Boniitti on opiskelijoiden perusruokaa – mutta kuinka moni tietää syövänsä sitä?

Monien tonnikalasäilykkeiden ainesosaluettelossa mainitaan vielä purkin sisältävän tonnikalaa. Tonnikaloiksi lasketaan kuitenkin monia lajeja, ja Suomessa myydään enimmäkseen boniittia. Jatkossa pakkausmerkintöjen on oltava entistä selkeämpiä.

luonto
Tonnikalapurkki
Sini Ojanperä / Yle

Kauppojen hyllyissä myydään vielä tonnikalasäilykkeitä, joista ei ilmene selvästi, mitä kalalajia purkki sisältää. Suuri osa tonnikalasäilykkeistä on boniitti-nimistä kalaa, joka on tonnikalalle sukua, muttei kuulu niin kutsuttuihin aitotonnikaloihin.

Tonnikalalla tarkoitetaan suomeksi tarkalleen ottaen lajia, jonka tieteellinen nimi on Thunnus thynnus. Tämä varsinainen tonnikala tunnetaan myös Atlantin sinievätonnikalana.

Vuoden 2013 lopussa voimaan tulleen asetuksen mukaan tarkka kalalaji pitäisi mainita ainesosaluettelossa, vaikka tuotetta saa myydä esimerkiksi nimellä "tonnikalaa paloina vedessä". Asetuksen mukaan jalostamattomissa sekä suolatuissa ja savustetuissa tuotteissa on kerrottava jatkossa lisäksi kalalajin tieteellinen nimi, kalan pyyntialue ja pyyntitapa. Vaatimus tieteellisestä nimestä ei tosin koske kalasäilykkeitä.

Jos tuote sisältää boniittia, silloin siihen täytyy merkitä lajinimenä boniitti.

Harry Kaasinen

Joissakin purkeissa boniitti on mainittu ainesosaluettelossa englannin- tai ruotsinkielisellä nimityksellä ’skipjack’. Maa- ja metsätalousministeriön kalatalousylitarkastaja Harry Kaasinen huomauttaa, että lajin suomenkielinen nimi on boniitti.

– Jos tuote sisältää boniittia, silloin siihen täytyy merkitä lajinimenä boniitti.

Ruokakeskon tuotetutkimuspäällikön Heta Rautpalon mukaan myynnissä on vielä ennen vuoden 2013 asetuksen voimaantuloa tuotettua tonnikalasäilykettä. Kun nämä tuotteet loppuvat varastosta, uusissa purkeissa tulee olemaan kaikki vaaditut merkinnät.

– "Boniitti, pyydetty koukulla ja siimalla Intian valtamerellä", tällä tasolla ne tulevat olemaan, Rautpalo kertoo.

Boniitti ja esimerkiksi Atlantin sinievä eroavat toisistaan muun muassa siksi, että Atlantin sinievätonnikala on erittäin uhanalainen. Boniitti on taas monin paikoin runsaslukuinen ja pääsääntöisesti boniittikannat voivat hyvin.

Useita tonnikalalajeja uhkaa sukupuutto

Iso osa maailman tonnikalakannoista on uhattuna liikakalastuksen vuoksi. WWF:n mukaan eteläntonnikala, Thunnus maccoyii, on jo äärimmäisen uhanalainen. Laji kuuluu kolmen sinievätonnikalan joukkoon.

Suomalaisen ei kuitenkaan tarvitse pelätä ostavansa säilykehyllystä sukupuuton partaalla olevan kalan lihaa.

– Suurin osa on boniittia, mutta siellä on muutakin, voi olla valko- ja keltaevätonnikalaa. Esimerkiksi sinievätonnikalaa ei meidän tietojemme mukaan ole tullut Suomeen lainkaan, sanoo WWF Suomen suojeluasiantuntija Matti Ovaska.

Ovaskan mukaan on mahdollista, että ei-uhanalainen laji on silti paikoin ylikalastettu.

Sivusaalis iso ongelma

Kalakantojen kannalta olennaista on etenkin käytetty pyyntimenetelmä. Jos esimerkiksi boniittia pyydetään trooleilla, mukana tulee runsaasti niin sanottua sivusaalista eli kalaa, jota ei välttämättä hyödynnetä mitenkään.

Kalan hukkaan heittämistä on kuitenkin alettu rajoittaa.

– Nythän EU:n alueella on tullut uusi poisheittokielto. Kieltoa on tämän vuoden alusta lähdetty panemaan toimeen Itämerellä ja myöhemmin sen on tarkoitus laajentua muille merialueille, Ovaska kertoo.

Esimerkiksi sinievätonnikalaa ei meidän tietojemme mukaan ole tullut Suomeen lainkaan.

Matti Ovaska

Kiellolla pyritään siihen, että kalastuksessa käytettäisiin valikoivampia pyydystyyppejä ja siihen, ettei vähemmän arvokasta saalista heitettäisi kuolleena mereen.

WWF on ajanut vuosia tarkempia alkuperätietoja tonnikalasäilykkeisiin. Ovaska iloitsee tulevasta muutoksesta.

Vielä nyt kuluttajan voi olla vaikea selvittää, mistä tomaattikastikkeessa oleva ’tonnikala’ on peräisin ja onko se pyydetty kestävällä tavalla.

– Kyllä tietysti itse ainakin toivon, että tonnikalasäilykkeet myytäisiin sillä kalan nimellä, suojeluasiantuntija Ovaska toteaa.

Ratkaisuja kasvatuksesta?

Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan pelkästään suomalaiset käyttivät vuonna 2013 tonnikalasäilykkeitä ja -valmisteita 1,9 kilogrammaa per henkilö.

Vain hieman enemmän, kaksi kilogrammaa, kulutettiin kasvatettua kirjolohta, ja kotimaisen osuus oli noin puolet. Muuta kasvatettua lohta meni neljä kiloa asukasta kohti ja se oli kaikki ulkomailta tuotua.

Kasvatetulla kalalla voitaisiin osin vastata liikakalastuksen tuomiin ongelmiin. Kalatalousasiantuntija Hannu Mölsän mukaan yli puolet maailmalla käytetystä kalasta on tuotettu kasvattamalla.

– Kalastuksen tuotto eli kalansaaliit ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana pysyneet ennallaan, eikä siitä ole enää löydetty kasvua, vaan kaikki kulutuksen kasvu, jota halutaan, pitää saada kasvatuksen kautta, Mölsä sanoo.

Kalastuksen tuotto eli kalansaaliit ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana pysyneet ennallaan, eikä siitä ole enää löydetty kasvua.

Hannu Mölsä

Kalastuksen korvaajaksi kasvatuksesta ei ole siksikään, että kalastuksesta saa elantonsa lähes miljardi ihmistä.

Tonnikalaa yritetään myös kasvattaa ja siitä on tehty monia kokeiluja. Mölsä kertoo, että tonnikala onkin yksi lupaavimmista lajeista, joita voitaisiin ryhtyä kasvattamaan.

Tonnikalan, kuten kaikkien muidenkin kalalajien, kasvatuksessa vaikeimpia ovat ensiaskeleet. Ensin kalat pitäisi saada lisääntymään vankeudessa. Seuraavaksi kalanpoikaset olisi saatava syömään niille tarjottua ruokaa.

Kalankasvatusta niin Suomessa kuin ulkomailla hyvin tunteva Mölsä uskoo, että vaikka kaupan hyllylle kehitettäisiin vaikkapa kotimainen särkisäilyke, tonnikala veisi edelleen voiton halvempana vaihtoehtona.

Silti asiantuntija näkee, että kuluttajat voisivat edistää esimerkiksi tonnikalakantojen elpymistä omilla valinnoillaan.

– Kuluttaja voi suosia kotimaisia lajeja, sekä kasvatettua että luonnonkalaa. Ne ovat puhtaita ja terveellisiä, Mölsä muistuttaa.