"Paulaharjua muistetaan, mutta hänen merkitystään ei tunneta"

Samuli Paulaharjun syntymästä tulee huhtikuun 14. päivä kuluneeksi 140 vuotta. Synnyinpitäjässään Kurikassa Paulaharjua muistetaan usein juhlapuheissa, mutta nuoremmille eteläpohjalaisille hän tuntuu silti olevan vieras, sanoo Samuli Paulaharjun Säätiön sihteeri Pirkko Paaermaa. Mikä mies hän siis oli?

kulttuuri
Samuli Paulaharju haastattelee ojan pientareella,  Pohjois-Ruotsi 1921
Samuli Paulaharju tallensi kansanperinnettä kynällä ja kameralla. Haastattelut tehtiin työn lomassa ja usein matkoilla oli mukana myös Paulaharjun toinen vaimo Jenny. Kuva Pohjois-Ruotsista, 1921.Museovirasto, Paulaharjun kokoelma

Kurikassa syntynyt Samuli Paulaharju on monelle eteläpohjalaiselle tuntematon merkkimies. Etenkin nuoremmista vain harva tietää, mikä Paulaharju oli miehiään.

– Hän oli Kampinkylässä Kurikassa syntynyt kirjailija ja kansanperinteen kerääjä. Hän oli jo ihan nuorena poikana kiinnostunut vanhoista asioita ja esineistä, keräili niitä jo koululaisena, valaisee Paulaharjun Säätiön sihteeri Pirkko Paaermaa.

Elinaikanaan kansankoulunopettajaksi opiskelleen Paulaharjun oli vaikea saada akateemisten piirien arvostusta.

– Hän oli vain tavallinen opettaja. Hän kirjoitti kyllä kirjojaan, mutta hän ei ollut saanut yliopistokoulutusta eikä hän ollut Helsingissä, hän oli Oulussa, Paaermaa kertaa.

Tunnustus tuli kuitenkin täpärästi ennen kuolemaa, vuonna 1943. Silloin Paulaharjulle myönnettiin professorin arvonimi.

Vanhat muistavat, nuoret eivät

Synnyinpitäjässään Paulaharjua siteerataan perinteisesti etenkin juhlapuheissa. Tunnustusta on annettu myös muuten: On Paulaharjun katu, Paulaharjun koulu, patsas kirjaston edessä ja muistohuone Kurikan museossa.

– Mutta sillä lailla hänen merkitystään ei ehkä ole ymmärretty, että nuoriso ja koululaiset eivät juuri tunne Paulaharjua eivätkä tiedä kuka hän on.

– Hän ei ole elävä ihmisille, Paaermaa harmittelee.

Samuli Paulaharju oli kaikesta huolimatta "hyvin kurikkalainen", vaikka toimikin aikuisikänsä opettajana Oulussa ja asui siellä aina kuolemaansa asti, Pirkko Paaermaa vakuuttaa.

– Kurikkalaiset kyllä, vanhempi väki varsinkin, muistavat Paulaharjun käyntejä Kurikassa ja häntä pidetään hyvin merkittävänä.

Sillä lailla hänen merkitystään ei ehkä ole ymmärretty, että nuoriso ja koululaiset eivät juuri tunne Paulaharjua eivätkä tiedä kuka hän on

Pirkko Paaermaa

Komeita ajankuvia kameralla

Paaermaa arvostaa erityisesti Paulaharjun komeita valokuvia. Kuvatessaan matkamies eli töllien arjessa ja asettui kuvattaviensa tasolle.

– Han haastatteli tavallisia kansanihmisiä ja kirjoitti kaikesta siitä perinteestä, mitä näki ja koki.

Paaermaan mukaan Paulaharju oli myös taitava piirtäjä, mikä näkyy hänen kirjojensa kuvituksissa. Kirjojen kieli on "omanlaistaan", kieli on kuvailevaa ja sanatkin omanoloisia.

Elinaikanaan Paulaharjulta julkaistiin parikymmentä teosta. Viimeiseksi jäi vuonna 1943 julkaistu Rintakyliä ja larvamaita, jossa Paulaharju palaa synnyinpaikalleen Kurikkaan.

– Se on kurikkalaisille sellainen (teos), johon viitataan joka käänteessä aina kun kurikkalaisuudesta puhutaan.

Paaermaa kehottaa eteläpohjalaisia tutustumaan Paulaharjuunsa juuri tämän teoksen avulla. Toinen Etelä-Pohjanmaasta kertova teos on Härmän aukeilta (1932).

Kiertomatkoilla kaiket kesät

Samuli Paulaharjun merkitys on ymmärretty etenkin pohjoisessa, jossa hän asui ja vaelsi suurimman osan elämäänsä.

Vanhempi väki muistaa Paulaharjun käyntejä Kurikassa ja häntä pidetään merkittävänä

Pirkko Paaermaa

– Aluksi hän vaelsi lähellä Oulua. Sitten matkat pitenivät; hän kävi Karjalassa vähän niin kuin Lönrothin jalanjäljillä, aina Inkerinmaalla Aunukseen saakka.

Pirkko Paaermaa arvelee, että kansanperinteen kerääjänä Paulaharju oli jopa Lönnrotiakin suurempi. Tämä johtuu etenkin hänen mittavista matkoistaan Lappiin, minkä vuoksi Paulaharjua onkin kutsuttu Lapin Lönnrotiksi.

Kaikkiaan Paulaharjun on laskettu kävelleen ja pyöräilleen runsaassa 40 vuodessa jopa 80 000 kilometriä.

Kauas Lappiin Paulaharju samosi etenkin ensimmäisen vaimonsa Kreeta-Liisan kuoleman jälkeen. Matkakumppanina oli toinen vaimo Jenny, jonka tehtävänä oli haastatella naisia. Kiertomatkoilla kuluivat kesät, talvisin muistiinpanot kirjoitettiin kirjoiksi.

Paulaharjun arvostus tuli konkreettisesti esiin viime kesänä, kun Paaermaa vieraili Unarissa - sata kilometriä Rovaniemeltä pohjoiseen. Paikkakunnalla järjestettiin tuolloin Samuli Paulaharju -seminaari.

– Unarin nuorisoseurantalo oli tupaten täynnä, väkeä tuli paljon enenmmän kuin he kuvittelivat. Ja suurta innostusta! Lappilaiset ovat ymmärtäneet, että Samuli Paulaharju oli nimenomaan se, joka on kerännyt ja tallentanut heidän vanhan kansanperinteensä, Paaermaa ihastelee.