti synny aina siitä, mikä on tutkitusti tai inhimillisesti järkevää, vaan minusta ryhmätoiminnassa politiikassa kaikista suurimmat keskustelut syntyvät arvailusta, että mitä muut äänestävät, miltä tämä näyttää julkisuudessa, miten tehdä irtiotto muista ja tulla näkyväksi.

Tämä johtuu Mönkkösen mukaan siitä, että politiikkojen mielessä siintävät jo seuraavat vaalit ja esiintymistä mietitään mediaa ajatellen.

– Puheet valtuustossa pidetään pääasiassa toimittajille. Itse mietinkin loppuvaiheessa valtuustouraani, että kehtaisiko aloittaa puheeni reilusti, että "arvoisat toimittajat", kertoo Mönkkönen.