Koe uusi yle.fi

Luvattomissa reiveissä kiehtoo salailu ja uudet tilat – "kuin huvipuistoon menisi"

Konemusiikkitapahtumien pioneerin viittaa on laskettu usein Helsingin ja Turun ylle. Harva kuitenkaan tietää, että samaan aikaan vastaavanlaisia tapahtumia järjestettiin myös Etelä-Savossa.

Kotimaa
Reivit Mikkelissä
Ensimmäisiin Mikkelissä järjestettäviin reiveihin kutsuttiin pääasiassa tuttavia lähipiiristä. Myöhemmissä tapahtumissa kävijämäärät moninkertaistuivat.Pasi Räihä

– Muistan ensimmäiset juhlat joihin tultiin isommalta porukalla virkavallan puolelta. Se taisi olla vuosi 1989. Pihaan tuli kolme tai neljä autoa. Olin juuri soittamassa kovinta acid-technoa tötteröön viljasiilon huipulla, kun yhtäkkiä poliisi seisoi patukka kädessä ja huutaa melun yli jotain, enkä saa mitään selvää. Ymmärrän, että ihmiset alkavat pysähtyä ja tajuta tilanteen, ettei enää juhlita. Poliisi kysyy minulta, että onko tämä talonvaltaus. Minä vastaan, että ei, nämä ovat bileet, Pasi Räihä kertoo.

Ensimmäiset laittomat reivit järjestettiin Mikkelissä pienelle kaveriporukalle. Kaksi parikymppistä miehenalkua, Antti Taivalantti ja Pasi Räihä, tunkeutuivat luvatta varastohalliin järjestääkseen kaveriporukalleen konemusiikkitapahtumaan.

Ajatus laittomien reivien järjestämisestä kehkeytyi pikkuhiljaa parivaljakon muiden harrastusten – graffitti-maalauksen, rullalautailun ja hip hop -musiikin –lomassa. Malli otettiin Iso-Britanniassa samoihin aikoihin järjestetyistä tapahtumista, jossa valtavat määrät nuoria ihmisiä saapuivat varastohalleihin ja pelloille tanssimaan konemusiikin tahtiin.

Räihä ja Taivalantti eivät olleet Suomessa ainoita, jotka intoutuivat hämyisästä toiminnasta. Rannikkoseudulla vedetään edelleen kissanhäntää siitä, järjestettiinkö ensimmäiset klubi- ja reivitapahtumat Turussa vai Helsingissä. Turkulaisten mielestä ensimmäiset reivit järjesti Turussa Mika Vainion, Esko Routamaan ja Tommi Grönlundin Hyperdelic Housers – ryhmä vuonna 1989. Helsingissä jo vuonna 1988 dj-kaksikko Elliot Ness ja Jokke perustivat oman Berlin-klubin.

Toiminta Mikkelissä alkoi samoihin aikoihin.

– Analla oli soittovehkeet ja minulla oli levyt. Sitten löydettiin varastohalli Mikkelin keskustan tuntumasta Saksalasta. Se oli ihan käytössä oleva varastorakennus. Siellä oli jonkinlaisia eristepaaleja. Tajusimme, että ne toimivat äänieristeenä. Raivaisimme pienellä porukalla sitä varastohallia ja laitoimme eristeet seinille. Illan tullen järjestimme sitten juhlat, Räihä kertoo.

Anarkiaa auktoriteetteja vastaan

Laittomissa reiveissä on kyse pitkälti punk-kulttuurissa vallinneesta omaehtoisuudesta, tee-se-itse-asenteesta ja vastarinnasta auktoriteetteja kohtaan. Ilmiö on myös hyvin lähellä tämän päivän pop up – ilmiöitä: konemusiikkitapahtuma järjestetään yllättävään kohteeseen ja niissä määritellään kaupunkitilaa oman näköiseksi. Tapahtumia järjestettäessä liikutaan toisinaan harmaalla alueella.

– Kerran sähköjä joutui hakemaan aika kaukaa. Esimerkiksi viljasiiloilla saatiin seinästä 40 metrin päästä sähköä ja virta laitteisiin ryöstettiin sieltä, Taivalantti kertoo.

Laittomissa reiveissä ympäristö ja soitettu musiikki ovat sopusoinnussa keskenään. Hämyisää tunnelmaa vauhdittivat savukoneet ja tiuhaan tahtiin vilkkuvat valaisimet.

Kerrankin järjestimme tapahtuman pölyisessä viljasiilossa, jossa on vain yksi poistumistie. Ei olisi tarvittu kuin yksi kipinä ja seuraisi katastrofi.

Antti Taivalantti

– Sellainen ympäristö sopii musiikilliseen kerrontaan paljon paremmin kuin jokin tyypillinen, siloteltu yökerho. Se teollinen äänimaailma, äänivalli, jytinä, pärinä ja kummalliset äänet istuvat kolkkoon ympäristöön. Tunnelma on kuin jostain toisesta maailmasta, Räihä kuvailee.

Tapahtumia demonisoitiin Suomessa

Rave-tapahtumien laiton luonne ei jäänyt huomaamatta suomalaiselta medialta 1990-luvulta. Syynä olivat brittiläiset iltapäivälehdet, jotka kauhistelivat otsikoissaan Isossa-Britanniassa järjestettyjä massatapahtumia, joissa juhlijat käyttivät muun muassa ekstaasia.

– Mustamaalaamista tapahtui myös Suomessa. Keltainen lehdistö tarttui aiheeseen ja näki, että tämä on herkullinen aihe. Mielikuvituksen käyttökin oli vilkasta, Räihä muistelee.

– Muistan kuitenkin hyvin elävästi, että bileissä käynyt porukka oli jopa liioitellun raitista. Oli paljon ihmisiä, jotka jaksoivat tanssia veden voimalla koko yön. Tuntui pikkuisen pahalta, että hyvin kuntoilevaa porukkaa leimattiin huumehörhöiksi. Toki isompaan joukkoon mahtuu aina ihmisiä, joilla oli jonkinlaista kosketusta huumeisiin.

Tapahtumia jouduttiin järjestämään erikoisissa paikoissa osittain siitä syystä, ettei aggressiivista musiikkia voitu soittaa muuallakaan.

– Jos soitit technoa ravintoloissa, niin kyllä siellä tultiin jopa aggressiivisesti puhuttamaan sinua.

– Toki tähän kulttuuriin kuului se, että siinä on jotain kiellettyä. Sen pienen kapinallisuuden lisämauste oli tämä virkavallan mahdollinen puuttuminen tilanteeseen. Me pidimme kuitenkin hauskaa.

Kun toimintaa tehtiin lainrajamailla, olivat riskit onnettomuuksille myös suuret. Tapahtumista ei löytynyt usein viranomaisten edellyttämää järjestyksenvalvontaa ja tapahtumapaikka saattoi olla vaarallinen.

– Valitettavan sinisilmäisiähän me oltiin ja välillä järjestimme tapahtumia hyvin riskeissä paikoissa. Se oli lapsenomaista kirmaamista. Emme edes ajatelleet sitä, että entä jos sattuu jotain. Kerrankin järjestimme tapahtuman pölyisessä viljasiilossa, jossa on vain yksi poistumistie. Ei olisi tarvittu kuin yksi kipinä ja seuraisi katastrofi, Taivalantti muistelee.

dj Ana Antti Taivalantti
Kuvassa Dj Ana, eli Antti TaivalanttiJuho Liukkonen / Yle

Mahdollisimman lailliset reivit poliisiasemalla

Pasi Räihä ja Antti Taivalantti ehtivät järjestää vuosien 1989–93 välillä laittomia reivejä parisenkymmentä. Paikkoja etsittiin makasiinirakennuksista, varastorakennuksista, tehdasmaisista halleista, viljasiilojen kattokerroksista ja talon kellareista.

Vaikka kahnausta poliisin kanssa oli, ei kaksikko joutunut kuitenkaan tukkanuottasilla virkavallan kanssa. Lopulta tapahtumat huipentuivat siihen, että Pasi Räihä järjesti ”mahdollisimman lailliset reivit” Mikkelin poliisiasemalla 1990-luvun alussa.

– Mikkelin poliisiasema pääsi valtakunnan uutisiin ja se oli käden ojennus nuorisoa kohtaan, Räihä kertoo.

Luvanvaraisia tapahtumia järjestettiin myös leffateatterissa, näköalatornissa, työväentalolla ja hiekkakuopalla. Suurimpiin tapahtumiin saatiin houkuteltua jopa parisataapäinen yleisömäärä.

Suomalaisia levynsoittajia saatiin houkuteltua paikalle vastavuoroisuuden periaatteella. Taivalantti ja Räihä heittivät keikkoja Helsingissä klubeissa. Ulkomailta kärrätyille artisteille kelpasi ainoastaan riihikuiva raha.

Lopulta hommasta alkoi kuitenkin tyrehtyä into, kun järjestäjäporukat hajaantuivat kilpaileviin ryhmiin.

– Me kilpailtiin keskenään siitä, kumpi tekee isompaa ja parempaa. Näin jälkikäteen ajatellen se oli aika naurettavaa leikkiä, Taivalantti muistelee.

Reivejä järjestetään edelleen – etsivä ne löytää

Pasi Räihä ei ihmettele lainkaan, että laittomia reivejä järjestetään edelleen, vaikka konemusiikkitapahtumat ovat tänä päivänä koko kansan viihdettä.

– Kellarireivit ovat arjesta irtaannuttava huippukokemus. Ei tarvitse tykätä siitä musiikista. Se on vain niin elähdyttävää, kuin huvipuistoon menisi kun kokee sen yhden yön maanisen jytkeen ja valon sekä pölyn sekamelskan. Sitä mä voin suositella iästä riippumatta kaikille koettavaksi. Kyllä sillä olisi kysyntää.

– Jatkuvasti kuulee pieniä vihjauksia, että siellä elää pippurinen kokeilijoiden joukko, mutta ei mitään sellaista mitä silloin. Silloin oli 90-luvulla kaupallisen technon buumi.

Konemusiikin muuttuessa populaarimmaksi suurin osa järjestettävistä tapahtumista on laillisia. Tapahtumia järjestetään esimerkiksi klubi- ja festivaaliympäristöissä. Mikkelissä ja Etelä-Savossa tätä osastoa edustaa Mikkelin Ristiinassa järjestetty Kosmos Festival ja toistaiseksi kuopattu Metsäfestiwal.

Enemmän tai vähemmän luvallisiin tapahtumiin voi törmätä puskaradion, esitelehtisten ja sosiaalisen median kautta.

Räihä, eikä niinkään Taivalantti lähtisi enää järjestämään tapahtumia.

– Silloin pitäisi ruveta treenaamaan levynsoittoja tosissaan, Taivalantti kuittaa.

Jutussa on käytetty lähteenä myös Marjo Mäkipään pro gradua KONEIDEN SOSIAALISET SOUNDIT - Turun elektronisen musiikin kenttä myöhäismodernina alakulttuurina (2008) ja Mikko Mattlarin pro gradu -työtä Monotonista jankutusta ja kiehtovaa rytmiä - Elektroninen tanssimusiikki eli tekno ja house 1980- ja 1990-luvun vaihteen suomalaisissa rocklehdissä (2008)

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Työelämä

Yritys lennätti työntekijänsä viikoksi Balille

Työnteko aurinkorannoilta voi olla pian arkea, kun diginomadit murtavat työnteon tapoja

Valtion talousarviot

Yle seurasi keskustelua eduskunnassa:

"Mitä ihmeen lääkettä te otatte, kun te lähdette täältä salista ulos?"

Verotus

Ensimmäinen laskelma julki: köyhät maakunnat joutuisivat perimään todella korkeaa maakuntaveroa

Piano

Tämä futuristinen soitin haastaa parhaat flyygelit – Testaa, kuuletko eron